Merisää on seurannut minua, rannikon asukasta ja ex-merimiestä koko elämäni. Merisää lienee Suomen Yleisradion vanhin yhtäjaksoinen radio-ohjelma. Ensimmäiset lähetykset "Tiedotuksia merenkulkijoille" alkoivat 15.3.1926 Lennätinhallituksen rannikkoradioasemalla, Hankoradiossa (OHD). Radiovastaanottimien yleistyessä tiedottaminen siirrettiin Oy Yleisradio Ab:n vastuulle. Tiedotusten muoto on muuttunut ajan myötä ja nimikin on nyt "Merisää", jonka sääennusteet kattavat myös Saimaan vesistön. Merisää on luetaan nykyisin viisi kertaa vuorokaudessa. Kesän veneilykautena tiedotetta kutsutaan tuttavallisesti nimellä "Veneilysää".
Ensimmäinen muistoni merisäästä liittyy nuoruuden kesiin, kun kalastin setäni luona Iijoki-suulla. Alakouluikäisenä pääsin jokisuun kalakämpälle heinänteon jälkeen. Ajankohta oli kiireistä aikaa, merirysien kunnostamista "pyynninpanoa" varten ja valmistautumista syyskesän kalastuskauteen. Saarinaapurin kanssa muodostettu kalastusyhtymä kalasti rysillä Iijokisuulla ja Krunnien saaristossa tukikohtanaan ko. saari, jossa sijaitsi kaksi pientä kalakämppää. Toimin saaressa eräänlaisena juoksupoikana. Toimitin pikkuasioita rannan ja kämppien välillä, pilkoin hellapuita, hain rannasta vettä ja tiskasin astioita yms.
Huom. Perämeri oli vielä puhdas ja vettä käytettiin sekä ruoanlaitossa että saunavetenä. Juomavesi tuotiin toki maista. Perämeren, murtovesialtaan, suolapitoisuus on alhainen, joten kahvin saattoi aivan hyvin keittää "tuorekalavetteen". Pahoin saastuneen ja samentuneen Perämeren vesi ei enää kelpaa kuin merenkulkuun ja kalojen likaiseksi kodiksi. Valitettavasti.
Iltaisin, ennen klo 21 uutisia, hiljennyttiin kämpässä radion ääreen kuuntelemaan säätiedotuksia merenkulkijoille. Radion anodiparistoa säilytettiin hellan yläpuolella, uunin päällä. Latausmahdollisuuksia ei saaressa ollut ja paristot olivat todella kalliita, joten paristoista pidettiin hyvää huolta eikä radioa turhaan kuunneltu. Vanha ruskea matkaradio kytkettiin kämpän katolla olevaan kehäantenniin ja viritettiin Oulun yleisradioaseman AM-taajuudelle. Miehet kuuntelivat hartaina etenkin sääennusteen Perämerelle. Ennusteeseen kuuluivat mm. vallitseva säätila, tuulen suunta, nopeus, näkyvyys, lämpötila ja näkyvyys. Tuulivaroitukset annettiin Beauforteina ja meriveden korkeus senttimetreinä "liittovedestä". Myrskyvaroitus l. "Merkki suppilo" poistui jo 1950-luvulla säätiedoituksesta. Se oli jäänne 1800-luvulta alkaneesta visuaalisesta rannikon varoitusjärjestelmästä.
Rannikkoasemien lista toi tuulahduksen eteläisen Itämeren rannikolta ja nimet syöpyivät lähtemättömästi mieleen; Haapasaari, Bogskär, Nyhamn, Kuuskajaskari, Valassaaret jne. Havaintopaikat ovat vieläkin usein erillään satamista sijaiten luotsiasemilla ja ilmatieteenlaitoksen havaintoasemilla. Ilta pimentyi kalakämpällä ja uutisten jälkeen kalastajat juttelivat hetken seuraavan päivän töistä. Lavitsalle oli mukavan turvallista nukahtaa. Tuli räiskyi hellan uunissa ja ulkona pihan koivut humahtelivat tuulen tahtiin. Kiireetön maailma.
Sääasemat 2026
Myöhemmin 1960-luvun lopulla kämpällä oli mustavalkoinen Blaupunkt Derby "täystransistoriradio", jossa oli lokero kolmelle d-kokoluokan paristolle.
Radiovastaanottimien herkkyys oli parantunut ja ULA-alueen lähetystehot kasvaneet, joten lähetykset kuuluivat hyvin vastaanottimen omalla teleskooppiantennilla.
Seuraavan kerran tein tuttavuutta merisään kanssa harjoitellessani jäänmurtaja Tarmolla/OHMG (nykyisin Viron valtion omistuksessa oleva Tarmo/ESZA). Radiosähköttäjän rutiineihin kuului merisään vastaanottaminen Yleisradion lähetyksestä, sanoman kirjoittaminen koneella puhtaaksi ja liuskan vieminen brygälle vahtiperämiehelle. Tärkeitä tietoja avustavalle murtajalaivastolle olivat mm. jään vahvuudet, jääkentän liikkeet, mahdollinen jään muodostuminen alusten rakenteisiin ja satamien avustusrajoitusten muutokset. Maissa lomalla olevalle vaihtomiehistölle oli tärkeä tieto, koska kukin murtaja kävi satamassa: "Jäänmurtaja Tarmo on Rauman satamassa torstaina 8. maaliskuuta klo 18-20 välisen ajan."
Kesällä 1979 aloitin radistin urani Helsinkiradiossa/OHC ja tehtäviin kuului kahdesti vuorokaudessa merisään (WX) lukeminen laivoille. Nämä englanninkieliset sanomat olivat lyhyitä ja keskittyivät olennaisiin säätietoihin (synopsis ja varoitukset) kattaen koko Suomen merialueen. Merenkulun varoitukset lähetettiin myös sähköttämällä. Avoimen veden aikaan annettiin vielä 1970/1980 -lukujen taitteessa usein miinavaroituksia ankkuroinnista irronneista ja ajelehtivista II maailmansodan aikaisista räjähteistä. Lienevät olleet viimeisiä miinanraivauksen vuosia.
Vielä 1980-luvulla radion merisäässä luettiin tuulitiedoissa ”Korsnäs, tuuli mitattu Moikipäässä”.
Hauska nimi havaintoasemalle. Pitihän Moikipäässä kesälomamatkalla käydä, kun poikamme olivat vielä pieniä! Vaatimattomalla kioskilla kapean saaristotien varressa myytiin jäätelöä ja Tuuli mitattu Moikipäässä -tarroja. Minne lie tuo arvokas matkamuisto joutunut?
Merisää on edelleen maakravuillekin tärkeä päivän jaksottaja ja vahva viesti elämän jatkuvuudesta. Hyvää 100-vuotispäivää Merisäälle ja turvallista seilausta kaikille kuuntelijoille!
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Kolumni on julkaistu lyhennettynä Kaleva-lehdessä 14.3.2026
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti