kuva: AOP
EU ryhtyy toteuttamaan sotilaallista liikkuvuutta tehostavaa liikennestrategiaa. Fokuksessa ovat tiet, rautatiet, satamat, lentokentät. Samalla sujuvoitetaan rajamuodollisuuksia l. kehitetään ”sotilaallinen Schengen-alue”, jotta raskas kalusto saadaan vikkelästi yli rajojen oletettuun puolustussuuntaan. Mikään nopea ratkaisu tämä ei ole, mutta ei EU:ssa muutenkaan asiat etene juoksuvauhtia. Strategia painottaa olemassa olevan, raskaan liikenteen, väyläverkoston parantamista. Raportissa painotetaan juuri Suomenkin heikkoa lenkkiä; teiden ja rautatedien sillat!
Tämän parempaan puolustusstrategiaan tuskin yksimielisen päätöksenteon EU pystyy, ja sittenkin suunnitelma saattaa tökkiä mm. Unkarissa ja Slovakiassa.
Lohja-Salo-Turku, Via Dolorosa
Valtioneuvosto tiedottaa: Suomi rakentaa nopealla aikataululla ”nopean ratayhteyden Turku-Helsinki”. Säästösyistä väli Lohja-Salo-Turku rakennetaan suurelta osin yksiraiteiseksi ja kevyellä kiskotuksella. Länsirata on tarkoitettu vain henkilöliikenteelle. Kaksoisraide ja raskaan liikenteen vaatimukset jätettiin pois, jotta saataisiin edes jotakin vastinetta poliittisille lupauksille. Liikennöintivarmuutta ei yksiraiteinen uusi yhteys Lohja-Salo-Turku tuo ja EU:n liikennestrategian toteuttaminen vaatii edelleen investointeja Karjaan rataan. Toisin sanoen Länsirata Oy on ratasuunnitelman edetessä toiminut kuin mattoa jatkavat hölmöläiset.
Väylävirasto ja EU sanoivat kannattavuuslaskelmille ei. Edes kunnille vääristellen esitetty tekosyy EU:n TEN-T liikenneverkkosuunnitelmasta ei tuonut tarvittavia EU:n tukimiljardeja. EU:n viskaalit eivät huonoja hankkeita tue, ei varsinkaan pohjoisen ulottuvuuden eripuramaahan. Hallitukselle kävi kuten kansansadussa, jossa kissa ompeli hiirelle takkia, mutta tulikin housut. Varsinais-Suomen kunnat ostavat nyt vain optioita saada polvihousut, jos rata joskus Lohjalta jatkuu kohti länttä. Maalaisjärkeä tässä ratasuunnitelmassa ei ole ollut sitten vuoden 2017, jolloin pakkopisteet ja rakennuskaava sementoitiin!
Päätös on tehty, pulinat pois
Väliotsikon sanoin evästi Johannes Virolainen aikoinaan poliitikkokavereitaan, kun vaikea päätös oli tehty ja nurina alkanut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä varsinkin 15.12. Salon kaupunginvaltuuston Länsirata Oy:n investointipäätöksen jälkeen. Paljon jäi kuitenkin pahaa verta ja kiistelyä kauppalan kahvipöytiin. Voisipa sanoa, että päätös jakoi asukkaat kahteen, kolmeen, jopa neljään leiriin;
1) Länsirata Lukkarinmäen pakkopisteen halki
2) Länsirata E18 moottoritietä seuraillen (kuten Lohja on radan linjannut, lat.huom.)
3) Länsirata, jossa paikallisliikenteellä etusija
4) Ei Länsirataa
Suur-Salon pitäjissä mielipiteet ovat nyt enemmän levällään kuin surullisen kuuluisan Jokisen eväät. (En tarkoita tässä yhteydessä kaikkien Suomen Jokinen-nimisen henkilöiden (n. 11450) maalittamista. Siitä ette minua kiinni saa!).
On turha luulla, että poliittisia päätöksiä ryhdyttäisiin maakunnassa perumaan. Johan siinä menisi sekä hallitus- että oppositiopuolueiden johtohenkilöiden uskottavuus ja ratasuunnitelman virheet tulisi näin tunnustetuiksi. Vaalitkin ovat jälleen tulossa, joten poliittinen vastuu valuu kohta kuin vesi hanhen selästä. Huhhuh, näin kätevästi pälkähästä päästään.
Salon ja Lohjan kaupunginvaltuustot äänestivät radan puolesta selkeällä äänten enemmistöllä Länsiradan ensimmäisen vaiheen Pasila-Lohja rahoituksen puolesta. Samat luvut laskettiin molemmissa valtuustoissa 32-19, hmm. Toisen vaiheen rahoitussitoumuksella kytkettiin kuntien kädet pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Valtion tarjoamat velkakahleet kalisevat kunnissa vielä pitkään ja kaltereina ovat nyt hyväksytyt ratalinjaukset ja rakentamisen perusperiaatteet.
Jotta kirjoitukseni ei menisi pelkäksi mielensäpahoittamiseksi, tässä keräämäni kaavio vaihtoehtoisista ehdotuksista ruuhka-Suomen raideliikenteen kehittämiseksi.
Suomessa poliittinen tarkoituksenmukaisuus on ajanut ohi resilienssin ja maanpuolustuksen vaatimusten, arvopohjaisen realismin ja valtiontalouden järkevän rahankäytön. Tehdyt päätökset asettaa kyseenalaiseksi tosiasia, että joulu-tammikuun aikana on maailmantilanne mennyt entistä enemmän sekaisin, valtiontalouden vajeesta löytynyt yhä lisää ikäviä yllätyksiä ja kansallinen turvallisuustilanteemme on vakavasti heikentynyt. Valtiojohto valaa öljyä laineille, mutta lukutaitoinen osa kansasta ajattelee (vielä) omilla aivoillaan ja vetää johtopäätöksensä.
Nykyiset Suomen valtion ja kuntien poliittiset päättäjät pääsevät historian lehdille samaan kategoriaan kuin Englannin idealistinen pääministeri Neville Chamberlain vuonna 1938.
Jos radan toinen vaihe joskus rakennetaan nykyisen sopimuksen ja kehnon teknisen suunnitelman pohjalta, sen merkitys osana EU:n sotilaallisen liikkuvuuden strategiaa on mitätön, ellei jopa negatiivinen.
Nimettäköön Länsirata Rauhan- ja ystävyyden radaksi!
Jouko Häyrynen, Kisko
ilman kiskoja
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
