Sellupuuron keittoa Oulujärven veteen

 

Prologi

Kolme vuotta sitten kirjoittamani kolumni on nyt ajankohtaisempi kuin ehkä kirjoitushetkellä.

https://joukohayrynen.blogspot.com/2021/04/pohjoisen-puulla-on-ottajia-ylen.html

 

Kainuu halajaa uutta sellunkeittokattilaa Oulujärven rantaan. Ympäristöjärjestöt ja luontoaktiivit vastustavat. KHO on antanut Salomonin tuomionsa:

 

Kaicell Fibers Oy, Kajaani sai KHO:sta positiivisen ratkaisun:

a) 15.2.2024 KHO ei näe tarvetta luvittaa metsähakkuiden lisäämistä

https://www.hs.fi/talous/art-2000010229718.html

 

b) 28.3.2024 KHO siunasi ympäristöluvan Oulujärven rannalle rakennettavalle sellutehtaalle

https://www.hs.fi/talous/art-2000010325037.html

 

Koko maakunnan hanke?

 

Ainakin osakkeenomistuksen valossa tarkasteltuna Kaicell on koko maakunnan yhteinen hanke.Tehtaan ympäristön asukkaiden vankka tuki on osoitettu Kainuun maakuntaliiton ja Kainuun maa- ja metsäsäätiö sr:n  merkittävällä osakeomistuksella, n. 17% 9/2023. Entinen pääomistaja, NC Capital Partners (Oulu), omisti 66,5% vielä 2022. Nyt yhtiö on lopetettu. Vikkeliä käänteitä omistusjärjestelyissä. Nyt Kaicell viestii, että uusia osakkeenomistajia etsitään, läheltä ja kaukaa.

 

Vaikutusalue

 

Mitähän tuumaavat Oulujärven, Oulujokivarren ja Perämeren kalakanta, linnusto ja flora? Ai niin, luonnoltahan ei kysytä.

Oulujoen alajuoksulla ollaan ehkä vähemmän innoissaan hankkeesta. Koska puukuitujen irroitusprosessi ei ole suljettu kierto, niin luonnolle haitallisia kemikaaleja ja ravinteita kulkeutuu vääjäämättä matalaan Oulujärveen.   Oulujärven keskisyvyys vain on n. 7m. Jätevedet valuvat Oulujokea pitkin Perämereen ja Kajaaninjokea pitkin Nuasjärveen ja sen alapuoliseen vesistöön. Oulujärven keskisyvyys vain on n. 7m. Taloudellisen hyödyn saa tehdaslaitos, haitat kohdistuvat luontoon ja vesistön ranta-asukkaisiin.

 

Etelässä puuhataan täysin kannattamattomia miljardihankkeita raideliikenteeseen, pohjoisessa keksitään pyörää uudestaan puunjalostusteollisuuden miljardi-investointeihin. Määritelmästä "puunjalostus" pitää ottaa selluloosan valmistus pois (lat. huom.)

Eikö tämä innovaatio-Suomi muuta keksi kuin "jalostaa" metsävaroja selluksi ja myydä se vessapaperin raaka-aineeksi maailmalle? Tämä on puuraaka-aineen tuhlausta! Suomen vihreä kulta onkin kolikoita taskunpohjalla.

 

Kannattava tehdashanke?

 

Kaicellin hankkeen kannattavuuslaskelma on vähän niin ja näin. Investointimainos kertoo tietenkin jotakin aivan muuta. Totuus on, että puun hankintahinta, harvesterikustannus ja kuljetuskustannukset tehtaalle ovat  määrääviä tekijöitä ja tietysti puolivalmisteen l. selluloosan maailmanmarkkinahinta. Paperiduunarien palkkakustannukset ovat merkityksettömiä kokonaislaskelmassa. 
Kaicell kertoo käyttävänsä "vastuullista lähikuitua" runsaan sadan kilometrin päästä tehtaalta. Tuskinpa riittää noin pieni hankinta-alue (n. 32´000 km² )

https://yle.fi/a/74-20050728

 

Boreal Bioref, Kemijärvi

 

Ei  tämä hullutus ole suinkaan Oulujärven talousalueen yksinoikeus. Kemijärvellä pulpahtaa tavan takaa esille uusi sellutehdashanke. Toistaiseksi puheet ovat olleet tekoja suurempia, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka sinnekin saataisiin uusi, alhaisen jalostusasteen tuotantolaitos Itä-Lapin lasten iloksi.
Boreal Bioref ; Suomen Kuvalehti 15.2.2024 
https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/kemijarven-selluhanke-sai-nimekkaan-vetajan-sitten-alkoi-tapahtua-outoja/

Lapin Kansa 5.4.2024

 

 

 

Kaikki puu kelpaa kattilaan

 

Kaicell mainostaa tuottavansa pohjoisen pitkäkuituista sellua pohjoisen metsistä. Alla oleva kuva (Kaicell Fibersin kotisivulta) on paljonpuhuva. Sellupuuksi kelpaa jo halkaisijaltaan 5 cm:n keksinvarretkin, kun jykevämpää puuta ei ole riittävästi tarjolla.
Resurssien tehokasta hyödyntämistä, sanoisi metsätaloustieteen tutkija.

 

Kuvaavaa raaka-ainekilpailulle on, että yksi markkinoiden suurostaja maksoi helmi-maaliskuussa 300€/ha lisäbonuksen myyjälle, jos yhtiö sai suorittaa päätehakkuun ao. palstalla. 

Päätehakkuu

 

 

Jälkikirjoitus

 

Selluloosan valmistus on helposti skaalautuva prosessi, jossa euro on konsultti. Tuotantokapasiteetin nosto on suoraviivainen lisäinvestointi. 

Mielestäni automatisoidun sellunkeiton kapasiteetin lisäämisessä ei enää ole kyse työpaikoista, eikä elinkeinoelämän vahvistamisesta, vaan silkasta ahneudesta. 

Jalostusarvon kohottaminen pitää olla koko Suomen agendalla, ei vain lähiluontonsa tulevaisuudesta huolestuneiden kansalaisten.

Miltä kuulostaa KHO:n lause Kaicell-päätösasiakirjasta? 
"Suurta sellutehdasta ei voi vaatia sisällyttämään ympäristölupaansa vaikutuksia, joita se aiheuttaa ilmastolle ja metsäluonnolle puunhankinnallaan."