Suomalaisia privilegioita

 

Tutustuin sattumoisin Tampereen teolliseen historiaan monipuolisesti ja laadukkaasti toimitettujen tietolähteiden avulla. Samalla heräsi uteliaisuus, mistä kumpuaa nykyinen valtion taloudenpidon malli, joka perustuu luonnonvarojen hyödyntämiseen "kruunun" myöntämien privilegioiden l. etuoikeuksien nojalla; vapaa maapohjan vuokraus ja kaupankäynti, tuottojen verovapaus tai ainakin veroedut, joilla kannattamatonkin liiketoiminta käännetään kannattavaksi.

Käytämme isänmaatamme aivan kuin Suomi olisi ehtymätön Kalevalan Sampo. Privilegioita riittää jaettavaksi ulkomaisillekin sijoittajille.

Talouskasvu

 Teollinen Suomi on osannut taitavasti käyttää hyväksi jo 1700-luvulla keksittyä vapaan talouskasvun teoriaa:"Kansakunnan vauraus kasvaa lisääntyneen kokonaistuotannon ansiosta." Tuotetun vaurauden jakautuminen ei ole koskaan ollut kovin suosittu keskustelun aihe.

Talouskasvun uskonnoksi muotoutunutta doktriinia ovat kehittäneet ja haastaneet vuosisatojen kuluessa lukuisat ajattelijat, mm.  Adam Smith, David Ricardo, Thomas Malthus, Alfred Marshall, Karl Marx, Simon Kuznets, Richard Stone jne. Talouskasvu ei ole kuitenkaan ollut kapitalismin ja vapaan markkinatalouden yksinoikeus. Neuvosto-Venäjä ja sen liittolaiset ovat tehneet myös kokeiluja teollisen vallankumouksen hengessä. Ilman kasvun eetosta ei toveri Stakhanovin legendaa olisi koskaan syntynyt. Laskentakaavoja tosin on käytetty innovatiivisesti. Kannattavuuden kanssa on usein ollut haasteita talousjärjestelmästä riippumatta. Tarvitaan siis privilegioita.

Ruotsi-Suomen privilegiot

Historian harrastajat voivat tutustua sääty-yhteiskunnan määrittämään oikeuteen maahan (läänityksiin), sen tuoton jakamiseen, verotukseen (etenkin uhkasakko, ns. palovero) ja kirkon kymmenyksiin. 

Mielenkiintoista, mutta osin raskasta luettavaa ellei mieleen juolahda, että saman verottajan ikeen alla me olemme tänäänkin!

Suomen Suuriruhtinaskunnan privilegiot

Porvoon valtiopäivillä 22.3.-19.7.1809 Keisari Aleksanteri I muutti privilegioita maltillisesti ja vieläpä Ruotsin lain hengessä. Toki uusiakin  etuoikeuksia myönnettiin. 

 Piskuinen kotikaupunkini syntyi privilegion, tai oikeammin sen laajentamisen seurauksena. Tätä kuvaan kirjailija Veijo Meri oivasti kirjassaan "Huonot tiet, hyvät hevoset". Turun porvareilla oli Ruotsinvallan ajalta periytynyt privilegio l. yksinmyyntioikeus maakunnan viljalle. Joensuun kartanon Armfeltit ja Askaisten Mannerheimit yhdistivät lobbausvoimansa ja saivat kruunulta omat vientikauppaoikeudet. Satama piti tietysti rakentaa, ja Uskelanjoen suisto oli ainoa, edes jotenkin kelvollinen, satamapaikka Joensuun kartanon mailla. Syntyi Uskelan pitäjän sisälle kauppapaikka, joka 50 vuotta myöhemmin sai kauppalaoikeudet, pinta-alaltaan 74 hehtaaria.

