Aina vaan Länsirata
Koko Suomi seuraa tarkkaan Länsiradan päätöksentekoprosessia ja sen uutisointia. Osa kadehtii pääministerin reipasta kotiinpäin vetoa, osa ihmettelee, kuinka Varsinais-Suomessa on saatu käsikirjoitettua suurta yleisöä kiinnostava realitysarja. Koska kuntien l. "halullisten koalition" rahoituspäätökset tehdään 15.12.2025 mennessä, olkoon tämä osaltani vuoden viimeinen käsikirjoitus aiheesta. Sarja jää kohta joulutauolle.
Varsinaissuomalainen raidejääviys -gate
Kovin erikoisia ovat Salon ja Turun senaattorien ja virkahenkilöiden käsitykset jääviydestään Länsiradan kunnallisessa päätöksenteossa. Herra pääministeri ensin jääväsi itsensä Turun kaupunginvaltuuston kokouksen alla. Sitten hän tuli toisiin aatoksiin lainopillisen neuvonnan jälkeen ja osallistui kokoukseen. Salossa maallikkojuridiikan asiantuntijat ovat poistaneet poliittisia vastustajiaan epävirallisista infotilaisuuksista tai vaativat heitä vain olemaan hiljaa kokouksissa. Jos maan omistaminen ratalinja kohdalta on jääviyden peruste, niin kaikki salolaiset ovat jääviä koska kaupunki omistaa maa-alueita Länsiradan linjalta! Kuntaliiton ja kuntien juristit kiemurtelevat jääviyden määrittelyssä, eikä heiltä saa selkokielisiä vastauksia. Toki yksittäisten juristien tehtävänä ei olekaan tehdä linjauksia ja ennakkotapauksen luonteisia päätöksiä. Sen tekevät oikeusasteet, jos niin pitkälle riitelyssä mennään ja jääviyden raja joudutaan hakemaan leivättömästä pöydästä. Se ei kuitenkaan estä päätöksentekoprosessia, joka saatetaan päätökseen joulukuun puoliväliin mennessä.
Vanha salolainen sanonta tuskin muuttuu lihaksi: "Asia on näin, ellei se hovissa muutu."
Liikenneverkkohistorian havinaa
E18-moottoritieosuus Turku - Kaarina - Salo rakennettiin 1990-luvun lopulla. Suunnittelu tieosuudelle Muurla-Routio aloitettiin 2005, ja se valmistui vuonna 2009. Olin työnantajani edustajana työryhmässä antamassa käyttäjän palautetta moottoritien suunnitteluun.
Ehdotin heti suunnittelun alussa, että rakennetaan kaksiraiteinen rautatieyhteys moottoritien kaistojen väliin. Ts. samaan käytävään molemmat liikennöintimuodot. Samalla saadaan väylän varteen hyvin toimivat maaliikennekeskukset (bussit, junat, rahti) jokaiseen kuntaan kauko- ja paikallisliikennettä varten.
Tiehallinto vastasi tylysti: ”Jos tähän suunnitteluun otetaan Rautatiehallinto mukaan, emme koskaan saa valmiiksi tietä emmekä rautatietä!” Ongelma oli valtionhallinnon sisäinen riitaisuus ei suunnittelun tarkoituksenmukaisuus. En saanut kannatusta aloitteelleni myöskään maakunnan kansanedustajilta enkä edes salolaiselta ministeriltä. Jouduin nostamaan kädet ylös.
Haluan kuitenkin nostaa esiin kaksi maakunnan miestä, joiden tuki väylähankkeelle oli tuolloin vankkumaton: kansanedustajat Jukka Mikkola (SDP) ja Ilkka Kanerva (KOK). Kevyet mullat näille herroille. Muista varsinaissuomalaisista suurmiehistä ja -naisista en voi antaa kovin mairittelevia kommentteja. Oma siltarumpu ja poliittinen vihreä oksa olivat tärkeämpiä kuin maakunnan etu tai paljon mainostettu Isänmaan etu.
Moottoritie tehtiin valmiiksi maakunnan vastustuksesta huolimatta. Liito-oravataistelut käytiin lain kirjaimen mukaisesti, mutta kiskoparia ei saatu väylän keskelle eikä paikallisliikenteen asemia asutustaajamien kohdalle. "Kyllä minä niin mieleni pahoitin."
Juna meni jo
Valtioneuvosto, Kokoomus ja tuleva pääministeripuolue SDP ovat hyväksyneet jo radan rahoitusmallin ja onnettoman ratalinjauksen maastoon. Päätös on siis käytännössä tehty. Yli kuuden vuoden mutapainin aikana on saatu paljon pahaa mieltä, tulehtuneita ihmissuhteita ja vielä pitkään kestävää kaunaa kuntien, kylien ja maanomistajien kesken. "Vasta lapsenlapsille sanotaan päivää.", sanoo salolainen sananlasku.
Suurimmat häviäjät tässä onnettomassa näytelmässä ovat luonto ja radan käyttäjät. Paljon ei annettu arvoa Natura-alueille eikä uhanalaisille lajeille.
Suunnittelupöydällä kurjistettu, yksiraiteinen, vain henkilöliikenteeseen tarkoitettu rautatie ei tarjoa liikennevarmuuteen parannusta, eikä tarvittavaa kuljetuskapasiteettia. Suunnitellut uudet asemapaikat on sijoitettu sananmukaisesti susirajan taakse, jossa ei ihmisiä asu. En jaksa uskoa, että Suur-Salo kaavoittaisi uusia asutuskeskuksia korpeen, koska "Uskelanjoen rannat ovat rakkahimmat". Samaan aikaan joudutaan investoimaan rantaradan uudistamiseen, jotta tavaraliikenteen ja mm. puolustusvoimien logistiikka sujuu luotettavasti ja Länsi-Uusimaan palvelutaso säilyy. Kukaan ei enää edes puhu merkittävästä matka-ajan lyhenemisestä, varsinkaan jos junien täytyy pysähtyä väliasemilla, kuten Salo.
Yhtään ratanaulaa ei ole vielä lyöty Länsirataan. E18-käytävää seuraileva ratalinjaus olisi edelleen varteenotettava vaihtoehto, mutta liian monen eturivin poliitikon kasvot ja oma urakehitys ovat suurimmat esteet. Vetoaminen jäädytettyyn maakuntakaavaan ja ratasuunnitelman ”pakkopisteisiin” ovat peruutuspeilipolitiikkaa ja menneiden virheiden puolustamista.
Kaavoja on aina muutettu, jos todetaan liikennetarpeiden muuttuneen. Mitään ei kuitenkaan enää muuteta, koska poliittinen tarkoituksenmukaisuus on tärkeämpää kuin pitkäjänteinen kehittäminen sekä tehokas ja järkevä maankäyttö. Ensimmäisen rakennusvaiheen kaksoisraide Hajala-Salo sementoi toisen vaiheen linjauksen. Jo nyt voimme todeta, että Salon Lukkarinmäki on menetetty ja Piihovin maaliikennekeskusta ei koskaan rakenneta.
On turha kuvitella, että joskus "parempien suhdanteiden aikaan" rakennettaisiin toinen kiskopari välille Salo-Lohjansolmu. Kaksoisraidevarausta ei ratasuunnitelmassa ole. Teknisesti ja taloudellisesti lisärakentaminen jälkeenpäin ei olisi mitenkään perusteltua.
Poliittiset päättäjät ovat jo nyt vain maksajan roolissa. Päävastuu on espoolaisella valtion ja kuntien yhteisomisteisella rakennusyhtiöllä, Länsirata Oy. Tunnetusti heikko julkisomisteisten yhtiöiden omistajaohjaus ei lupaa hyvää esim. kustannusseurannan suhteen. Kukaan ei vielä tiedä kuinka monta kertaa täytyy käydä kuntien kukkaroilla ennen kuin edes ensimmäinen vaihe on valmis.
Varsinais-suomalaista kotiinpäin vetoa ja vastakkain asettelua
Ville Valkonen, kansanedustaja, Turun kaupunginvaltuutettu Yle Alueuutiset 18.1.2025 (kohta 1min48sek - 2min10sek)
“Jos matkalle tulee mutkia, niin silloin neuvotellaan uudelleen ehdoista.
Tietenkään mikään kunta, joka ei osallistu hankkeeseen, ei voi olettaa, että asemapaikka silloin sijoitetaan sinne. Ne kunnat, jotka osallistuvat hankkeeseen, määrittelevät silloin enemmän koko hankkeen sisältöä.”
Valkosen uhkaus on ehkä poliittisesti perusteltu, ja lisää kansanedustajan suosiota Turussa tulevia vaaleja ajatellen. Länsirata ei ole valtakunnallinen väyläinvestointi, vaan valikoitujen kuntien ja valtion yhteishanke. Jos ei maksa ”pilettiä” rataan, ei kunta voi olettaa, että naapurikunnat hyvää hyvyyttään sallivat radan käytön korvauksetta. Tosin valittava junaliikenneoperaattori saattaa olla toista mieltä, mutta siihen hetkeen menee vielä pari vaalikautta.
Kuntien välinen vetovoimakilpailu on tämän investointikokeilun (valtio + lojaalit kunnat) myötä saanut uusia muotoja. Turku, joka ei saa naapurikuntia muutenkaan mukaan yhteistyöhön/kuntaliitoksiin, määrittää näin isännän paikkansa pöydän päässä. Pöydässä saattaa tulevissa yhteishankkeissa olla tyhjiä tuoleja.
Turun Kokoomuksen uhittelu on osa Varsinais-Suomen maakuntasarjan nokittelua. Pasila-Espoo-Vihti-Lohja rata rakennetaan Uudenmaan paikallisliikenteen tarpeisiin, eikä Varsinais-Suomen edes pitäisi osallistua investointiin. Tältä osin Länsirata Oy:n osakassopimuksessa on valuvirhe. Salo ostaa Länsiradan obligaatioita rahoittaessaan
Uudenmaan ratainvestointia. Kustannusten jaksotuksesta ja jaosta on saatu lihava riita ja polttoainetta politiikan moottoriin. "Tapelkaa niin saatte tupakkaa!"
Rataa ei vastusteta vain vastustamisen vuoksi
On muistettava, etteivät kaikki radan vastustajat suhtaudu kielteisesti raideliikenteen kehittämiseen. Kyse on etenkin Salo-Lohjansolmu ratalinjauksesta keskelle Etelä-Suomen viimeisiä liki luonnontilaisia alueita. Usealle Salon ja Lohjanseudun asukkaalle vastarinnan suurin syy on tietoisuus, ettei menetettyä luontoa saa takaisin. Uusien arpien tekeminen asuinympäristöön ei lopu tähän. Laajoja aurinkoenergiakenttiä, tuulivoimaloita, akustoja sähkön varastointiin, sähkönsiirtolinjoja, datakeskuksia ja kaasuputkilinjoja on tulossa runsaasti Etelä-Suomeen seuraavien kymmenen vuoden kuluessa. Asukkaiden mielipidettä ei useinkaan näihin rakennushankkeisiin kysytä. Esim. Gasgrid Finland Oy (lue: Suomen valtio) käy dialogia yli 1000 km:n vedynsiirtoverkosta vain suunnittelualueen maanomistajien kanssa. Elinympäristön laatu ja muutokset kuuluvat kuitenkin kaikille suomalaisille.
Maakuntaliitto
Mikä rooli Länsiradan suunnittelussa on Varsinais-Suomen maakuntaliitolla, maakunnan kuntien yhteisellä edunvalvojalla? Hiljaisuus ja kynsin hampain yleiskaavasta kiinnipitäminen on sekin mielipiteenilmaisu. Toisaalta Länsirata ei ole koko Varsinais-Suomen hanke. Ehkä hiljaisuus onkin tarkoitushakuista, maakuntaliiton oman työrauhan turvaamistoimenpide. Mielestäni keskustelu maakuntaliittojen roolista ja ylipäätään tarpeellisuudesta muuttuneessa valtion, alueiden, maakuntien ja kuntien vastuualueiden jaossa tulisi aloittaa viipymättä.
Jouko Häyrynen
Kisko (ilman kiskoja)
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
