Jokivarren kansa

 

Vanha sanonta kuuluu: “Lohta kannattaa pyytää, vaikka ei saisikaan.”

Nykypäivänä: ”Lohijoki kannattaa ennallistaa, vaikka ei kalastaisikaan.”

 

Vapaa joki on biodiversiteettinen paratiisi. Tämän luonnon monimuotoisuuden jokivarren kansa on menettänyt yli 50 vuotta sitten, kun Iijoki valjastettiin sähköntuotantoon. Menetyksen ei tarvitse olla lopullinen. ”Valjastusta” voidaan keventää ja paikoin purkaa kokonaan. Luontaiset vaellusväylät jokisuulta Kipinän Vuormankoskeen ja ylös Kuusamon Soilun voimalaan ja Kurkijärveen saakka voidaan palauttaa. Luontainen jokiuoma on aktiivisesti unohdettu vesivoimaloita rakennettaessa. Jokivarren kansa on myös unohdettu, mutta se ei ole unohtanut menetystään.

 

Lohi on jokivarren kansan kaveri.

Kun joessa kulkeva naapuri on ajettu pois, jokivarren kansan kanssakäyminen luonnon kanssa on epätasapainossa. Ihmisestä tuntuu, että jotakin puuttuu. Mieli nilkuttaa. Yläkanavan vesivaraston kanssa on vaikea keskustella.  Lohi kuuntelee rannalla ajatuksissaan askartelevaa ihmistä, jos sen vain sallitaan vaeltaa vaistonsa mukaan virrassa.

Moderni digikalenterimme jaksottaa työn, vapaa-ajan, lomat ja pakolliset etelänmatkat. Kaikki pitää ehtiä

tehdä joka vuosi. Jokivarren ihmisten kalenteri on sama kuin kalan kalenteri: syysnousu l. lehtikala – talvi – kevättulvat – kutunousu – kesäkala. Tämä kalenteri tulee ottaa uudelleen käyttöön!

 

Lohi on cityihmisen kaveri.

Vireä, kalaisa lohijoki antaa elantoa hänellekin, joka näkee luonnossa vain taloudellisia arvoja. Kun

olemme palauttaneet luontaiset nousu- ja lasku-uomat vaelluskalalle, kalakiimaiset tulevat sankoin joukoin taivaita kurkoittavine perhovapoineen rantapenkoille ja koskiin kahlaamaan. Tiedusteluja olen minäkin jo saanut etelän eläviltä. 

Kun jokea on ennallistettu ja kohtuullisen rauhoitusajan jälkeen jokea avataan kalastajille alue kerrallaan, saapuvat maksukykyiset catch & release kalastajat. He tarvitsevat ruokaa, juomaa, majoituspalveluja jne. Onko jokivarren kansa valmis vastaanottamaan toivotut vieraat? Koska kunnat ja maanomistajat heräävät, kaavoittavat tonttimaata kalastuskeskuksia ja kalamökkejä varten pitkin jokivartta?

Kaavoitukseen tarvitaan visio ja osaamista suunnitella maankäyttö joen luontoarvoja ja maisemaa turmelematta. Esim. 50-100 metrin suojakaista jokirannassa aiheuttaisi purnaamista, mutta tulevat sukupolvet kiittäisivät. Vesirajassa sijaitseva rantasauna on kansakunnan vahva muistijälki, mutta jo historiaa. Joki ja jokivarsi kuuluvat kaikille. Rannalla pitää olla oikeus kulkea. Varoittava esimerkki on Iijoen alajuoksun kaavoituskäytäntö, joka on sulkenut rannat onkijoiltakin. Se ei saa olla malli Iijoessa Uiskarinkoskesta ylöspäin. Pilkottu ja aidattu jokiranta ei ole nykyisen luontokäsityksen mukaista rakentamista.

 

Kuntavaalit ovat biodiversiteettivaalit

Tulevien kunnallisvaltuustojen toimivalta kaventuu hyvinvointialueuudistuksen (lue: maakuntauudistuksen) myötä. Kuntien työpöydille jäävät ”kolme kovaa koota”; Kaavoitus, Koulutus, Kunnallistekniikka.

Kaavoitusmonopoli on kunnilla. Biodiversiteetin tulee olla yksi johtava ajatus kuntien kaavoituspäätöksissä. Iso osa jokivarren kansasta ei hyväksy vanhoissa uomissa seisovaa, kesäisin haisevaa vettä. ”Kauneuspadot” oli kivettyjen koskien nimi rakennettaessa. Nykyisin joen raiskausta nimitetään ”säännöstelypadoiksi ja tulvantorjunnaksi”. Voimalaohitusten lisäksi on kunnostettava nousupurot, korjattava siltarummut ja muut ihmisen tekemät esteet. 

Kuntalaiset eivät halua lisää tuulimyllyjä keskelle jokien ja purojen hallitsemaa maisemaa. Halutaanko tuulivoimasta toinen, 50 vuoden mittainen, arpi luontoon jälkipolville korjattavaksi? Liika on liikaa, uusiutuvan energian rakentamisessakin!

 

Vesivoiman tarpeellisuutta ei kukaan kiistä. Sen aiheuttamien vahinkojen korjaaminen ja joen ennallistaminen vaelluskaloille ei ole ristiriidassa UPM:n, Stora-Enson, EPV:n, Metsä Groupin ja muiden PVO Oy:n osakkeenomistajien intressien kanssa. Joki kuuluu kaikille, vaikka sen vesivoimakäyttö onkin PVO:n ikuinen yksinoikeus. 

 

Kolme koon -kunnilla riittää tekemistä vanhojen virheiden korjaamisessa ja uusien välttämisessä. Keinot ovat tiedossa, nyt tarvitaan viisautta ja jokivarren kansan kuuntelemista.

Joella ja metsäluonnolla ei ole äänioikeutta. Sinulla, jokivarren asukas, on! 

Iijoen Vonkamies

 

Julkaistu Rantapohja-lehdessä 8.6.2021

 

 

 

         lähde: PienvesiGIS-hanke, Suomen Ympäristökeskus