15.4.2019

Dagen efter -huomioita senaattimme vaaleista 2019

Jotenkin laimennettua, siloittelevaa, retoriikkaa oli vaaliyönä puoluejohtajien puheet omilleen:
- Sosialistit ovat nyt ”Hyvät ystävät”.
- Kommunistit ja vasemmistososialistit ovat ”Hyvä me!”
- Kypäräpäät ovat jättäneet kypärä-sloganit komeroon ruostuvan kiväärin seuraksi ja juhlivat puolustusvoittoa, kuten suomalaiset niin usein ennenkin historian aikana. ”Me tulimme takamatkalta.” ? Olivatko nämä tasoitusajot volttilähdöllä?
- Pienpuolueet RKP ja KD ”voittivat”, vaikka kannatus ei juuri muuttunut. Lisää puolustusvoittoja?
- Maalaisliitto hokee: ”Me hävittiin.” Vaalien ainoa luuseri, joka nuolee haavojaan, mutta tuskin kieltäytyy hallitusvastuusta, jos sitä ehdotetaan.
Valta on aina valtaa, vaikka olisi sitten se kaveriporukan viimeinen, joka otetaan  armosta joukkueeseen. ”Kaikki pelaa.”

Uusi eduskunta on kuin jääkiekkojoukkueen kentällinen. Viisi kentällä ; SDP, PS, Kok, Kesk, Vihr ja Vas. Kaksi varapakkia RKP ja KD ja Hjallis maalissa!
Ei olisi helppo palkata valmentajaa.

Polarisaatio kasvaa Suomessa. Liberaalin keskiryhmän marginalisoituminen on tosiasia, ja ääripäissä on jo ahdasta. Ilmiö on yleiseurooppalainen, ja se todennäköisesti vain vahvistuu. Ennusmerkit ovat muista maissa näkyvissä.

Jotta Suomi 2019 pärjää EU-federaatiossa on pelattava kovaa, ja karvattava ylhäältä. 1.7. EU-puheenjohtajuus sen näyttää, onko tästä melkoisesti uudistuneesta ”HC Arcadiasta” vastusta EU:n pelikentillä.
Kokoomus sai kaverikseen saman kokoisen , mutta ikävän aggressiivisen laitahyökkääjän, jonka kanssa kukaan ei halua pelata, ja joka menee aina oikealta liukkaasti ohi. Siellä ne kaksi kuitenkin ovat, oikealla laidalla molemmat, vaikka toinen onkin  ideologisesti ”väärällä laidalla”.

Vasemmistososialisteilla on kädessä vaalivoitto, jolla he eivät oikein tiedä mitä tehdä. Yksin ei vallankahvaan yllä, ja kavereita valitessaan oikeistososialistit laskevat paikkalukuja eduskunnassa enemmän kuin ideologisia jakolinjoja, jotka ovat jo muutenkin maatuneet turvesoiksi.
Rinteen Malli voitti, mutta kas kun eivät olleet siihen itsekään tyytyväisiä. Valtapuolueet ovat itsenäisyyden aikana tottuneet murskavoittoihin ( ja -tappioihin). Asevelisosialisteilla oli paljon helpompaa tehdä valintoja kavereiden välillä. Nykyinen juu-ei sosialismi on kuin vappuvippuri. Kun tuulee sopivalta suunnalta, niin hyrisee. Tyvenessä, neutraalissa, poliittisessa ilmassa nökötetään tikun nokassa. Huono ennusmerkki.

Vaalien todellinen voittaja on liki itsevaltiaaksi huudettu Ahvenanmaan suuri poika, Mats Löfström. Hän sai 84,4% hyväksytyistä äänistä. Tällaisia lukuja löytyy Euroopassa vain Unkarista ja Georgiasta! Nyt tekemään itsenäistä Ahvenanmaan Demokraattista Tasavaltaa! Eller hur?

Ja sitten "slutknorr".

Kukaan ei ollut enää  vaaliyönä ”Isänmaan asialla”, ”Suomen parhaaksi”, ”vähäväkisten ja eläkeläisten puolesta” jne.  Lyhyet olivat vaalijuhlat, eikä asiakasta (äänestäjää) enää muisteta. Ei tarvitsekaan. Hän kun voi jurnuttaa somessa tai ihan itsekseen seuraavat neljä vuotta. ”SO WHAT!”.

Jouko Häyrynen