Pohjoisen puulla on ottajia
Ylen artikkeli 29.3.2021
https://yle.fi/uutiset/3-11858640 sai minut, onko ekonomien, paperi-insinöörien ja Luonnonvarakeskuksen välillä kommunikaatio-ongelmia? Kuinka suuri runsauden sarvi Pohjois-Suomen metsävaranto onkaan?
Puun kasvu linjan Kokkola - Pyhäjärvi - Valtimo pohjoispuolella on 20 milj.m3 vuodessa. Pohjoisen metsien kasvun arvioidaan lisääntyvän 23 milj. kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä ilmaston lämpenemisen ja tarmokkaiden metsänhoitotöiden takia. Puun käyttöä voi laskennallisesti lisätä 5,6 milj.m3 yli nykyisen määrän. Hiilinielu
tosin pienenee, mutta sehän on neuvottelukysymys, Suomen ja EU:n välillä.
Artikkelin kuvassa on elokuussa 2018 ollut lumi maassa. Metsä ei perimätiedon mukaan tuolloin juuri kasva. Missähän nuo lisäkuutiot lymyävät?
Tässä lista metsänostajista, nykyisistä ja tulevista.
Metsä Group, Helsinki, uskoo että Kemin tehtaiden hankinta-alueella, 150 km:n säteellä, puuta riittää. Tarve on 4,5milj. m3 nykyistä enemmän, yhteensä 7,6milj. m3. Ruotsista yhtiö voisi ilmoituksensa mukaan ostaa 1 milj. m3 vuodessa uuden megaluokan tehtaan raaka-ainetarpeen turvaamiseksi. Ehkä voi ostaa, ehkä ei. (lat. huom.)
Stora Enso Oyj, Helsinki, Veitsiluodon tehtaat sinnittelee kiristyvässä kilpailussa. Puuntarve on n. 2,5milj. m3. Yhtiö kertoo vahvuudekseen ”merellisen sijainnin ja puunhankinnan lähimarkkinoilta”. Kyseessä lienee peruskilpailutekijät, ei niinkään vahvuudet verrattuna kilpailijoihin?
Sunshine Kaidi (Finland) New Energy Co., Helsinki, suunnittelee Kemiin biojalostuslaitosta. Artikkelin mukaan Kaidi aikoo tuoda bioöljyä Kemin sataman kautta jatkojalostukseen. Laskennallinen raaka-ainetarve Kaidilla on 3 milj. m3. Tosin se voi käyttää kaupungin muiden puunjalostustehtaiden ylimääräisiä puujakeita ja ´sivuvirtoja´, olettaen, että kilpailijat niitä myyvät, eivätkä rakenna omia tislaamoja sellukattiloidensa kylkeen, kuten tulee tapahtumaan. Metsä Group Kemi jo tekee omaa tislaamoa. Ts. Kaidi ilmoittaa jo nyt, etteivät kotimaiset raaka-ainevarat yksin riitä tehtaan tarpeisiin. Kuinka kannattavaa on rahdata bioöljyä Aasiasta tai Etelä-Amerikasta, jossa tarkoitukseen soveltuvat kasvilajit kasvavat parhaiten.
Vataset Teollisuus Oy, Helsinki, luottaa Kemijärven hankinta-alueen 6 milj .m3 vuosikasvuun.
Yrityksen tavoitteena on luoda ”paikallinen kuitupuumarkkina”. Sama strategia on siis kaikilla pelureilla.
Kaicell Fiber Oy, Kajaani, aikoo rakentaan Paltamoon sellukeittämön, joka perustuu ”lähikuituajatteluun”. Vuosittaista raaka-ainetarvetta ei ilmoiteta.
Kaikki yo. hankkeet ja jo toteutusvaiheessa olevat investoinnit pyrkivät luomaan omat ”luonnolliset monopolit” tehtaiden ympärille. Oligopoleilla on yleensä huono kaiku markkinataloudessa. Tosin mm. energiateollisuudessa- ja telealalla luonnollinen monopoli on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Mitähän Metsä Groupin Äänekosken tehtailla tästä markkinoiden uusjaosta tuumataan? Sen raakapuun tarve on liki 7 milj.m3 vuodessa ja hankinta-alue on jo nyt puoli Suomea. Metsä Groupin (MetsäForest) pohjoisen metsäasiantuntijan mukaan markkinoilla on jo nyt tungosta, joten monet investointihankkeet ovat epärealistisia ja riskialttiita. Puunjalostuksen tuotekirjo kasvaa ja paikallisuus on valttia Suomen vientimaissakin.
Jos kaikki tehdashankkeet toteutuvat, liikkuu puunostajia pohjoisessa niin, että päät yhteen kolisevat. Kuvassa on esitetty ”paikalliset kuitupuumarkkinat” 150 km:n säteellä tehdaspaikkakunnista n. vuonna 2030: 3 x Kemi, Kemijärvi, Paltamo ja Äänekoski. Sahalaitosten puunhankintaa ei ole otettu mukaan analyysissa, ei myöskään pienempien sellutehtaiden.
Teollisuuden viesti on, että vain järeä tukkipuu säästetään sahoille, jos säästetään. Loput keitetään selluksi ja jatkojalosteiksi. Jo nyt ovat mm. hirsitalotehtaat aloittaneet oman puunhankinnan, koska puubisneksen isot ostajat kuskaavat liki kaiken suoraan sellukattiloihin!
Hyvä uutinen tässä raakapuukisassa on, että pahoin vitikoituneet vanhat talousmetsät, ja kolmeen kertaan metsitetyt pakettipellot joudutaan raivaamaan ja raaka-aine kuljettamaan sellukattiloiden alttarille. Raakapuun hintaa voi vain arvoilla, jos markkinat jaetaan oligopolisiin tehdasreviireihin. Aika näyttää lopputuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti