In the Court of the Crimson King
(LP julkaistu 10.10.1969)
Meillä 1970-luvun nuorilla on suosikkibändit ja LP:t, jotka kulkevat mukana vielä vuosikymmenien jälkeenkin. Tässä tarina minun matkakumppanista.
Sain siskon kanssa 1973 DUX-merkkisen "kotiteatterin"; radio, vahvistin, levysoitin ja köpöinen C-kasettisoitin. Onneksi valitsin OR:n kaiuttimet (Olavi Räsänen Oy) muovisten kenkälaatikoiden tilalle. Piti tietysti saada levyjäkin. Kurttilan urheilukauppa, Iin Urheilu, myi muutakin kuin pesäpallomailoja ja jalkapalloja. Sieltä ostin elämäni ensimmäisen LP:n, Stevie Wonderin Innervisions. Kyllä oli hieno LP ja on edelleen.
Radiosta kuulin King Crimsonin biisin "Epitaph", joka vaikutti nuoreen mieheen kuin sähköisku. LP piti saada. Hyppäsin Alamäen linja-autoon l. linkkariin ja matkustin Ouluun. Pohjoismainen Sähkö Oy:n myymälässä oli rock- ja progehenkinen valikoima levyjä. Sieltä muovikassiin In the Court of the Crimson King ja nopeasti kotiin kuuntelemaan. Hienosti soi ja soi vieläkin. Jonnet eivät tiedä, kuinka paljon ennen piti nähdä vaivaa musiikin kuuntelun eteen. Nykyisin kaikki viihde on digihyllyssä kilotavarana.
Mainion LP:n biisit osaan ulkoa ja niiden järjestyksen levyllä. Kitaralla olen huonolla menestyksellä tapaillut kappaleita. Uskon, että LP on vaikuttanut voimakkaasti lyriikkaani ja tyyliini kirjoittaa yleensäkin niin englanniksi kuin äidinkielellä.
Katsoin Yle Areenasta yhdellä istumalla dokumentin bändistä https://areena.yle.fi/1-64202442 . Yli 50 vuotta pyyhkiytyi pois bändin erittäin laajan ja kirjavan soittajakaartin muistellessa aikaansa Robert Fripp´n kurinalaisessa johdossa. Bändin dynamiikka ja ihmissuhteet ovat uskomaton tarina. Chapman Stick soi myös hienosti Tony Levinin käsissä!
Minun piti katsoa dokumentin lopputekstitkin aivan finaaliin. Kas, siellä oli pieni King Crimson -tyyppinen yllätys. Katso sinäkin, lopputekstitkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti