Välittämisen välttämättömyys
Suomessa on nyt noin 600´000 kissaa ja 800´000 koiraa. Se tarkoittaa miljoonia silityksiä, hellimisiä ja kauniita sanoja vuorokaudessa. Monen yksinelävän ja perheen rikkaus on oma lemmikki. Jo yli vuoden kestänyt, pandemian aiheuttama fyysisten ihmiskontaktien dramaattinen väheneminen, on korostanut lemmikkien merkitystä mielenterveydelle. Mm. koiria on rekisteröity ennätysmäärä, vuonna 2020 liki 49´000. Varmaan näistä osa on hankittu yksinäisyyden ja koronaeristäytymisen henkiseen helpotukseen. Eipä kuitenkaan unohdeta lähimmäisiä. Milloin viimeksi otit yhteyttä perheesi nuoriin, jotka usein asuvat jo itsenäisesti? Henkinen silitys ja etähalaus ei paljoa vaadi, vai vaatiiko sittenkin?
Nuoremme voivat huonosti. Yle:n 16.3.2021 julkaiseman tutkimuksen mukaan 81 % suomalaisista on tyytyväisiä elämään, yli 60-vuotiaat ovat tyytyväisimpiä yli vuoden kestäneestä pandemian seurauksena aiheutuneesta eristystilasta huolimatta. Huolestuttava havainto on, että 15-29 -vuotiailla menee heikoimmin. Omat perheenjäsenet ovat tutkimuksen mukaan nuorille tärkeimmät ihmiset. Vanhemmilla ikäluokilla ystävien merkitys korostuu. Kannattaa siis ottaa hellimisen piiriin aikuiset lapset ja lapsenlapset.
Nuoret suhtautuvat tutkimuksen mukaan luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta tämä pandemian pitkittyminen ja sulkutoimet ovat uhka uskolle paremmasta huomisesta. Elämänhallinnan neuvojat tähdentävät arkirutiinien merkitystä. Tähdennetään myös uusien rutiinien luomista muuttuneessa yhteiskunnassamme ja elämäntilanteessa.
Pandemian kestosta ei ole varmaa tietoa, mutta se ei saa romuttaa ihmissuhteita.
Jos pandemian takia ei uskalla tai voi tavata perheenjäseniä, niin etäyhteydet toimivat. Mitäpä jos arkirutiiniin kuuluisi päivittäinen tai viikoittainen yhteydenotto kaikenikäisiin sukulaisiin ja ystäviin? Wanhaa sanontaa lainaten: ”Lähimmäinen on vain puhelimen luurin noston päässä.” Meidän nykyihmisten ei tarvitse edes nostaa luuria, saati tilata puhelua keskusneidiltä. ”Jonnet” ja heidän vanhempansa eivät muista tuota aikaa! Me empaattiset aikuiset osaamme varmasti ”silittää puhelimessa myötäkarvaan” myös rakkaitamme. Kannustava jutustelu, tai vain toisen kuuntelu, voi olla paremman päivän alku molemmille osapuolille. Yhteisten kokemusten määrä on nyt kovin vähäinen, mutta onhan tämä pandemiasta selviytyminenkin jaettu kokemus!
Yhteiskunnan tuleva avautuminen ei elämän perusteita muuta. Ihminen on edelleenkin laumaeläin, jonka ei ole hyvä olla yksin. Mahdolliset pandemian aiheuttamat muutokset yhteiskuntamme arjessa selviävät todennäköisesti vasta paljon myöhemmin. Pitäkäämme siis lauma koossa. Välittäminen on voima, joka vahvistaa kaikkia osapuolia.
Välittämisiin ystävät!
Jouko Häyrynen
Kisko
Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.4.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti