WRTC - A Frozen Conflict?

This letter was originally addressed to WRTC Sanctioning Committee. It is expressing views and opinions of the writer only.

24.10.2022

Currently amateur radio is experiencing the biggest disruption since 1960´s. It seems that we are not capable to handle this new cold war on air. During the first cold war era in 1950s-1980s we all hams were aware of the strict geopolitical lines between East and West, and we learned to behave accordingly. National security was the first priority, and ham radio came second.

The World Radio Team Championships in July 1990 broke geo-political barriers by bringing together radio amateurs from East and West. Yes, the event was very political and addressed the sensitive issues of freedom of speech and travel, i.e. the Human Rights.

 

When Sovjet block collapsed, the cold war ended, and our hobby enjoyed warmer climate. World had faith in the brighter future. However, the world was not a peaceful place, not at all. Wars were fought, and the super powers exercised their questionable rights to use military muscles, globally. Europe has not been an exception with incidents like Yugoslav Wars. Somehow we managed to keep ham radio out of the conflicts. Numerous dx- and contest speditions made their small but visible marks to promote friendship and openness down on street level in various countries struggling with unrest. 

 

Today the global ham radio community is as disrupted as is the United Nations in front of the Ukrainian War. In the recent UN general assembly voting more than 50% of the world population choose to support Russia in the Ukraine war! The dividing line is not anymore geographical or even political, it creates its zigzag inside countries, societies and families, too. Some say, that ham radio is apolitical. Really? How does the rapid creation of new radio call areas e.g. in Crimea (RK7), Donetsk (D1) and Luhansk (D2) fit to this non-political preamble of ham radio? New ham radio stations has come on air right after Russia did invade a new city.

Today, HF contesting, the real international section of amateur radio, is a mess among different countries and contest organizations. This not a blame, but a mere observation how the issues have developed. Some parties in this information war have fallen close to a dead end with their directives and policy making.

 

When all major international sports organizations have banned Russian and Belo-Russian (Belarus) athletes from participating events (The Olympic Committee, FIFA, IIHF, IAAF, FIS, IBU etc.), the ham radio community acts differently. Some would say, that we are applying liberal and pluralistic approach. Either we do not really care, or this is a sign of our internal political maneuvers.

 

Examples:
Scandinavian Activity Contest a.k.a. SAC; the SAC Contest Committee, a sub-group of NRAU, announced to cancel both 2022 contests, CW and SSB. This was a diplomatic move with sensitiveness to the political climate especially in Northern Europe. Small, but visible fraction was the Norwegian initiative to organize a shadow SAC, "Scandinavian DX Contest". To a relief for the Nordic ham community this plan fell through. However, some domestic laundry needs to be made in Norway.

WPX; Privately held WPX made a clear ban of Russian and Belarussian contesters in WPX 2022 contests. Period.

CQ WorldWide; the US led CQ-contest Committee has an open door policy. All participants are welcome to these contests. However, Russian hams have announced the "Ham Spirit Contests" to populate radio waves at the same dates as CQWW CW andd SSB events (with different mode though). Those shadow contests are promoted to be apolitical friendship events. Let´s see who will show up on air with the Western ham spirit and who with the Eastern. The actions above are sad and macabre activities, that will drag all contesting deeper to the political mud wrestling.

IARU HF;, Contest is managed by ARRL, and is open for all as ITU rules require. Like in the UN, any possible alterations to rules would take years. 

RSGB; English gentlemen have taken a clear stand. The war in Europe means that all Russian and Belorussian hams are out of the UK, Ireland contesting. E.g. IOTA 2022; UA/EW count zero points and no multipliers.

DARC; Recently held Work All Germany WAG contest allowed all hams to participate to attend, in trenches on both sides of the battlefield in Ukraine. I.e. the Fortress Europe is not unified.

 

 

In several small ham radio associations there has been a rough seas. Pro-Ukraine and Pro-Russia opinions have been published in ugly terms. Persons have been asked to resign from a society, some have left, some have even asked to be kicked out ... and the society heads have stood at a loss. Friendships have broken, small societies have fragmented to even smaller groups. Maybe we, who have lived through the longest peaceful era in Europe, cannot handle the real politics. We have become blind and irresolute in front of the modern "glasnost" smokescreen. Maybe these are results of the successful hybrid influencing that is in progress.

 

Where are we with the WRTC2022? The WRTC contest is a contest inside IARU HF contest  and postponed to 2023 due to Covid-19. Italian hosts have a challenge to figure out, what would be the combination of participants to entertain ham spirit and friendship and still being capable to organize a meaningful contest. Qualification period 2019-2020 was conducted during the pandemic and with increasing tension between Russia and Ukraine. However, the qualifying process was fair and transparent. Big hand to Italy!
Then came the time to do some serious fundraising. Part of that was to open door for sponsored "donor teams". Now we have teams representing various nationalities, including Russia. This, together with the prolonging war in Ukraine and increasing tension between Russia and NATO & EU has created hard debate among the contesting community in Europe. US hams are sending mixed signals or no signals at all. Naturally some Russian contesters have replied with opposing messages, "loud and clear."

Some WRTC teams have put forward a demand, Russian and Belarussian participants should make public statements in writing, that they condemn Russian invasion to sovereign Ukraine. This would cause an act of self-crimination and Russian hams could potentially face long imprisonments. I.e. suggested condemnations will not materialize. 
Russia officially issued martial law in 19^th October. This does not make life easier in occupied Ukranian regions; "Donetsk P.R." (=Ukr. call area I),  "Luhansk P.R." (=Ukr. call area M) , Khershon (= Ukr. call area G) and Zaporizhzia (=Ukr. call area Q). Addition to that, in Southeast Russia movement of people is restricted in the following oblasts; KR/Kasnodar, BO/Belgorod, VR/Voronezh, KU/Kursk, RO/Rostov and of course RK/Crimea (from 21.3.2014)  and SE/Sevastopol (from 21.3.2014). The above is a writing on the wall that ham radio community should recognize.

My personal view is that the WRTC Sanctioning Committee, representing the global contesting community, should give guidance, or as minimum, an opinion to this ongoing ham radio conflict vs. WRTC2022. I feel It is time to discuss about the WRTC crisis, first within SC and right after with the Italian organizers.

 

I see the Italian WRTC2022 transforming slowly but firmly to a frozen conflict due to worsening geopolitical situation in Europe and worldwide. Already today there are so many demands and preconditions, that to organize an old school world championships is a mission impossible. 

An incident already took place, where a vocal, qualified, referee from Russia was removed from the pool of referees due to strong ham-political pressure from other contesters. More fragmentation will be seen during the winter. Some teams have announced to possibly withdraw their participation from the WRTC2022 contest, if Russians are allowed to participate. Some referees have said (discreetly) to boycott the contest for the same reason. 

 

As private persons, we all have our political stand. That includes us, amateur radio boys and girls, too.

International HF contesting has always had political flavour. State of the world politics will influence our behaviour as individuals and as part of the contesting community. Whether we like or not, international contesting is an indirect barometre of the peace on earth. However, as long as there is freedom of opinion and speech, there should be dialogue among contesters regardless of their opinion.

What would be the modus operandi to be chosen in order to secure the WRTC´s ham spirit? There is not a single right option in front of the Italian organizers, and for that matter, in front of all contest lovers. Tough call for our Italian friends, I would say. Here are three options. I am sure that you will figure out more.:

A. Open for all; Russian, Pro-Russia and "neutral" teams and referees would attend. Pro-Ukraine persons would not show up.

B. Ban Pro-Russian teams, judges and referees. This would create a Big Divide and "The West Radio Team Championships" would be held. This may set a new and harmful course to WRTC, and its status as the unofficial Radio Olympics will be lost, maybe forever.
C. Call a break for the WRTC games. It would be impossible to assess length of the QRT period. The war and process of the peace making may take a long time. Preparation work and investments already done for the WRTC event in Italy and abroad would be partially lost, and if this postponement takes years, most of it is lost. However, it is "only" work and money vs. keeping the international contest community capable to unify again after this war. 

 

I am voting for the option C. Let´s take a break, deep breath, and let the winds of war to settle. I am convinced, that we contesters are sane and sensible persons who can, hopefully one day soon, put our disagreements behind. So must the nations, too. Everybody can make his/her mark at work towards a better and more open world.

WRTC clock is ticking and final decision needs to be made. Logistics needs already today special attention due to prolonging war in Europe. In Europe life will get more difficult day by day. This may be hard to recognize across "the Water and beyond".

 

Please note, being undecisive and not making well in advance an effectively communicated decision for the 2023 games is a decision itself, too.

 

Peaceful 73 to all!

Jouko Häyrynen OH1RX

Member of the WRTC Sanctioning Committee,

qualified referee for WRTC2022, Bologna Italy

and WRTC2022 Ambassador to Finland.

Julkinen kaupunkitila on osa demokratiaa

 

Varsinkin Suomen kaupunkikunnat miettivät kilvan, miten parantaa julkisivuaan. Perusteluina esiintyvät tietysti 2020-luvun muotitermit; vetovoima ja pitovoima. Ehkä sivulauseissa mainitaan myös kaupunkilaisten viihtyvyys. Helsingin yksi kaupunkikehittämisen fokusalue on ollut Eteläsatama. Ideointia ja suunnittelukilpailuja on tehty usein, mm. 2006, Guggenheim-gate 2016 ja hiljan julkistettu suunnittelukilpailu 2022. Rahasta ajattelua on harrastettu runsaasti ja ehdotuksia on esitetty siitä, mitä pitäisi tehdä tälle Suomen pääkaupungin paraatipaikalle. En tiedä, onko tämä pitkällinen pähkäily hyvää helsinkiläistä omistajaohjausta vai demokraattisen mielipiteen ilmaisuoikeuden ylistys. Joka tapauksessa ruotsalaistyylinen "rätten att resonera" on toiminut todella hyvin.

 

Yle AamuTV 23.11.2022 07:40 -

"Kaupunkilaiset mieltävät ja kokevat kaupungin sen julkisen tilan kautta, ja näin vaistoavat kaupungin identiteetin ja tulevat osaksi kaupunkia.

Julkinen kaupunkitila on osa demokratiaa."

                      - Karin Taipale, kaupunkitutkija TkT

 

"Helsingin kaupunki on myymässä julkista omaisuutta kansainvälisille sijoittajille, jotta he voivat rakentaa toimistoja ja hotelleja alueelle.", jatkaa Taipale. Miksi juuri kansainvälisille sijoittajille? Koska kotimainen rakennusteollisuus keskittyy teollisuuslaitoksiin ja kauppakeskuksiin. Niissä oman pääoman tarve on edes kohtuullisesti hallittavissa. Miljardihankkeita ei suomalaisin hartioin useinkaan rakenneta, valitettavasti.

 

Kunnat omistavat julkista kaupunkitilaa, mutta ovat huonoja sen kehittämisessä. Mielipiteitä on demokratiassa liikaa. Tämän totesi rakentamisen konsultti alkusyksystä ääneen eräässä julkisen infrarakentamisen yleisötilaisuudessa. 

On merkillepantavaa, että Eteläsataman julkinen kaupunkitila muuttuu kaupan myötä yksityiseksi. Kiinteistösijoitusyhtiön suunnittelussa arkkitehtuuriset mielipiteet muuttuvat nopeasti vaihtoehdoiksi ja rakentamispäätöksiksi. Kaupungin kaavoitus voi vain tukea jo kiinteistökaupassa sovittuja kiinteistön käyttötavan periaatteita.

Tutkija Taipaleen ajatusmallia noudatellen Helsinkiin on tulossa Eteläsataman kokoinen demokratiavaje. Ylen toimittaja nimittää Eteläsatamaa ”jättömaaksi”. Tutkija nimittää sitä "kansallismaisemaksi". Totuus lienee jotakin siltä väliltä. 

Taipale on realisti kommentissaan: "Ulkomaiset kiinteistösijoittajat ostavat maa-alueen ja tekevät sitten sille mitä haluavat." Tässä taisi mennä Helsingin kaupungin suunnittelukilpailulta pohja pois. Muutoinkin liki 20 vuoden tuumaustauko Eteläsataman kohtalosta osoittaa näköalattomuutta. Missä on suomalainen innovaatioyhteiskunta ja ajassa eläminen?

 

Olympiaterminaali (1952) ja sen ympäristön rakennukset ja katuverkko ovat aikansa tuote, samoin Vanha Kauppahalli (1889). Vedonlyönti pystyyn, saako kauppahalli jäädä, vai puretaanko se pois edistyksen tieltä. Toki kauppahalli on nyt rajattu suunnittelualueesta pois. Mitäpä sanoo kaupungin johto, jos ostajan ehtona on kauppahallin sisällyttäminen kauppaan.

Rakennusperinteen historia on pääosin arkistoitu ja digitoitu, joten …

Koska Vironniemen identiteetti ei ole osa minun identiteettiä,  totean vain että englanninkielinen termi ”private real estate development” muuttuu jälleen sanoista teoiksi. 

Lisänä sopassa on kaupungin n. 1 mrd € investointisuunnitelma, joka tarvitsee kipeästi rahaa, vaikkapa maakaupoista. Nykytermein tulossa on ainakin yhden kunnallisvaalikauden mittainen riitely ja kunnallispoliittinen kaaos. Olisin olettanut, että pääkaupungin tiedotusosasto olisi malttanut mielensä, eikä vetänyt esille investointiohjelmaa heti, kun periaatepäätös Eteläsataman myynnistä tuli julki. Seuraavassa budjettineuvottelussa saattaa kaupunginjohdon avauspuheenvuoroon sisältyä: "Jos ette anna myydä satamaa, ette saa päiväkoteja, asuntoja ja opettajia lisää." 

 

Demokratia - kreikaksi ”demos+monet+kratos” = Väkijoukon valta = Porukka päättää.

Päättääkö?

Kausietkot

 

 

 

Kausisesonki alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Kausituotteiden mainonta alkoi jo lokakuun loppupuolella. Ilmeisesti kontit Aasiasta saapuivat Ukrainan sodasta huolimatta kutakuinkin ajallaan, ja tavarat saatiin kauppojen hyllyille. Energiakriisin keskellä LED-valoja tuputetaan kaikissa medioissa energiatehokkaina kausituotteina.

Lähdin marraskuun alussa kausiajelulle, 740km kohti pohjoista. Märkää, jäistä sumua, heikkoa lumisadettakin. Ajan tämän tutun taipaleen liki aina yhden pysähdyksen taktiikalla minimoiden koronan tartuntariskin. Kyseisen matkan pit-stopissa näin myyntihyllyissä kausikoristeita läjäpäin. Vain kausilaulut puuttuivat. Hämärtyvässä illassa näin ensimmäiset kausivalotkin sytytettyinä pihoille meidän autoilijoiden iloksi. 

 

Niin, eihän Kausiaattoon ole enää yksi harppaus. Ensimmäinen Adventti on jo ovella, siitä se kauden odotus oikeasti alkaa. SPR:n kausikorttinippu tuli jo postilaatikkoon. Noilla kausikorteilla ei taida päästä lätkämatseihin, mutta eivät kaikki kausitoiveet toteudukaan. Se on sitä Kauden taikaa ja sen ihmeitä.

Kohta jälleen tarvitaan kausiapulaisia postin lajittelukeskuksissa. Kaupoissa soi jo kausilaulut (paitsi siinä yhdessä ylivieskalaisessa kauppaketjussa). Kausikauppa käy kiivaana. Kausipukit valmistautuvat jo yhden illan työruuhkaan kera kausitonttujen. Kausikuusien kasvattajat kaatavat pian kuusia ja rahtaavat niitä toreille myytäviksi. Kausikuusivarkaat hiovat kirveitään kaikessa hiljaisuudessa autotalleissaan.

 

Pitäkää Kautenne! Minä tyydyn Tiernapoikaoletettuihin, joilla ei tosin saa enää olla nokea naamassa. Porstuaan laitan kuitenkin tarjolle mustaa teatterisminkkiä toivoen, että nuoret uskaltavat uhmata uuden totuuden aikaa. Me entiset kapinalliset odotamme pirtissä, josko kajahtaisi Kauden ilosanoma "itse kullekin säädylle", ja encorena "Keisari Aleksanteri Suomenmaan"!

Historiaa ei voi muuttaa. Antakaamme sille oma arvonsa. Tulevaisuutta voi - ehkä.

Rauhallista Kausijuhlan odotusta. Älkää kuitenkaan kaikkea kausipiparitaikinaa raakana syökö!

 

 

Perämeren Jalokivi ei kaipaa tuulivoimaloita

 

Kartta: P-Pohjanmaan Liitto, Tuuli-hanke

https://www.pohjois-pohjanmaa.fi/wp-content/uploads/2022/06/TUULI-hankkeen-sijainninohjausmallin-kartat-2.pdf

Meille Perämeren rannikon asukkaille yhteinen ylpeydenaihe, Krunnien saariryhmä, sijaitsee keskisellä Perämerelle, Iin-Kuivaniemen korkeudella n. 5 meripeninkulmaa rannikosta. Tuo kalastajien ikiaikainen tukikohta ja hailuotolaisten "Malurinsoutajien" suojasatama on nyt rauhoitettu kaikelta ihmistoiminnalta. Saarille ei ole pääsyä ja jokamiehenoikeudet eivät siellä päde. Kalastuksellekin on voimassa tiukat rajoitukset.

 

Miksi siis saariryhmästä pitäisi olla ylpeä? Krunnit ovat yksi viimeisiä luonnontilaisia luonnontieteellisen tutkimuksen alueita pohjoisilla merialueilla. Sieltä saamme arvokasta tietoa luonnon muutoksista ja mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksesta elinympäristöömme.

Keskellä Perämerta sijaitseva saariryhmä on tutkijoiden ainutlaatuinen, liki koskematon leikkikehä, jota Oulun yliopisto hallinnoi.

Saariryhmä ja ympäröivät luodot ja karit ovat osa Natura-aluetta Perämeren Saaret ( yht. 7136 ha). Sen alueita on kaupungeissa ja pitäjissä: Kemi, Tornio, Simo, Kuivaniemi, Ii, Haukipudas, Oulu, Oulunsalo ja Hailuoto. 

 

P-Pohjanmaan TUULI-hanke "energia-  ja ilmastovaihemaakuntakaavan" valmistelu on ollut jo kommentoitavana. Maakuntahallitus ja -valtuusto ehtivät puite-ehdotuksen kesällä jo hyväksyä, joskin puutteellisena. Esitetyssä kaavaehdotuksessa on sijoitettu "Kyllä" ja "Ehkä" nimikkeiden alle tuulivoimaloita Krunnien ja Kraasukan luonnonsuojelualueiden välittömään läheisyyteen. Tämä ei ole hyväksyttävää. Meriluonnossa rakentamisen vaikutusalue ei noudata ahtaasti määriteltyjä rajoja. Tuskinpa luonnonsuojelualueiden perustamisessa osattiin edes kuvitella merituulivoimaloiden kaltaisia laitteita keskeiselle Perämerelle!

 

Mikäli tuulivoimaloita rakennetaan esitetyllä tavalla, haittavaikutukset mm. lintukannalle ovat ilmeiset. Lisäksi on huonosti tutkittu kallioperän kautta kulkeutuvan melun vaikutus meriluonnolle ja voimalamastojen vaikutus mm. vaelluskalojen ja muuttolintujen käyttäytymiseen. Todennäköisesti maatuulivoimaloiden maamelun aiheuttamat eläinten joukkopaot ovat jo tiedossa (esim. jyrsijöiden ja matelijoiden joukkopako Olhavan tuulivoima-alueelta).

 

Krunnit ovat kalojen ja lintujen vaellusreittien varrella ja koko saariryhmä tieteellisen tutkimuksen uniikki aarreaitta. Alueen rauhoittaminen oli aikoinaan kädenojennus tuleville sukupolville. Luonnonsuojelualueen koskemattomuus on kaikkia velvoittava, myös energiateollisuutta ja Pohjois-Pohjanmaan Liittoa. Krunnien ja Kraasukan suojavyöhyke tulee määritellä nykyistä huomattavasti laajemmaksi. Sen olemme velkaa tuleville polville ja tulevaisuuden luonnontieteelliselle tutkimukselle.

Julkaistu Kaleva-lehdessä 19.10.2022

https://www.kaleva.fi/perameren-jalokivi-ei-kaipaa-tuulivoimaloita-krunn/5019315

 

 

Ympäristöarvot ja maatilatalouden tarkastustoiminta EU-Suomessa

 

 

Olemme tehneet maisemointi- ja laidunnussopimukset osalle tilan lohkoista, jäljempänä "M&L". ProAgria, maatilatalouden neuvontaorganisaatio, https://www.proagria.fi  on konsultoinut laskua vastaan hakemusten suunnittelua ja oikeellisuutta ns. Neuvo-palveluna. Keväällä allekirjoitimme hyvässä uskossa (bona fide) hakemukset laidunnuksesta ja luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta.
Vaan kuinkas kävikään? 

1) Meille toimitettiin kartta A ennen laidunkautta

2) ProAgria lähetti puolestamme kesäkuun alussa ELY-keskukseen Kartta B:n

3) ELY tekee lokakuussa tarkastuksen aivan oman Kartta C:n perusteella!

Siinä sitten ihmettelimme tiluksilla kolmen totuuden ristivedossa, me tietämättömät mutta kuitenkin vastuulliset tilalliset. 
Miltä teistä kuulostaa tilanne, jossa M&L:n listat sisältävät kolme eri nimikettä, eri pinta-alat ja eri toimenpidemääritteet? Kun asia valkeni, jouduin tekemään itselleni muunnostaulukon em. sekasotkun selventämiseksi karttojen A ja B perusteella. Karttaa C emme tietenkään saaneet itsellemme. Tein muunnostaulukon jälkikäteen. Epätietoisuus on ihmiselle kalvava mielentila. 

ELY:n M&L-tarkastus oli kuin katkelma Dario Fo:n näytelmästä. Kolme itämaan viisasta henkilöoletettua saapasteli tilalla. Yksi oli johtohenkilö, toinen mittaili GPS:lla lohkorajoja ja kolmas teki kartoitusta biodiversiteetista, kasvilajeista ja ekotyypeistä yht. 3 x 8h. Vähemmän olisi mielestäni enemmän valtionhallinnossakin.

Palautetta tarkastuksessa kyllä saimme, kiitosta vaan. Esim. tarkastusmerkinnän, ettei risukasoja ja äestä ei oltu poistettu tietyiltä M&L -lohkoilta. Syy oli yksinkertainen. Diesel-hevosemme oli rikki. Onneksi Valtran huoltomies kurvasi pihaan juuri, kun arvon tarkastelijat olivat paikalla. Todistaja rassasi pari tuntia traktoria kuntoon, ja saikin sen toimimaan. Pieni voitto maatilalle, suuri harppaus Suomen M&L:lle!

Palaute jatkui. Rajanaapuri oli suorittanut päätehakkuuta (ent. avohakkuu) myös meidän puoleltamme n. 20m kaistaleen verran. "Maisemointisopimusalueella ei saa suorittaa avohakkuita.", valisti päätarkastaja. "Rajanmääritys on kyllä vaikeaa tällä n. kilometrin mittaisella suoralla rajalinjalla, koska GPS:ssa on häiriöitä.", totesi tarkastaja no. 2. Ongelmista viis, vahinko ja syyllisyys lankesivat meille, ei naapurille. Sopimussakkoja rapsahtaa. No, jälkipyykkiä käydään naapurin kanssa myöhemmin. Lisää naapurisovun rakennuspalikoita, oletan.

Tarkastajat moittivat, että laiduntamatta jäänyttä alaa oli niittämättä, vaikka ProAgrian "Neuvo-käynnillä" meitä juuri ohjeistettiin käyttämään vain neljällä jalalla kulkevia ruohonleikkureita, ei polttomoottoreita eikä edes isoisäni perintöviikatetta. No, eipä ko. alat olleet edes meidän tietojemme mukaan laidunnusaluettakaan. 

Laidunalueeksi oli merkitty myös tilan palo- ja pelastustie, joka MML:n mukaan pitää olla aina esteetön.

Annetaan asian olla, rauhoittelin itseäni. Pitäähän virkamiehilläkin olla huippuhetkensä työn lomassa.

 

Onneksi kaikki vanhat ELY:n M&L-sopimukset raukeavat kuluvan vuoden lopussa. Nyt on aika harkita miten arvottaa kasvu- ja muut lohkot. Aivan varmasti väännämme itse rautalangasta meidän näköisemme hakemuksen, jos vielä riittää talonpoikaista sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Mielestäni MMM on väärä instanssi hallinnoimaan maisemanhoitoa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Maa- ja metsätalous olisi sopiva, selkeästi rajattu työsarka MMM:lle. ProAgrian tulisi olla ELY osasto, joka tekee tiivistä yhteistyötä tarkastustoiminnan ja kaiken muun maatilatalouden funktioiden kanssa. Eipä olisi pahitteeksi, jos kalatalouskin olisi osa tätä valtiollisen vallan keskittymää. 

Tehomaatalous & tehometsätalous ja M&L eivät sovi samaan lauseeseen. M&L kuuluisi luontevasti Ympäristöministeriön vastuualueeseen. Digitoidut, avoimet tietokannat tukisivat maaseudun kehittämisen työnjakoa. Tosin Metsähallituksen Metsätalous Oy saattaa edelleenkin jatkaa taksonomiansa salassapitoa "kilpailullisista syistä".

 

Ympäristöministeriö voisi neuvoa, hallinnoida maisemointihakemuksia ja valvoa työn tuloksia. Syksyllä laiduntavat eläimet siirtyisivät sisätiloihin ja maatilatalouden alaisuuteen, mikäli näin sovitaan osa-aikaisten maisemanhoidon kokemusasiantuntijoiden kohtaloksi.

Jos ympäristötietoisuus on otsikoiden mukaan YM:n kammareissa voimissaan, niin tulkoon ympäristöministeriö näihin biodiversiteettitalkoisiin myös konkreettisesti. Tervetuloa kosteikoillemme, mutta muistakaa ottaa kumisaappaat mukaan, kiitos.

 

Yritämme tilallamme ylläpitää jokivarsia ja järvenrantoja tavalla, joka tukee mm. kurkien, vesilintujen, ruisrääkkien, joutsenien, kaulushaikaroiden ja harmaahaikaroiden pesintää. Yli 20 vuotta olemme mielestäni onnistuneet kohtalaisesti ja linnusto on omalla tavallaan kiittänyt. Pesintä on ollut voimallista. Ainoastaan ELY on toistuvasti moittinut tätä rinnakkaiseloamme luonnon kanssa. 

Tuntuu pahalta, jos rannan linturuovikot ja -vitikot pitää vetää joka vuosi alas viimeistään talvella tiukkojen sääntöjen mukaisesti. Missä meidän pulloonpuhaltajat, rva ja hra kaulushaikara,  ja kurjet sitten pesivät? Eivät ainakaan järvenrannassamme. Syövätkö lampaat, naudat ja hevoset ahneuksissaan suojeltavia kasvilajeja, jos laidunnukseen tulee allokoida minimimäärä lohkoja/pinta-alaa?

 

Talonpoika tekee tietysti nöyrästi mitä ylhäältä määrätään, mutta nykyinen tårta på tårta -malli ei mielestäni toimi. Prosessi on yksiselitteisesti aivan liian kallis, sekava ja tehoton. Laskentatavasta riippuen valtion vuosibudjetissa on 197-220 milj.€/v allokoitu pelkästään "maatilatalouden tarkastustoimintaan" (MMM 2022). Toimijoita häärii asian ympärillä niin että päät yhteen kolisevat. Tuskin työmotivaatiokaan on ao. virastoissa aivan katossa.  Sama motivaatiovaje uhkaa meitä luonnon kanssa symbioosissa eläviä maalaismoukkia, elleivät toimintatavat muutu. 

Jaksan vielä uskoa, että meidän kaikkien tavoite on sama; suomalaisen luonnon säilymisen turvaaminen.

 

Ammattimiehet kävivät kylässä

 

 

 

Kuva: finna.fi 

Perjantaina tienvarsia raivatessa huomasin, että vanha tervaleppä oli kaatunut sähkökaapelin päälle "konkeloon". Siispä soitin oitis kanadalaisen sijoittajan, eläkerahaston, suomalaiseen sähkönsiirtoyhtiöön. Suoraa vikanumeroa ei löytynyt, mutta arvelin että uhkaava sähkönkeskeytys olisi riittävän lähellä aihetta. Sitten näppäiltiin "yksi jos haluat palvelua suomeksi jne." ... lopulta valikosta tuli vastaan "vikailmoitukset, paina kaksi". Pari minuuttia kului tässä touhussa ja toiset kaksi "olette jonossa" -musiikkituokiossa. 

 

Vihdoin ystävällinen rouva vastasi ja selvitin asian. Kävimme läpi puhelin/karttaharjoituksen tarkan vahinkopaikan todentamiseksi. Rouva totesi, aivan oikein, että linjalla on vain yksi liittymä. Kerroin, että asia olisi kiireinen koska ko. liittymä on kaupungin paineviemärin pumppuasemalla. Sähkökatkos aiheuttaisi ylivuodon ja jätevedet valuisivat veto-ojaamme pitkin suoraan viereiseen järveen!

Sanoin myös, että raivausryhmän tulee soittaa minulle ennen kuin ovat paikalla. Alue on maisemansuojeluohjelmassa, eikä siellä saa heilua moottorisahan kanssa miten haluaa. Rouva otti numeroni ylös ja lupasi, että minulle soitettaisiin.

 

Päätin jäädä maatilalle yöksi, koska muutoin portti olisi lukittu eikä raivausryhmä pääsisi paikalle. Mitään ei tapahtunut yöllä, ei myöskään koko viikonloppuna. Kävin pari kertaa katsomassa, että sähköjohto oli vielä ehjä. No, minulla on aikaa, ajattelin ja jatkoin syksyisiä metsätöitäni.

 

Maanantaina avasin portin ja menin risusavottaa jatkamaan. Puolenpäivän aikaan päätin kurkistaa jälleen sähkölinjaa. Kas, ammattimiehet olivat käyneet paikalla! (Työturvallisuusohje vaatii, ettei firman miehet saa mennä yksin metsään. lat.huom.) Konkelossa ollut puu oli katkaistu keskeltä, sähköjohto oli vapaa, mutta nyt oli muodostunut uusi konkelo kaadetun rungon latvasta ja viereisestä puusta. Varmaan oli ollut kova kiire viikonlopun raivaussumaa purkamaan, koska minulle ei vaivauduttu soittamaan, eikä koko runkoa ehditty sahata alas maahan saakka.

 Onneksi olen maatilalla kasvanut, ja elämä on ollut muutenkin yhtä konkeloa. Niinpä laukaisin konkelon turvallisesti, pätkin rungon ja ajoin ne pois sekä kasasin oksat puistomaista maisemaa pilaamasta. 

Ajattelin, että tässä olisi ollut vaatimaton yhteistyömahdollisuuskin. Olisin varoittanut ammattimiehiä tallomasta rikki istutettuja kuusentaimia. Samassa yhteydessä olisimme yhdessä voineet poistaa pari muutakin puuta sähkölinja päältä. No, ulos myyty sähkönsiirto on Suomessa laillistettua ryöstöä minimi käyttökustannuksin, joten me metsäläiset saamme selvitä miten parhaiten taidamme. 

Lisää puita liitereihin, ystävät!

Asiantuntijoita

 

Niitin kesantoja alas aurinkoisena lauantaina. Nuori tamma ja iäkäs ruuna laidunsivat viereisessä hevoshaassa. Haan läpi kulkee traktorin kulku-ura, joka johtaa viereisen kylätien päähän. 

Yhtäkkiä havaitsen kahden nuoren miehen sotkevan maastopyörillä kovaa vauhtia hevoshaan reunaa ja sukeltavan jännitteellisten aitanauhojen alta hevosten sekaan. Sammutan traktorin ja karjaisen: "Pois hevoshaasta!"

Saan vastauksen: "Ei ne meitä pelkää." Jäin hämmästyneenä miettimään, mistähän nämä asiantuntijat osasivat tehdä pika-analyysin heille ennestään tuntemattomien hevosten käyttäytymisestä. Synnynnäisiä hevosmiehiä, ajattelin. Asiantuntijat jatkoivat pysähtymättä halki haan ja sukelsivat sissimäisen ketterästi aitanauhojen alta. Toinen pyöräilijä heilautti kättään. Käsimerkin tarkoitus jäi minulle hiukan epäselväksi. Onneksi viereisen haan tamma ja 8-viikkoinen varsa eivät olleet pyöräilijöitä vastassa. Kohtaaminen olisi saattanut olla toisenlainen, jos tamma olisi kokenut varsaan kohdistuvan uhkaa!

 

Meillä on hienot jokamiehenoikeudet, joita ei monesta maasta maailmassa löydy. Tämänkaltainen käyttäytyminen vie pohjan pois luontevalta yhteiselolta maanomistajien ja retkeilijöiden välillä. Valitettavasti en usko, että nuoret miehet oppivat tapauksesta mitään, eivät ilmeisesti saaneet edes tärskyä sähköaidasta.

 

Turvallista, rauhanomaista rinnakkaiselon syyskesää kaikille!

Kirjoitus julkaistu Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 14.8.2022