Lopetin lottoamisen - hetkeksi

 

Korona on muuttanut suomalaista arkea, pysyvästi. Kulutustottumukset, ostaminen, liikenne l. arkipäiväinen elämä ei palaa kokonaan vanhaan uomaansa pandemian jälkeen, koska uoma on osittain kuivunut ja muuttanut muotoaan kuin Tornionjoki tulvan jälkeen. Vaikka vastustamme kaikkea muutosta, tämä on portti parempaan Suomeen. Niin uskon.

 

Lopetin korona-loton pelaamisen ja siirryin ruokaostosten e-aikaan kesällä. Näin vähensin kontakteja myymälöiden ahtaudessa, ja samalla vahvistin kuplaa iäkkäiden vanhempieni ympärillä. Samalla voin jatkaa paikallisen kauppiasyrittäjän toiminnan tukemista asiakasuskollisuudella vaikeissakin oloissa. 

Synnyinseudun ’Osuustoiminnallinen’ kauppaketju ei, asiakkaiden jo kahdeksan kuukautta kestäneistä pyynnöistä huolimatta, ole vieläkään saanut e-kauppaansa ulotetuksi tänne savupirttien maille. Dominoiva asema ja maakunnallinen katto-organisaatio katselee palvelurakennetta ekonomistin laskimen takaa aatoksin: ”Kyllä ne maajussit ja metsurit ossaa maitonsa ja tupakkinsa ittekin hakia, ja eihän ne käytä naamareita muutenkaan ku puintihommisa ja risusavotasa. Kauppaan vaan!”

Tavarapaljouden keskeltä pois pysyminen on valinta, joka on osa suomalaista yksilönvapautta. On myös toisen kunnioitusta antaa hänen jatkaa korona-lottoa tungoksissa, maskin ja hansikkaiden kanssa tai ilman riippuen oletetuista voittokertoimista omalla terveydellä pelatessa. Lauantai-lotossa täysosuman todennäköisyys on 1/15milj. Kauppa-lotossa paljon todennäköisyys on huomattavasti ”parempi”.

 

Syksy meni hienosti ja noutopalvelu / kotiin kuljetus toimivat moitteettomasti. Jos tilauksessa oli epäselvyyksiä, kauppias soitti ja sovimme korvaavat tuotteet. Leipien ja leivonnaisten tuoreudesta piti kauppias huolta paremmin kuin minä ostoksilla käydessäni konsanaan. Vain tuoretta tavaraa laitettiin ostoskoriin. 10 pistettä! Kuluttujat myös oppivat, ettei kaupassa tarvitse käydä joka päivä. 1 – 2 kertaa viikossa kyllä riittää, kun suunnittelee ruokapolitiikan järjestelmällisesti, kuten ennen.

 

Sitten tuli tämä joulun aika. Muutaman sadan etäasiakkaan palveluun mitoitettu ostosten keräily- ja pakkauspalvelu ensin ruuhkautui ja viikko ennen joulua homma oli jo aivan tukossa. Digimaailmassa on liiketoiminnan perusvaatimuksena aina palvelun skaalautuminen. Fyysisessä logistiikassa kädet eivät skaalaudu ja ne maksavat usein enemmän kuin niistä saatu taloudellinen lisäarvo (EVA). Peruspalkkaisia kiireapulaisia olisi tarvittu. En usko, että kauppojen ovilla olisi ollut nuoria tungokseen asti sesonkiapulaisen paikkoja vonkaamassa. Karkkihyllyjen välissä heitä kylläkin parveilee shoppailemassa, niin ettei aina ohi pääse.

 

Nyt olen palannut vastentahtoisesti takaisin korona-lottoa pelaamaan. Maskit, hansikkaat ja klo 07.00 ajoitetut kauppareissut eivät ole herkkua, mutta vaihtoehtoja ei ole. Kaupungeissa toimivat ruokalähetit eivät yllä alemman tieverkon alueelle. Asiakastiheys on heille aivan liian alhainen ja ostovoima vieläkin alhaisempi, puhumattakaan kulutustottumuksista. 
Täällä maalla jokainen päivä on, ellei nyt aivan kokkisota, niin ainakin ”Master Chef Sydänmaa”.

 

Vaan kyllä tästäkin selvitään. Jotkut selviävät paremmin ja jotkut huonommin. Kerrottakoon, että tässä valintojen maailmassa pienen ihmisen sormi ei kovin montaa kertaa osu väärälle nappulalle peräkkäin. Sen on todentanut todennäköisyysmatematiikka, eikä se ole uskon asia.

 Toisenlainen joulutarina

 

Olipa kerran suomalainen järviseudun pitäjä, sanotaan vaikka Päijät-Hämeessä. Se oli tunnettu voimallisesta maanviljelystä ja mekaanisesta puunjalostusteollisuudesta. Metsää vaalittiin ja kasvatettiin etenkin teollisuuden tarpeisiin. Joulun alla metsän antimia, kuusia, haettiin pirtteihin lapsia ilostuttamaan.

 

Niinpä lähti isä lasten kanssa jo marraskuussa tutkailemaan sopivia kuusia omaan lähimetsään, kun lumikaan ei vielä haitannut kulkua. Löytyikin sopivat, sekä itselle että ystäville ja ne merkittiin joulukuuta varten.

Kun tuli jouluviikko, lähtivät hakijat jälleen metsään huomatakseen, että juuri ne kolme kuusta oli viety ”omalla luvalla”. Kun lapsille oli selvitetty, ettei näin saa tehdä, valittiin toiset kolme, ja hiukan allapäin mentiin kotiin.

Vuoden kuluttua isä päätti tehdä saman ennakkovalinnan lasten kanssa ja nyt merkittiin vain yksi joulupuu. Ja mitä tapahtui? Joulun alla metsästä oli viety juuri se merkitty puu. Mitä sinä sanoisit lapsille tässä tilanteessa? 

Minä, pohjoisen sukulaismies, ainakin olen sanaton. Suomalaisen jokamiehenoikeuden uusi tulkinta koettelee oikeustajua, ainakin osassa kansaa.

 

Toivottavasti kaikilla Suomen kuusivarkailla on oikein iloinen ja ikimuistoinen joulu!

 

 EI MITÄÄN VÄLIÄ

Vanhukset ulkoilevat vointinsa mukaan. Nuoremmat lenkkeilevät ja hiihtävät (jos sattuu olemaan lunta). Korona-aika on saanut ainakin osan kansasta ylös, ulos ja lenkille. Somessa on käyty keskustelua (kiistelyä på finska) mikä on kohtuullinen turvaetäisyys ulkosalla.

Päätin ottaa kirjallisesti yhteyttä yhteen maamme suurimpaan kuntourheiluliittoon (87´000 jäsentä) ajatellen, että sieltä löytyy tiedon lähde.
Vastaus: ”Olemme erityisesti keväällä selvitelleet näitä turvarajoja eri lajeille juuri THL:stä, mutta heillä ei siihen ole ohjeistusta. Koska emme ole tutkimusorganisaatio, niin olemme viranomaistiedon varassa. Onneksi minun tietooni ei ole tullut tartuntaketjuja ulkoilusta, joten se tuntuisi olevan turvallisin tapa harrastaa, kunhan turvavälit huomioidaan.”

Taidatko sen selvemmin ilmaista. Ei ohjeistusta keväällä, ei nyt, ei vastuuta sanomisistaan.

Tässä(kin) asiassa asemansa puolesta vahva auktoriteetti hukkaa tahallaan mahdollisuuden kommunikoida uskottavasti kuntoilijoiden kanssa ja potentiaalisesti lisätä jäsenkuntaansa. No, onhan valtionavut tulossa joka tapauksessa.

Toivotaan siis parasta ja painutaan lenkille.

Hollanti, tuo postimerkin kokoinen pyöräilymaa, antoi kesällä suositukset kansalaisilleen suosituimpiin kuntoilulajeihin. Meillä ei asia ole tärkeä. Ylen toimittajakin kehotti viettämään yhteisen jouluhetken sukuhaudalle turvavälein, mutta ”en minä niitä tässä ryhdy ohjeistamaan etäisyyksiä, kun en ole asiantuntija.”

Olisiko liikenne-Enskan vanha hokema ”tur-val-li-suus-vä-li” sopiva edelleen niin ratin taakse kuin jalkakäytävälle/pyörätielle?

#sääntösuomi #enska #eimitäänvälii

 Suomalaisen Tapahtumateollisuuden Arvoketju

 

Tänään, 17.12.2020, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk) painotti hallituksen kyselytunnilla eduskunnassa, että ”meidän tulee tukea ja pelastaa tapahtumateollisuuden arvoketju, jossa on monta muutakin toimijaa kuin esiintyvä taiteilija.”

No hyvä, että ollaan huolissaan välistävetäjistäkin, samalla kuin sillä haitaristipoloisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin heittää instrumentti komeroon ja mennä raksalle töihin.

 

Tässä teille, hyvät lukijat, tositapahtumiin perustuva esimerkki suomalaisen tapahtumateollisuuden arvoketjun toimintamallista.

 

Ostin liput marraskuiseen elämysteollisuuden tapahtumaan Lippu.fi -palvelusta paljon ennen pandemiaa, kesällä 2019. Maksoin online -liput + ”toimituskulut”, vaikka maksuliikenteen ja e-deliveryn hoitivat serverirobotit pankissa ja lippu.fi:ssa.  Liput tipahtivat ähkypostiini, jotka tallensin kera kuitin ja vahvistus emailien.

Tapahtuma tietysti peruttiin koronan takia, niinkuin pitikin. Lähetin vaateen rahojen palauttamiseksi. Tähän em. lipputrokari antoi ohjeet. Ilman kopiota kuitista ja lipusta & varausnumerosta palautushakemus ei olisi onnistunut.

Sain vahvistuksen: ”Perimme 4.50€ käsittelykulut ja palautus kestää 60pv, koska meillä on nyt ruuhkaa.”


Otin yhteyttä valtion virkakuntaan, kuluttaja-asiamieheen, koska mielestäni viive ei ole hyväksyttävä. 
Vastaus: ”Valitettavasti palautukset kestävät lipunvälitysyrityksissä suurten peruuntuneiden tapahtumien vuoksi. Käsittelyä hidastaa myös se että rahat voivat olla edelleen tapahtumanjärjestäjällä.”

     Viihdytin siis itseäni maksamalla 10€ käsittelykuluja saamatta vastineeksi muuta kuin pahan mielen. Toivottavasti käsittelykulujen tuotot käytetään näiden välistävetäjien it-järjestelmien parantamiseen, jotta viiveet toiminnassa lyhenevät. Koin olleeni osa lipunvälityksen ja arvoketjun rahoitusjärjestelyjä. Eräänlainen mini-enkelisijoittaja suurella riskillä, kuten asiaan kuuluu.

Tällainen tapahtumateollisuus ei ansaitse korona-myötätuntoa, vaan boikotin. Kukaan ei ole vastuussa mistään ketjutetussa liiketoiminnassa. Mietin, kuinka kova kaplakka on arvoketjussa: taiteilija-tapahtuman järjestäjä-tilavuokraaja-lipputrokari?

Kun seuraavan kerran tapaan katusoittajan, laitan kolikoita hänen hattuunsa/soitinkoteloon tms. Siinä toteutuu oikea tapahtumateollisuuden arvoketju. Eikö kaikessa muussakin kaupankäynnissä pyritä lyhentämään arvoketjuja, koska kovassa kilpailussa jaettavaa on aina vain vähemmän?

 

Nurkkatanssit takaisin; liput markan ja aina soi.

PS. En usko näkeväni enää lippurahoja. Summa on niin mitätön. Valtionkonttorin tavoin arvoketju voi todeta, ettei heille merkityksettömiä summia palauteta.

 VARSINAIS-SUOMEN JUNAPUOLUEET

Julkisuudessa esiintyy ainakin kolme Salon/Turun seudulla vaikuttavaa ratapuoluetta.

1. Kaikenlaisen raideliikenteen kehittämisen vastustajat. Totaalikieltäytyjien ei tarvitse perustella kantaansa.

2. Tunnin Junan puolesta puhujat. Kaavan ja nykyisen, Salon rautatieaseman "pakkopisteen" kautta linjatun suunnitelman järkkymättömät puolustajat, koska "se on jo suunniteltu". Muuttuneet lähtötiedot eivät heitä kosketa.

3. Nopeamman, modernin ja paremmin alueen tarpeita palvelevan, kaksiraiteisen raideyhteyden kannattajat linjauksella Tku-Hajala-Piihovi-Suomusjärven Kivihovin alue - Lohjan Lempola - Espoo.

Sitten on vielä Västra Nyland Partiet, joka kokee että Länsi-Uusimaa unohdetaan liikenneinvestoinneissa. Se onkin toinen tarina.

On muistettava, että E18-moottoritie Paimio - Lohjanharju ei olisi tähän päivään mennessäkään toteutunut, jos riitaiset Varsinais-Suomen poliittiset päättäjät; kansanedustajat, maakuntahallinto ja kunnallispoliitikot, olisivat saaneet yksin asiasta olla päättämässä.

Silloisen E18-hankkeen teolllisuuden tukiryhmän edustajana haluan nostaa esiin vain kaksi turkulaista poliitikkoa, jotka julkisesti ja määrätietoisesti tukivat hanketta: edesmennyt eduskunnan puhemies, Jukka Mikkola, ja Ilkka Kanerva. Muut olivat hiljaa tai empiviä, myös silloinen salolainen eturivin poliitikko.

Nyt liki kaikki Varsinais-Suomen poliitikot kiljuvat Tunnin Junan puolesta, koska se tuo ääniä ja osoittaa joukkovoimaa. Mielestäni kyseessä on kuntavaaleja edeltävä joukkohysteria. Harva poliitikko lukee kustannuslaskelmia, liikenne-ennusteita ja Väyläviraston arviointilausuntoja. Ja jos lukeekin, niin ei taida ymmärtää miksi Tunnin Junan suunnitelman lähtökohtatiedot ovat pahasti ristiriidassa todellisuuden kanssa. 

Koska kaveritkin puoluekannasta riippumatta ovat Tunnin Juna -puolueessa, niin mukaan vaan. Näin toteutuu politiikan yksi perusteeseistä: Mikäli jonkin hankkeen kannatus on voimakasta, pitää mennä mukaan. Näin kukaan puolueista ei saa kilpailuetua vaaleissa. Jos hanke osoittautuu huonoksi tai lopputulos on huono, käytetään politiikan seuraavaa teesiä: "En minä sitä tarkoittanut puoltaessani hanketta."

Eivätkö yhteiskunnalliset, nopeat muutokset, koske raideliikenteen kehittämistä? Kyllä pitäisi!

TUNNIN JUNA AINA VAAN

Väyläviraston Tunnin Junan hankearvioinnin loppukaneetti:

”Hankkeen kannattavuuden kannalta haasteena ovat suuret investointikustannukset etenkin Espoo–Lohja–Salo-oikoradan sisältävän vaihtoehdon osalta. Hankkeen kannattavuus paranee, mikäli matkustajia on ennakoitua enemmän ja Salo-Turku kaksoisraiteen osuutta rakennetaan jo nykyliikenteen käyttöön, ennen Espoo-Salo oikorataa. Kysynnän kasvu edellyttäisi erittäin voimakkaita liikennepoliittisia toimia, jotka lisäisivät junaliikenteen kysyntää.”

 https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/178179/VJ%2050-2020_978-952-317-808-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Rautatieyhteyden tilaajan, Väyläviraston, mielipide ei paljoa paina, koska hankeyhtiö Tunnin Juna Oy on päätetty perustaa ja pääomittaa veronmaksajien varoin. Samoin Suomi-rata Hki-Tre saa oman hankeyhtiö Suomi Rata Oy:n. 

Suomalaisille on perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikka, poistua maasta, palata maahan ja olla muutenkin kuin ellun kanat.

Mikä voisi olla voimakas liikennepoliittinen toimi, johon Väyläviraston hankearvioinnissa viitataan?

Esimerkkejä:

-Korkeat tietullit E18 moottoritielle koko matkalle Turku-Munkkiniemi, 50€ / suunta.

- Radan rakennusbudjettiin lisätään 10 vuoden matkalippujen subventio. Esim. Tku-Espoo -lipun hinta 2€. Bussi- ja taksiyhtiöt kaatuisivat/katoaisivat parissa vuodessa E18-tieltä.

- Kaikkien valtion ja kuntien työntekijöiden matkakorvaukset koskisivat vain raideliikennettä. Toisessa vaiheessa myös yksityisen sektorin matkakorvaukset otettaisiin liikennepoliittisten toimien syleilyyn.

Eiköhän nokkelat puoluetoimistot keksi lisää liikennepoliittisia toimia, joilla ohjeistaa poliittisia valtiosihteereitä ja ministerien runsasta avustajakuntaa, ellei avustajakunta itse keksi. 

Marinin hallituksella 82 poliittista avustajaa. (lat.huom.)