Mitäs me hiilihamsterit

 

 

Suomen jälleenrakentamisessa sotien jälkeen oli puunjalostusteollisuudella merkittävä rooli. Kemi-, Ii- ja Oulujoen irtouitot olivat voimissaan 1940-luvun lopulta aina 1960-luvulle. Samoin monissa muissa vesistöissä on uitolla pitkät perinteet. Vaikka ”hännät” siivosivat uittojokia aina näin syksyisin, jäi paljon tukkeja, propseja ja pöllejä keräämättä. Uittoväylissä oli syyskesäisin ”kekkapäitä”, l. tukkeja ja propseja joiden toinen pää oli jo painunut joenpohjaan. Jokivarren kansalle oli aikamoinen yllätys, kun propsi tuli veneen kokasta läpi ylävirtaan kuljettaessa! Syksyllä puut painuivat jokien pohjiin. Vuosikymmenien saatossa suvantokohtiin kerääntyi paksu kerros puutavaraa avouiton jäljiltä. Edelliset sukupolvet olivat tietämättään kaukaa viisaita jättäessään puutavaran jokiin.

 

Sitten joet padottiin vesivoimaloilla ja puutavara raivattiin pois. Tämä toimenpide olikin ympäristörikos! Nykykäsityksen mukaan uppotukit olivat suuri ekoteko ja tehokas tapa sitoa hiiltä. Mielipidekirjoituksessa HS 30.8.2021 ”metsälisenssit” L. Mehtätalo ja J. Lappi vaativat hiilinielun ylläpitämiseksi puunkäytön muutosta. He toteavat, että kuutio puutavaraa sitoo noin tonnin hiiltä. 

Metsäherrat ehdottavat myös, että raakapuuta voitaisiin upottaa meriin ja soihin, tai haudata erämaan hiekkaan. Tämä olisi metsänomistajalle kannattavampaa, kuin puun myynti metsäteollisuudelle, koska hiilidioksitonnin hinta päästökaupassa l. hiilipörssissä on nyt korkeampi kuin kuitupuun kuutiohinta! Kuka vielä sanoo, että pörssipeli on vain laillistettua uhkapeliä?

Tämä hiilitonnin kannattavuuslaskenta ei tietenkään ota huomioon puun korjuun ja kuljetuksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, mutta teoreettisissa yhtälöissä ei yleensäkään oteta kaikki muuttujia huomioon. (insinöörin huomio) 

 

Tuodaanko puun hautaaminen ratkaisumalliksi poliittiseen kiistaan turpeesta ”uusiutuvana energianlähteenä”? Uusiutumiskiertoa l. maatumista ei varmaankaan voida nopeuttaa, mutta turvetta kyllä syntyisi jo loppuunkalutuille turvesoille. Tosin tieteellisesti todistettu yli 4000 vuoden uusiutumisaika ei nykyisikään koske Pudasjärven soita. Siellä kerrotaan soiden turvekerroksen kasvavan 1 cm/vuosi (Iin Ilmastoareena 20.8.2021), mutta se onkin toinen tarina.

 

Ajatus raakapuun hautaamisesta on sittenkin hiukan outo. Pitäisikö metsänkasvua kiihdyttää metsänhoidollisin keinoin, jotta saataisiin lisää tuottoa päästökaupan hiilipörssissä? Ts. puupeltojen tuotto säilöttäisiin ”puukellareihin”, kuten Veikko Huovisen Hamsteri-kirjan Rurik ikään. Koska näemme ensimmäisen puutavararekan kurvaavan esim. Ajoksen tai Veitsiluodon satamaan ja kaatavan kuorman mereen viereisen sellutehtaan sijaan?

 

Jouko Häyrynen

kaksoiskuntalainen, Ii

 

Julkaistu Kaleva-lehdessä 18.9.2021