Ja nyt pääsemme Tampereelle! Skotti James Finlayson perusti puuvillatehtaan Tammerkosken rannalle 1820. Hän sai ilmaisen maa-alueen tehtaalle, koskesta voimaa koneille ja laajat privilegiot. Puuvilla laivattiin verovapaasti Englannista, joka oli maailman puuvillakaupan ehdoton keskus. Samoin tuotannon koneet ja laitteet, ja tietysti voitot olivat verovapaita. Tampere oli ehkä Suomen ensimmäinen vapaakauppa-alue. Keisari ajatteli, että teollisen toiminnan kasvu kasvattaisi sisä-Suomen vaurautta. Seuraavat omistajat hyödynsivät halpaa työvoimaa ja etuoikeuksia täysimääräisesti: Höyrykoneet, sähköistys, oma sairaala, lapsille koulu, työtekijöille asuntolat, oma rahakin Krimin sodan aikana. Siinäpä oli tehtailija C.S. Nottbeckin valtakunta. 

"Tampereen herrat joutuu kaikki helvettiin, paitti Notpekki pääsee taivaaseen!", sanoivat torimummot 1800-luvun puolivälissä Tampereella.

Miten kävi Tampereen Free Trade Zonen Suomen itsenäistyttyä? Huonosti valvoivat Finlaysonin johtajat etujaan. Taisivat lobbarit olla laiskoja, koska etuoikeudet poistettiin ja Tampereesta tuli tavallisten kuolevaisten kaupunki.

 

Koskivoiman privilegiot

 Sotien jälkeen, Kekkosen siunauksella, aloitettiin voimallinen koskien valjastaminen sähköntuotantoon. Keppihevosena käytettiin mm. sotakorvauksia, vaikka viimeiset sotakorvausjuna ylitti itärajan (18.9.1952) paljon ennen kuin voimalaitosten voimallinen rakentaminen alkoi vuosikymmenen loppupuolella.

Tässä muutamia privilegioita:

- Nimelliset koskiosuuksien korvaukset paikallisille tiloille

- Luontovahingot lakaistiin maton alle. Esimerkiksi kalatalousvelvoitteita ei valvottu. Valtio oli useissa vesivoimaloissa pukki kaalimaan vartijana.

- Ikuinen vesivoiman nautintaoikeus ELY-keskusten myöntämänä nimellistä korvausta vastaan (Esim. Iijoki-sopimus: P-Pohjanmaan ELY / Pohjolan Vesivoima Oy)

- Mankala-periaate; rakennetaan laskennallisesti kannattamaton voimalaitos voittoa tuottamattoman osakeyhtiön nimiin, jolle valtiovalta antaa privilegiot; voimalan osakkaat saavat energiaa (sähkö/lämpö) omakustannushintaan; Yhtiö myy tuottamansa energian osakkailleen omistusosuutta vastaavalla hinnalla, joka kattaa vain kulut (korot, lyhennykset, huollot), ei markkinahintaa. Mankala yhtiöiden (mm. TVO Oy ja Pohjolan Vesivoima Oy) osakkaina ovat paljon energiaa kuluttava teollisuus kuten puunjalostus, joten tämän privilegion hyöty on merkittävä. Mankala-osakkaat pystyvät eristämään itsensä muusta energiamarkkinasta, jolla on aivan toisenlaiset pelisäännöt. 

 

 Kaivosteollisuuden privilegiot

- kaivosvaltausilmoitus on nopea tie maastotutkimuksiin

- maaperätutkimukset ilman korvauksia maanomistajille

- kaivosten rakentaminen etunojassa ennen lupia ja ympäristömääräyksiä; "valmistelevia toimia", kuten purkuputkia, teitä, huoltorakennuksia, sähkölinjoja jne.

 

Ydinvoimateollisuuden privilegiot

 Ydinvoima on aina ollut valtiovallan erityisessä suojeluksessa, joskin toiminnan valvonta on ollut esimerkillisen pedanttia, ainakin osittain. Hankkeiden privilegiot ovat hämmästyttävän moninaiset. Rakennusaikataulua edistetään katsomalla toisaalle. Varsinkin, kun ydinvoimarakentaminen on aina kytkeytynyt Suomessa ulkopolitiikkaan ja hyviin naapurisuhteisiin.

 Esimerkkinä toimii Fennovoima Oy, Hanhikivi 1, Pyhäjoki:

·       satama

·       tieverkko

·       muuntoaseman valmistelevat työt

·       rakennusaikainen sähköverkko

·       työmaan asuntolat

·       miilun onkalon louhinta

Hanhikivi1:sta oli tarkoitus tehdä mankala-yhtiö, mutta toisin kävi. Tosin Suomi Oy havahtui vasta, kun Venäjän armeija oli jo Kiovan esikaupunkialueella. Ympäristörikos Pyhäjoella oli tosin jo tapahtunut ennen sitä. Edes Krimin valtaus ei investointiprosessia pysäyttänyt. Hanhikivi on suomalaisen valtiojohdon ja privilegiopolitiikan muistomerkki nykyistä presidenttiämme myöten. Pyhäjoen kunnalle jäi käteen Musta-Pekka ja kuntalaisille luontovahingot.

Tuuli- ja aurinkovoimaloiden privilegiot

 "Uusituvan energian" tuotannon privilegiot ovat kuin oppikirjasta. Jotta kannattamattoman tuulivoimatuotannon investoinnit saatiin liikkeelle, tarjottiin toiminnan alkuvuosina runsaskätisesti etuoikeuksia:

- sähkön hintatuki tuulivoimalle (vieläkin noin 1mrd€/v osalle tuulivoimayhtiöitä)

- "sujuvoitettu" kaavoitus- ja rakentamislupaprosessi

- kuntien kaavoituksen ohjausvaikutus ja alueiden primäärin käyttötarkoituksen määräykset. Kuten tunnettua, kaavamuutokset ovat Suomessa todella harvinaisia. "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin", sanoi jo Pontius Pilatus aikonaan.

 

Puhtaan siirtymän kaavoituksen ohituskaista

 Rakennuslakiin on kirjattu privilegio, nimeltään kevennetty selvitysmenettely, jossa kunnan rakennustarkastuksen "sijoittamislupa" riittää pitkän kaavan mukaisen rakentamisluvan sijaan. EU-asetus 2024/1735 (tunnetaan myös nimellä Net-Zero Industry Act eli nettonollateollisuussäädös)

 Tätä rakennuslain privilegiota voidaan soveltaa laajasti kunnan itsemääräämisoikeuden ja kaavoitusmonopolin puitteissa seuraaviin kohteisiin: 

- energiatuotantolaitos, joka tuottaa energiaa uusiutuvalla energialla (esim. biokaasuvoimalat)    

- vedyn valmistus ja hyödyntäminen

- hiilidioksiinin talteenotto, varastointi ja hyödyntäminen

- akkumateriaalien talteenotto, valmistus ja hyödyntäminen

- akkutehtaat

- datakeskukset, joiden hukkalämmöstä voidaan pääosa hyödyntää . 

 Lakipykälän haasteena on suositus rakentaa datakeskukset uusituvan energian tuotantoalueille, jotta sähkönsiirtoverkon kapasiteetti kestäisi rajusti kasvavan kulutuksen. Mitä tehdä hukkalämmölle, jos lähimpään asutus/teollisuuskeskukseen on kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä?

- akkukontit; lainsäätäjällä on mennyt sormi suuhun ja antaa kunnille vapaat kädet joko sisällyttää kontit sijoittamislupamenettelyyn tai ei

- pumppuvoimalat; kts. akkukontit. Ennakkotapauksena Kemijärven kaupunki kielsi päätöksellään 3.2.2026 pumppuvoimaloiden rakentamisen ja käytön niin tunturiin kuin Kemijokeen. https://www.kuntalehti.fi/uutiset/kemijaerven-valtuusto-torppasi-kahden-miljardin-voimalat-paeaetoes-oli-radikaali/308932

 Huom.  Tuuli- tai aurinkovoimalat on rajattu pois sijoittamislupamenettelystä. Näillä investoinneilla on jo muutenkin hallitusohjelman mukainen luvituksen sujuvoittaminen tukenaan. Tässä valtiovalta ampuu itseään juuri nyt jalkaan, ja hallitus vie eduskuntaan lakiehdotuksen, jossa vaaditaan yli 50 ha tuulivoimahankkeilta pakollista kaavoitusmenettelyä. Ensimmäiseksi maallikon mieleen tulee pilkkoa tuulivoimapuistot alle 50 ha kokoisiksi, jolloin vältytään kalliilta ja hitaalta kaavoitusprosessilta. Tosin kunnat ja valtion menettävät lupamaksujen tuottoja, mutta eipä muutenkaan tuotot valu valtion laariin. Kunnat sentään keräävät vuosittain alenevan taksan mukaan kiinteistöverotuottoja.

Ans kattoo ny, miten kykypuoluejohtoisen hallituksen esitys menestyy eduskunnassa ja mikä on investoijien reaktio, kun yksi privilegio otetaan pois.

 

Suomalainen dilemma - liian halpa sähkö

Pääkirjoitus T&T 16.2.2026 : Sähkö on Suomessa liian halpaa, ja siksi suuret investoinnit ovat vaarassa.”


Hätäinen rubriikki-selaaja antaa aivan väärän kuvan Suomen energiateollisuuden investointi-ilmastosta. Toki tuulivoimainvestoinnit ovat liki seis. Vain kolme tuulivoima-aluetta on rakennusvaiheessa 2/2026 (lähde: Suomen Uusiutuvat), mutta ennusteen mukaan sähkön kysyntä kasvaa uusiin ennätyksiin jo kahden vuoden sisällä. Datakeskukset, vedyn tuotantolaitokset yms. nostavat sähköenergian tarvetta niin että pientä ihmistä hirvittää. Kauppatieteissä tälle ilmiölle on nimikin; hetkellinen kysynnän häiriö. Ollos huoleti, kasvu kyllä jatkuu. Fingridin siirtoverkon investointisuunnitelma maksaa miljardeja.

 Ennen tulevaa kysynnän hockey stick -ilmiötä useat pienet insinööritoimistot, jotka tekevät ohuella pääomalla tuuli- ja aurinkovoimahankkeita menevät vielä nurin tai isommat ostavat ne pois jo hankkeiden luvitusvaiheissa. Etenkin ruotsalainen OX2 (Wallenberg EQT Infrastructure VI) on ollut viime aikoina Suomessa "ostohousut jalassa".

 

Ydinvoimarakentaminen 

Ministeriöissä ja energiayhtiöissä tehdään kuumeisesti suunnitelmia, miten seuraava suurydinvoimala ja lukuisat pienydinvoimalat saataisiin siirrettyä suunnittelupöydältä investoinneiksi. Privilegioita ovat energiayhtiöt jo esittäneet; tuotetulle sähkölle halutaan energiamarkkinoilla takuuhinta mankala-mallin lisäksi, muuten ei kuokka iske maahan.

 

 Valtion itselleen myöntämät privilegiot

Suunnitteilla on estemäisen vedyn siirtoputkijärjestelmä Haaparannasta halki läntisen Suomen Uudellemaalle saakka. Putken rakentaa 100% valtion omistaman Gasgrid Oy:n, joka käyttää isännän oikeutta ja linjaa putken miten parhaaksi näkee. Tiedottaminen ja neuvottelut on rajattu maanomistajiin, eikä yhteiskunnallista keskustelua käydä. Kuka nyt rohkenisi kritisoida vihreän siirtymän megahanketta, jolla Suomi tuodaan Euroopan puhtaan energian ytimeen. Voi vain arvella, kuinka monta Natura-aluetta tai  luontoarvoiltaan merkittävää kohdetta halkaistaan tämänkin edistyksen takia. Lipposelle/Aholle/Vanhaselle NorthStream -kaasuputket Venäjältä Saksaan olivat "vain ympäristökysymyksiä". Ikioma vedynsiirtoputki on tuskin edes ympäristökysymys, vaan vihreän siirtymän ylpeyden aihe.

Veroprivilegiot

 Julkinen keskustelu riepottelee valtion verotukia jokaisen hallitusohjelman julkistuksessa. Liki jokaisella vaalikaudella parlamentaariset työryhmät tutkivat miten tukiviidakkkoa voisi karsia ja yksinkertaistaa. Tulokset ovat kovin laihat ja "hanhen selkä" on liukas. 

 Valtio myöntää kahdenlaisia verohelpotuksia.

Suorat verotuet, joissa valtio sitoutuu euromääräiseen tukeen kohdeyrityksille. Meriliikenteen kuljetustuki lienee tunnetuin, samoin paljon parjatut maatilatalouden moninaiset tuet.

 Ehdolliset verotuet, joissa valtio luopuu kokonaan tai osittain verotusoikeudesta. Esimerkkeinä datakeskusten alennettu energiavero ja mankala-yhtiöiden verovapaus.

Lupaus verotuesta ei vielä kesää tee. Investointisuunnitelmasta on pitkä matka tulovirtaan, jossa privilegiota voi hyödyntää. Kaleva 17.6.2026
Suhdanteet määrittävät investointiaikatauluja, mutta valtion privilegiolupausten pysyvyys on usein kannattavuuden perusedellytys. Rantapohja 17.2.2026

Pojat tekevät bisnestä ja maakunta maksaa. Näillä mennään.

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

 

 

 

EU:n sotilaallisen liikkuvuuden strategia ja Länsirata

 

kuva: AOP

 

EU ryhtyy toteuttamaan sotilaallista liikkuvuutta tehostavaa liikennestrategiaa. Fokuksessa ovat tiet, rautatiet, satamat, lentokentät. Samalla sujuvoitetaan rajamuodollisuuksia l. kehitetään ”sotilaallinen Schengen-alue”, jotta raskas kalusto saadaan vikkelästi yli rajojen oletettuun puolustussuuntaan. Mikään nopea ratkaisu tämä ei ole, mutta eivät EU:ssa muutenkaan asiat etene juoksuvauhtia. Strategia painottaa olemassa olevan, raskaan liikenteen, väyläverkoston parantamista. Raportissa painotetaan juuri Suomenkin heikkoa lenkkiä; teiden ja rautateidien sillat!
Tämän parempaan puolustusstrategiaan tuskin yksimielisen päätöksenteon EU pystyy, ja sittenkin suunnitelma saattaa tökkiä mm. Unkarissa ja Slovakiassa. 

 

Lohja-Salo-Turku, Via Dolorosa

 

Valtioneuvosto tiedottaa: Suomi rakentaa nopealla aikataululla ”nopean ratayhteyden Turku-Helsinki”. Säästösyistä väli Lohja-Salo-Turku rakennetaan suurelta osin yksiraiteiseksi ja kevyellä kiskotuksella. Länsirata on tarkoitettu vain henkilöliikenteelle. Kaksoisraide ja raskaan liikenteen vaatimukset jätettiin pois, jotta saataisiin edes jotakin vastinetta poliittisille lupauksille. Liikennöintivarmuutta ei yksiraiteinen uusi yhteys Lohja-Salo-Turku tuo ja EU:n liikennestrategian toteuttaminen vaatii edelleen investointeja Karjaan rataan. Toisin sanoen Länsirata Oy on ratasuunnitelman edetessä toiminut kuin mattoa jatkavat hölmöläiset. 

 

Väylävirasto ja EU sanoivat  kannattavuuslaskelmille ei. Edes kunnille vääristellen esitetty tekosyy EU:n TEN-T liikenneverkkosuunnitelmasta ei tuonut tarvittavia EU:n tukimiljardeja. EU:n viskaalit eivät huonoja hankkeita tue, ei varsinkaan pohjoisen ulottuvuuden eripuramaahan. Hallitukselle kävi kuten kansansadussa, jossa kissa ompeli hiirelle takkia, mutta tulikin housut. Varsinais-Suomen kunnat ostavat nyt vain optioita saada polvihousut, jos rata joskus Lohjalta jatkuu kohti länttä. Maalaisjärkeä tässä ratasuunnitelmassa ei ole ollut sitten vuoden 2017, jolloin pakkopisteet ja rakennuskaava sementoitiin!

Päätös on tehty, pulinat pois

 

Väliotsikon sanoin evästi Johannes Virolainen aikoinaan poliitikkokavereitaan, kun vaikea päätös oli tehty ja nurina alkanut. Olen hänen kanssaan samaa mieltä varsinkin 15.12. Salon kaupunginvaltuuston Länsirata Oy:n investointipäätöksen jälkeen. Paljon jäi kuitenkin pahaa verta ja kiistelyä kauppalan kahvipöytiin. Voisipa sanoa, että päätös jakoi asukkaat  kahteen, kolmeen, jopa neljään leiriin; 

1) Länsirata Lukkarinmäen pakkopisteen halki 

2) Länsirata E18 moottoritietä seuraillen (kuten Lohja on radan linjannut, lat.huom.)

3) Länsirata, jossa paikallisliikenteellä etusija

4) Ei Länsirataa 

Suur-Salon pitäjissä mielipiteet ovat nyt enemmän levällään kuin surullisen kuuluisan Jokisen eväät. (En tarkoita tässä yhteydessä kaikkien Suomen Jokinen-nimisten henkilöiden (n. 11450) maalittamista. Siitä ette minua kiinni saa!). 

On turha luulla, että poliittisia päätöksiä ryhdyttäisiin maakunnassa perumaan. Johan siinä menisi sekä hallitus- että oppositiopuolueiden johtohenkilöiden uskottavuus ja ratasuunnitelman virheet tulisi näin tunnustetuiksi. Vaalitkin ovat jälleen tulossa, joten poliittinen vastuu valuu kohta kuin vesi hanhen selästä. Huhhuh, näin kätevästi pälkähästä päästään.

 

Salon ja Lohjan kaupunginvaltuustot äänestivät radan puolesta selkeällä äänten enemmistöllä Länsiradan ensimmäisen vaiheen Pasila-Lohja rahoituksen puolesta. Samat luvut laskettiin molemmissa valtuustoissa 32-19, hmm. Toisen vaiheen rahoitussitoumuksella kytkettiin kuntien kädet pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Valtion tarjoamat velkakahleet kalisevat kunnissa vielä pitkään ja kaltereina ovat nyt hyväksytyt ratalinjaukset ja rakentamisen perusperiaatteet.

 

Jotta kirjoitukseni ei menisi pelkäksi mielensäpahoittamiseksi, tässä keräämäni kaavio vaihtoehtoisista ehdotuksista ruuhka-Suomen raideliikenteen kehittämiseksi.

 

Suomessa poliittinen tarkoituksenmukaisuus on ajanut ohi resilienssin ja maanpuolustuksen vaatimusten, arvopohjaisen realismin ja valtiontalouden järkevän rahankäytön. Tehdyt päätökset asettaa kyseenalaiseksi tosiasia, että joulu-tammikuun aikana on maailmantilanne mennyt entistä enemmän sekaisin, valtiontalouden vajeesta löytynyt yhä lisää ikäviä yllätyksiä ja kansallinen turvallisuustilanteemme on vakavasti heikentynyt. Valtiojohto valaa öljyä laineille, mutta lukutaitoinen osa kansasta ajattelee (vielä) omilla aivoillaan ja vetää johtopäätöksensä.

Nykyiset Suomen valtion ja kuntien poliittiset päättäjät pääsevät historian lehdille samaan kategoriaan kuin Englannin idealistinen pääministeri Neville Chamberlain vuonna 1938. 

 

Jos radan toinen vaihe joskus rakennetaan nykyisen sopimuksen ja kehnon teknisen suunnitelman pohjalta, sen merkitys osana EU:n sotilaallisen liikkuvuuden strategiaa on mitätön, ellei jopa negatiivinen. 
Nimettäköön Länsirata Rauhan- ja ystävyyden radaksi!

 

Jouko Häyrynen, Kisko

ilman kiskoja

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.