Suomalaisen Tapahtumateollisuuden Arvoketju
Tänään, 17.12.2020, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) painotti hallituksen kyselytunnilla eduskunnassa, että ”meidän tulee tukea ja pelastaa tapahtumateollisuuden arvoketju, jossa on monta muutakin toimijaa kuin esiintyvä taiteilija.”
No hyvä, että ollaan huolissaan välistävetäjistäkin, samalla kuin sillä haitaristipoloisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittää instrumentti komeroon ja mennä raksalle töihin.
Tässä teille, hyvät lukijat, tositapahtumiin perustuva esimerkki suomalaisen tapahtumateollisuuden arvoketjun toimintamallista.
Ostin liput marraskuiseen elämysteollisuuden tapahtumaan Lippu.fi -palvelusta paljon ennen pandemiaa, kesällä 2019. Maksoin online -liput + ”toimituskulut”, vaikka maksuliikenteen ja e-deliveryn hoitivat serverirobotit pankissa ja lippu.fi:ssa. Liput tipahtivat ähkypostiini, jotka tallensin kera kuitin ja vahvistus emailien.
Tapahtuma tietysti peruttiin koronan takia, niinkuin pitikin. Lähetin vaateen rahojen palauttamiseksi. Tähän em. lipputrokari antoi ohjeet. Ilman kopiota kuitista ja lipusta & varausnumerosta palautushakemus ei olisi onnistunut.
Sain vahvistuksen: ”Perimme 4.50€ käsittelykulut ja palautus kestää 60pv, koska meillä on nyt ruuhkaa.”
Otin yhteyttä valtion virkakuntaan, kuluttaja-asiamieheen, koska mielestäni viive ei ole hyväksyttävä.
Vastaus: ”Valitettavasti palautukset kestävät lipunvälitysyrityksissä suurten peruuntuneiden tapahtumien vuoksi. Käsittelyä hidastaa myös se että rahat voivat olla edelleen tapahtumanjärjestäjällä.”
Viihdytin siis itseäni maksamalla 10€ käsittelykuluja saamatta vastineeksi muuta kuin pahan mielen. Toivottavasti käsittelykulujen tuotot käytetään näiden välistävetäjien it-järjestelmien parantamiseen, jotta viiveet toiminnassa lyhenevät. Koin olleeni osa lipunvälityksen ja arvoketjun rahoitusjärjestelyjä. Eräänlainen mini-enkelisijoittaja suurella riskillä, kuten asiaan kuuluu.
Tällainen tapahtumateollisuus ei ansaitse korona-myötätuntoa, vaan boikotin. Kukaan ei ole vastuussa mistään ketjutetussa liiketoiminnassa. Mietin, kuinka kova kaplakka on arvoketjussa: taiteilija-tapahtuman järjestäjä-tilavuokraaja-lipputrokari?
Kun seuraavan kerran tapaan katusoittajan, laitan kolikoita hänen hattuunsa/soitinkoteloon tms. Siinä toteutuu oikea tapahtumateollisuuden arvoketju. Eikö kaikessa muussakin kaupankäynnissä pyritä lyhentämään arvoketjuja, koska kovassa kilpailussa jaettavaa on aina vain vähemmän?
Nurkkatanssit takaisin; liput markan ja aina soi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti