Lopetin lottoamisen - hetkeksi

 

Korona on muuttanut suomalaista arkea, pysyvästi. Kulutustottumukset, ostaminen, liikenne l. arkipäiväinen elämä ei palaa kokonaan vanhaan uomaansa pandemian jälkeen, koska uoma on osittain kuivunut ja muuttanut muotoaan kuin Tornionjoki tulvan jälkeen. Vaikka vastustamme kaikkea muutosta, tämä on portti parempaan Suomeen. Niin uskon.

 

Lopetin korona-loton pelaamisen ja siirryin ruokaostosten e-aikaan kesällä. Näin vähensin kontakteja myymälöiden ahtaudessa, ja samalla vahvistin kuplaa iäkkäiden vanhempieni ympärillä. Samalla voin jatkaa paikallisen kauppiasyrittäjän toiminnan tukemista asiakasuskollisuudella vaikeissakin oloissa. 

Synnyinseudun ’Osuustoiminnallinen’ kauppaketju ei, asiakkaiden jo kahdeksan kuukautta kestäneistä pyynnöistä huolimatta, ole vieläkään saanut e-kauppaansa ulotetuksi tänne savupirttien maille. Dominoiva asema ja maakunnallinen katto-organisaatio katselee palvelurakennetta ekonomistin laskimen takaa aatoksin: ”Kyllä ne maajussit ja metsurit ossaa maitonsa ja tupakkinsa ittekin hakia, ja eihän ne käytä naamareita muutenkaan ku puintihommisa ja risusavotasa. Kauppaan vaan!”

Tavarapaljouden keskeltä pois pysyminen on valinta, joka on osa suomalaista yksilönvapautta. On myös toisen kunnioitusta antaa hänen jatkaa korona-lottoa tungoksissa, maskin ja hansikkaiden kanssa tai ilman riippuen oletetuista voittokertoimista omalla terveydellä pelatessa. Lauantai-lotossa täysosuman todennäköisyys on 1/15milj. Kauppa-lotossa paljon todennäköisyys on huomattavasti ”parempi”.

 

Syksy meni hienosti ja noutopalvelu / kotiin kuljetus toimivat moitteettomasti. Jos tilauksessa oli epäselvyyksiä, kauppias soitti ja sovimme korvaavat tuotteet. Leipien ja leivonnaisten tuoreudesta piti kauppias huolta paremmin kuin minä ostoksilla käydessäni konsanaan. Vain tuoretta tavaraa laitettiin ostoskoriin. 10 pistettä! Kuluttujat myös oppivat, ettei kaupassa tarvitse käydä joka päivä. 1 – 2 kertaa viikossa kyllä riittää, kun suunnittelee ruokapolitiikan järjestelmällisesti, kuten ennen.

 

Sitten tuli tämä joulun aika. Muutaman sadan etäasiakkaan palveluun mitoitettu ostosten keräily- ja pakkauspalvelu ensin ruuhkautui ja viikko ennen joulua homma oli jo aivan tukossa. Digimaailmassa on liiketoiminnan perusvaatimuksena aina palvelun skaalautuminen. Fyysisessä logistiikassa kädet eivät skaalaudu ja ne maksavat usein enemmän kuin niistä saatu taloudellinen lisäarvo (EVA). Peruspalkkaisia kiireapulaisia olisi tarvittu. En usko, että kauppojen ovilla olisi ollut nuoria tungokseen asti sesonkiapulaisen paikkoja vonkaamassa. Karkkihyllyjen välissä heitä kylläkin parveilee shoppailemassa, niin ettei aina ohi pääse.

 

Nyt olen palannut vastentahtoisesti takaisin korona-lottoa pelaamaan. Maskit, hansikkaat ja klo 07.00 ajoitetut kauppareissut eivät ole herkkua, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kaupungeissa toimivat ruokalähetit eivät yllä alemman tieverkon alueelle. Asiakastiheys on heille aivan liian alhainen ja ostovoima vieläkin alhaisempi, puhumattakaan kulutustottumuksista. 
Täällä maalla jokainen päivä on, ellei nyt aivan kokkisota, niin ainakin ”Master Chef Sydänmaa”.

 

Vaan kyllä tästäkin selvitään. Jotkut selviävät paremmin ja jotkut huonommin. Kerrottakoon, että tässä valintojen maailmassa pienen ihmisen sormi ei kovin montaa kertaa osu väärälle nappulalle peräkkäin. Sen on todentanut todennäköisyysmatematiikka, eikä se ole uskon asia.