Aina vaan pahenee Suomen hallituspuolueiden julkisuudenhallinta-gate. Möläyttelijät, Junnila/Tavio/Rantanen/Rydman/Hakkarainen/ihan-kuka-vaan, ovat ottaneet julkisuudessa eturivin paikat mätäkuun alkaessa. Pääministeri on seisonut taka-alalla, ja ainakin yrittänyt olla valtiohenkilön roolissa.
PM-Orpo kertoi tänään 4.7.; Jos ministeri/kansanedustaja/euroedustaja möläyttää jotakin harkitsematonta, sen tulkinta vaati syvällistä tutkintaa. Ts. sananvapauden airut saa ampua (sanoa) lonkalta ihan mitä vaan, mutta ”faktantarkastajalla” pitää olla millimetrimitta. Absurdi Suomi - kaikesta pitää herkistellä ja vatvoa asioita viikkotolkulla. Tämä lienee eräiden puolueiden harhautustaktiikka, ettei vaan joutuisi töihin ja lunastamaan vaalilupauksia.
Ennen tahdittomasta ja ajattelemattomasta henkilöstä todettiin: ”Pölijä mikä pölijä.” Jos pääministerin kehoitus ”taakse poistu” ei tehonnut, Kekkonen kirjoitti myllykirjeen julkisuuteen. Sitten mentiin takaisin töihin. Ai niin, taakse poistu -komento on nykyisin simputusta (Puolustusvoimien uusi ohjesääntö).
TP-Sale on jo kerran avannut suunsa tämän hallituksen alkumetrien sekoilun takia. Toivottavasti hänen ei tarvitse toista kertaa nousta seisomaan. Katsotaan nyt kuitenkin, mitä ajatuksia kansakunnan parhaat voimat keksivät tuoda julkisuuteen ennen Presidentti Bidenin vierailua. Hiukan huolettaa näin rivikansalaistakin. Oletan, että ulkoministeriössä nukutaan kevyesti tulevat viikot.
Opposition odotetut hyökkäykset hallituksen suuntaan Junnila-kohusta ovat kovin laimeita. Ei ihme, oppositiopuolueiden omatkaan rivit eivät ole kovin suorat ja sammakoita on karannut heidänkin poliitikkojen suista ja kännyköiden kosketusnäppäimistöiltä. Sanottua ja kirjoitettua ei takaisin saa. Sitä ei voi vetää pois tai deletoida interwebistä. Sielläpä ovat hengentuotteet ikuisesti, jos sellainen mittayksikkö on edes relevantti. No, kauan kuitenkin ko. poliitikon elinkaaren jälkeenkin.
Mikä neuvoksi? Suiden peseminen saippualla olisi reaktiivista ja kovin Impivaaraa. Jospa ottaisimme käyttöön proaktiiviset metodit. Oletus (siis vain oletus) on, että julkisen viran haltijoilta (tuomarit, poliisit, ministerit jne.) edellytetään tavallista kansaa korkeampaa nuhteettomuutta ja moraalia.
Nuhteettomuuden vaatimuksen tulisi koskea myös poliitikkoja ja poliittisin perustein valittuja viranhaltijoita. Nuhteettomuuden tulisi olla se ensimmäinen kynnys henkilön asettuessa ehdolle poliittiseen asemaan. Toisin sanoen rikosrekisteri olisi selvä ja yksiselitteinen este. Näin ei nyt ole, vaan tuomion saanut voi asettua uudelleen ehdolle tai jatkaa esim. kansanedustajana. Nykyisen eduskunnan kokoonpano ei kestä kriittistä tarkastelua.
Vanha ”kansalaisluottamuksen menettäminen” sovellettuna nykypäivään saattaisi toimia riittävänä pelotteena kaiket raja-aidat kaatavan populismin esiinmarssille. Kannattaisi kokeilla uutta lakia. Onhan hassumpiakin lakeja uitettu läpi eduskunnan meidän kansalaisten ohjailua varten.
Otetaan aivan sattumanvarainen esimerkki: Poliittisessa asemassa oleva henkilö paljastuu huijaritutkinnon ja höpö-ansioluettelon avulla eteenpäin keinotelleeksi, ja lisäksi YK:n peruskirjan ihmisoikeuksia polkevan ääriryhmän kannattajaksi. Hänet tuomitaan 5 vuodeksi kansalaisluottamuksen menettäneeksi; ei äänioikeutta, ei ulkomaan passia, ei pankkitiliä. Lisäksi ei koskaan enää olisi oikeutta työskennellä julkisyhteisöissä (kunnat, valtionhallinto jne.).
Saattaisi pistää miettimään, ennen kuin pläjäyttää ihmisarvoa halventavia mielipiteitä julkisuuteen. Poliittinen vihreä oksa katkeaisi sanojen painosta.
Tiedän, ei tule onnistumaan. Maan tapa on maan tapa, piste.
