Vihreä siirtymä

 

Globaalisti tiedotetaan, että ruoan hinta nousee voimakkaasti seuraavan 12 kk:n aikana. Syinä ovat alkutuotannon volyymi, viljelytapojen muutos ja ruoan saatavuus kuluttajille.

 

Aamukahvikaverini, Ylen Aamu-TV, keskusteli tänään 29.9. Vihreästä Siirtymästä. Ei, kyseessä ei ole Vihreän puolueen vyörymäinen vaalivoitto aluevaaleissa 2022, ts. vihreä jytky. Uteliaat voivat lukea VVM:n sivuilta, miten 822 milj.€ 2021-2035 käytetään kansamme parhaaksi. 

https://vm.fi/vihrea-siirtyma Tavoitteena on ”Hiilineutraaliuden saavuttamnen vuoteen 2035 mennessä ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2030 mennessä.” Tämä tarkoittaa merkittäviä muutoksia suomalaiseen ruoantuotantoon. Uudet viljelymenetelmät ovat nykyistä kalliimpia, ainakin aluksi. Ts. maatilatalouden tulot jatkavat alamäkeään.

 

TV:ssa asiantuntijat ja intressiryhmien edustajat painottivat luonnonmukaisen ruoantuotannon kustannustehokkuutta, kilpailukykyä ”globaalissa kilpailussa”.  Se tarkoittanee Suomen elintarvikemarkkinoiden avaamista nykyistä laajemmin, ja etenkin tuontia EU:n ulkopuolisista maista. Reilunkaupan tuotteetkin joutuvat aivan uuden kilpailutilanteen eteen, kun solidaarisuustuotteiden rinnalle tulee naapurikylistä kilpailevia tuotteita suomalaisten valittaviksi.
Yksi haastateltavista nosti, ehkä vahingossa, kissan pöydälle ja painotti Suomen kuluttajahintojen kilpailukykyä kansainvälisiä kilpailijoita vastaan. Aivan så!
Eiköhän aloiteta maatalouden tulonjakotalkoot ottamalla tarkasteluun elintarvikkeiden jalostusprosessin ja vähittäiskaupan osuudet ruoan kokonaishinnasta. Sana ”vähittäiskauppa” tarvitsee myös päivityksen. Kolmen konsonanttikaupan (K S L) hegemonia elintarvikkeiden vähittäismarkkinoilla on vaikuttavan ylivoimainen. Vähittäiskauppa on mielestäni oligopolikauppaa, lain rajoissa mutta rimaa hipoen.

 

… ja sitten ruokaostoksille!

 Mitäs me hiilihamsterit

 

 

Suomen jälleenrakentamisessa sotien jälkeen oli puunjalostusteollisuudella merkittävä rooli. Kemi-, Ii- ja Oulujoen irtouitot olivat voimissaan 1940-luvun lopulta aina 1960-luvulle. Samoin monissa muissa vesistöissä on uitolla pitkät perinteet. Vaikka ”hännät” siivosivat uittojokia aina näin syksyisin, jäi paljon tukkeja, propseja ja pöllejä keräämättä. Uittoväylissä oli syyskesäisin ”kekkapäitä”, l. tukkeja ja propseja joiden toinen pää oli jo painunut joenpohjaan. Jokivarren kansalle oli aikamoinen yllätys, kun propsi tuli veneen kokasta läpi ylävirtaan kuljettaessa! Syksyllä puut painuivat jokien pohjiin. Vuosikymmenien saatossa suvantokohtiin kerääntyi paksu kerros puutavaraa avouiton jäljiltä. Edelliset sukupolvet olivat tietämättään kaukaa viisaita jättäessään puutavaran jokiin.

 

Sitten joet padottiin vesivoimaloilla ja puutavara raivattiin pois. Tämä toimenpide olikin ympäristörikos! Nykykäsityksen mukaan uppotukit olivat suuri ekoteko ja tehokas tapa sitoa hiiltä. Mielipidekirjoituksessa HS 30.8.2021 ”metsälisenssit” L. Mehtätalo ja J. Lappi vaativat hiilinielun ylläpitämiseksi puunkäytön muutosta. He toteavat, että kuutio puutavaraa sitoo noin tonnin hiiltä. 

Metsäherrat ehdottavat myös, että raakapuuta voitaisiin upottaa meriin ja soihin, tai haudata erämaan hiekkaan. Tämä olisi metsänomistajalle kannattavampaa, kuin puun myynti metsäteollisuudelle, koska hiilidioksitonnin hinta päästökaupassa l. hiilipörssissä on nyt korkeampi kuin kuitupuun kuutiohinta! Kuka vielä sanoo, että pörssipeli on vain laillistettua uhkapeliä?

Tämä hiilitonnin kannattavuuslaskenta ei tietenkään ota huomioon puun korjuun ja kuljetuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, mutta teoreettisissa yhtälöissä ei yleensäkään oteta kaikki muuttujia huomioon. (insinöörin huomio) 

 

Tuodaanko puun hautaaminen ratkaisumalliksi poliittiseen kiistaan turpeesta ”uusiutuvana energianlähteenä”? Uusiutumiskiertoa l. maatumista ei varmaankaan voida nopeuttaa, mutta turvetta kyllä syntyisi jo loppuunkalutuille turvesoille. Tosin tieteellisesti todistettu yli 4000 vuoden uusiutumisaika ei nykyisikään koske Pudasjärven soita. Siellä kerrotaan soiden turvekerroksen kasvavan 1 cm/vuosi (Iin Ilmastoareena 20.8.2021), mutta se onkin toinen tarina.

 

Ajatus raakapuun hautaamisesta on sittenkin hiukan outo. Pitäisikö metsänkasvua kiihdyttää metsänhoidollisin keinoin, jotta saataisiin lisää tuottoa päästökaupan hiilipörssissä? Ts. puupeltojen tuotto säilöttäisiin ”puukellareihin”, kuten Veikko Huovisen Hamsteri-kirjan Rurik ikään. Koska näemme ensimmäisen puutavararekan kurvaavan esim. Ajoksen tai Veitsiluodon satamaan ja kaatavan kuorman mereen viereisen sellutehtaan sijaan?

 

Jouko Häyrynen

kaksoiskuntalainen, Ii

 

Julkaistu Kaleva-lehdessä 18.9.2021

Kun vähemmistöstä tuli enemmistö

 

Pohjoismaisen ihmisyyskäsityksen mukaan tulee vähemmistöjä suojella, puolustaa niiden oikeuksia ja antaa mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään yhteisöissämme. Tämän olemme tunnustaneet ja tätä noudatamme, mikä oikein onkin. Totalitaarisissa valtioissa kuten Venäjä ja Kiina asia tulkitaan päinvastoin, mutta se ei kuulu nyt tähän tarinaan, vaikka asia kuuluukin koko maailmalle.

 

Pandemian ensimmäisen vuoden aikana me kaikki suomalaiset olimme suuri enemmistö l. rokottamattomia kansalaisia. Kun massarokotukset alkoivat, tuli esiin näkemyksiä rokotusten puolesta ja vastaan. Osa julkaistiin Spede-huumorilla, osa perustuen tieteellisiin faktoihin, osa uskomuksiin ja luonnonhoitoihin ja tietysti uskonnolliset suuntaukset otettiin myös lyömäaseiksi. Rokotusten prioriteettijärjestys tehtiin vähemmistöjen ehdoilla, mikä oikein olikin; etusijalla vanhukset, kroonisesti sairaat ja muut väestöryhmät, joiden on todennettu olevan alttiita koronavirukselle. Vähemmistönä oleva, kasvava, rokotettujen joukko aloitti päättäväisen kampanjan rokotusten puolesta, koska ne ovat kaikille maksuttomia. Haittaoireista huolimatta ne on osoitettu tarpeellisiksi yhteiskunnan ja kansalaisten turvaamiseksi. Eri mielipideryhmien debatille (lue: somen paskaraivolle) ei ole vieläkään tullut loppua ja eduskunnan takapenkistä löytyy mielipidelinko, jolle jopa Vladimir Zhirinovski olisi kateellinen.

Tänään on tilanne toinen. Suomessa enemmistö on rokotettu ja rokottamattomat ovat nyt vähemmistönä. Rokotetut voivat todistetusti kantaa ja levittää tautia tietämättään. Virus on ikään kuin loinen tai polyyppi, josta me rokotetut emme tiedä mitään. Olemme siis vaaraksi rokottamattomille, koska he ovat todennäköisesti terveitä. Koronan salakavala muoto on sen sairastaminen oireettomasti. Joka tapauksessa vähemmistö on vaarassa!

 

Miten suojella vähemmistöä enemmistöltä? Kasvomaskien käyttö ja käsien desifiointi ovat nyt rokotettujen hyväntahtoinen suojatoimi rokottamattomille. Emme pärski viruksia ympäriinsä, vaikka niitä kuljetammekin sinne tänne. Suojavälit (turvavälit) ovat myös osoitus yhteisöllisyydestä, ja merkki vähemmistölle enemmistön yhteisöllisyydestä ja ”rauhanomaisen rinnakkaiselon tahdonilmaus”. Liki meitä kaikkia ärsyttävät kokoontumiskiellot ja -rajoitukset ovat myös vähemmistön turvaamistoimenpiteitä. Totta, pubissa istuminen yksin tai kahden metrin päässä kaverista näyttää juomiselta vain juomisen vuoksi. Siinäpä oiva itsetutkiskelun kohde ja materiaalia käyttäytymistieteen jatko-opiskelijoille ja tutkijoille. Konsertti-, teatteri- tai elokuvakokemus on enemmän yksilöllinen, mutta sen jakaminen esityksen jälkeen ei olekaan yhtä luontaista kuin ennen (kts. edellä ’pubissa istuminen’).

 

Yksilönsuoja on demokratiamme yksi kulmakivistä ja perustuslain tarkasti määrittelemä. Pandemian aikana valtiovallan laatimat säädökset ja ohjeet kolistelevat usein perustuslain portteja, tai ainakin portinvartijat kommentoivat hermostuneesti julkisuudessa.

Mitäpä jos kuitenkin uskaltaisimme kokeilla konkreettista vähemmistönsuojaa, jota vähemmistöt todennäköisesti arvostelisivat äänekkäimmin? 
Jokainen kahden (kohta kolmen) koronarokotuksen saanut joutuisi kantamaan näkyvää merkkiä; värillinen rintanappi, huivi, lippalakki, hattu, pipo tms., joka identifioisi kantajan rokotettuun enemmistöön. Värikoodia käytettäisiin vain niin kauan, kun se THL:n ja kaikkitietävän STM:n mukaan olisi välttämätöntä. Näin rokottamaton vähemmistö voisi helposti välttää enemmistön potentiaalista, saastuttavaa viruslinkousta. Maskien käyttö ja turvavälit voitaisiin väriä tunnustavan enemmistöryhmän sisällä poistaa, ja vähemmistön suoja ja oikeudet olisivat turvatut yhteiskunnan kannalta edullisin keinoin. Samalla säästyisimme toimimattoman, kökkö-digisovelluksen kehittämiseltä, jota kaikki eivät kuitenkaan käyttäisi yksilön oikeusturvaan vedoten. Samoin työpaikoilla toimisi sanaton viestintä, eikä julkisuudessa keskusteltu työnantajan velvollisuus hoitaa pandemia-ajan työturvallisuutta aiheuttaisi kohtuuttomia lisätoimia.

Oireettoman kansalaisen testaaminen on tulossa maksulliseksi, mikä myös turvaa vähemmistön asemaa, koska rokottamattomien testaaminen on edelleen välttämätöntä, etenkin vähemmistön sisäisen turvallisuuden kannalta. Testauskapasiteetin riittävyys on tärkeää.

 

Eihän yo. menetelmää voida tietenkään Suomessa soveltaa. Ei niin pientä vähemmistöryhmää, joka ei löytäisi tästä moitittavaa. Kirjelmätulva vähemmistövaltuutetulle ja oikeusasiamiehen virastoon olisi varma. Enemmistö todennäköisesti vaikenisi, vähemmistön oikeuksien nimissä. 

 

Koronaepidemian hoito on onnistunut huonosti demokratiassa, mutta eipä se ole hallinnassa totalitarismissakaan. Vatulointi jatkuu, ja tietenkin korona.