Päättymätön Lankalauantai

 

Pandemia on kuin hidastettu elokuva kristillisen kirkon pääsiäiskertomuksesta.

Helmikuusta 2020 lähtien olemme kokeneet Palmusunnuntain tietoisuuden, heräämisen. Jotakin suurta on tapahtumassa. Sitten tulivat pitkät piinaviikot, oikeammin piinakuukaudet. Välillä pilvet harvenivat ja kuulas auringonvalo valaisee maata, mutta vain hetkittäin. Takapakkia on ollut ihmisen elo. Koko maailma on kahlannut läpi pitkänperjantain kärsimyksen ja toivottomuuden. Temppelinherroja

on vaihdettu, mutta kaleerilaivojen soutajaorjat ja joukkojen centuriot l. sadanpäämiehet ovat saaneet, ihme kyllä, pitää pestinsä, Ruotsissakin. Suoneniskijät, välskärit ja Hippokrateen valan vannoneet Klaudios Galenoksen seuraajat yrittävät joka päivä tehdä parhaansa tilanteissa, joissa Triage on luokkaa A tai B. Pandemian kulloinenkin kriisipesä vaihtelee maapallolla, mutta haasteet ovat kaikkialla samat. 

 

Elämme jo kuukausia kestänyttä lankalauantaita. Näköalaton vaellus jatkuu. Fariseukset ja kirjanoppineet tekevät tempoilevia, ' vahvoja kehoituksia', perustuen suodatettuun tietoon.  Vaikeaselkoiset ja monitulkintaiset päätökset kirjataan siten, että ylipapit ne hyväksyvät. Kansa on kuitenkin ymmällään ja tulkitsee niitä mieleisikseen, oman edun mukaisiksi. Koska yksilön oma napa on lähimpänä, syntyy väistämättä kärhämiä ja käsirysyjä kuten ennen pandemiaa basaareissa ja viinituvissa.  Kansa velloo rauhattomana temppelien pihoilla vaatien oikeuksiensa kunnioittamista. Mm. jutaaminen tunturiin, matkustaminen ja kuluttaminen ovat perusoikeuksia, joihin ei saa koskea. Tässä rahanvaihtajien ja publikaanien edunvalvojat ovat yhdessä rintamassa asiakkaidensa kanssa. Karavaanipoluilla on normaali

pääsiäisruuhka. Elämme hedonismin korkeaveisun aikaa, sanovat jotkut harvat kirjanoppineet.

 

Vielä sentään rahaa vaihdetaan basaareissa lamppuöljyyn, tuoreisiin hedelmiin

ja hirssisäkkeihin. Näin pääsiäisen aikaan myös mämmi, palmunlehvät, karitsanliha

ja happamaton leipä käyvät hyvin kaupaksi. Pieni ihme on, että kamelikaravaanit kulkevat edelleen tuoden itäisten maiden herkkuja kiittämättömän kansan nautittavaksi. Kamelikuskit ovat tämän sodan kiistattomia sankareita, jotka terveytensä vaarantaen pitävät yllä yltäkylläisyyden harhaa rahanvaihtajien eduksi.
Ja mikä tärkeintä, ylimmäinen juomanlaskija pitää kojunsa auki liki jokaisen basaarin nurkassa.

 

Kokoontua saa, ei saa, saa. Liikkua saa, ei saa, saa.

Pandemiasäännökset vaihtelevat heimoittain. Efraimilaisille aluehallinto asettaa eri säännöt kuin isaskarilaisile. Sisämaassa asuvat manasselaiset tekevät omat sääntönsä, kuten aina. Ne viäräleuat pitävät omiensa puolta yli yhteisen edun, aina! Vanhukset ja hurskautetut eristetään edelleen yhteisöistä. Heille tämä Talvisota II on kestänyt jo yli 400 päivää. Eijaa!

Vaan toisin kuin kristikunnan aamunkoitossa, nyt Pontius Pilatus, fariseukset ja kirjanoppineet rohkaisevat kansaa. ”Kyllä tästäkin selvitään.”, toteaa Pontus Pilatus. Samoin Kyrenius (Publius Sulpicius Quirinius), Syyrian maaherra, valaa uskoa paremmasta huomisesta hallintoalamaisilleen. Roomasta Valloniaan siirretty vallan keskus kehottaa näin tekemään, ja saarnaamaan vereen siirrettävien elämäneliksiirien puolesta.  ”Mehän poijaat totellaan!”, toteavat maaherrat. Pia Desideria (hurskaita toiveita) toteaa kansa, napinoi mielenosoituksissa ja kokouksissa, vaikka ne ovatkin kiellettyjä. Virtuaalisia savitauluja ja seinäkirjoituksia rustataan niin, että sähkömagneettinen myrsky raivoaa maapallolla. Magiaa, salaliittoteorioita ja valheita. Sitä on ihmiskunta osannut aina toisilleen osannut väsätä.

 

Vaan jossakin kaukana, vuorten takana on toivon ja pelastuksen kajo. Ihmiskunnan tietoisuus perustuu faktaan, tunnettuun tietoon, yhteisiin kokemuksiin ja ennen kaikkea uskoon. Sitä on tämäkin pääsiäisaamun odotus. Tunne on vahva, että jotakin parempaa on vielä edessäpäin. Kaikkia ei tulevaisuudenusko puhuttele, mutta suurin osa ihmiskuntaa kokee näin. Auringosta katsotaan aika ja kuunkierrosta tehtävät (task lists). Moni meistä vielä uupuu, kaatuu ja katoaa ennen kaivattua pelastusta. Sitä ennen on vain jaksettava uskoa ja jaksaa. Yhdessä, yhteisöllisesti koettu on helpompi kantaa. Yksin purnaavat ja kaikkea epäilevät luovuttavat ensimmäisinä.

Päättymätön lankalauantai on vain mielemme tuote. Hyvää pelastusta, hyvää pääsiäistä!