Vastuu on jakamaton, siksi se ei kiinnosta ketään

https://yle.fi/uutiset/3-11614709?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp&fbclid=IwAR3x6if5o__IvcQ9f7z5bjC7GeT68FXPHpst6UCELLPMcE2twFaOY5S42r8

Missä menee raja vastuun ja valkopesun välillä? Kun yhtiö ”vapauttaa tj:n tehtävistään” ja potkut saanut on pahoillaan, niin onko ”kaikki synnit anteeksi annettu” niin kuin täällä Oulunseudulla on tapana. Kun kunnalliset peruspalvelutkin yhtiöitetään, menevät entiset kunnan viran- ja toimenhaltijat osakeyhtiölain taakse, ja yksityisen puolen ”hyvän hallintotavan” käytänteet pesiintyvät kuntiin. Vielä helpompi on peitellä vastuut ulkoistuksessa ja alihankinnassa. 

Aivan käsittämättömiä hutilointeja ja vahingontuottamuksia on jo pyyhitty pöydän alle kaikkialla Suomessa ja lisää tulee varmasti päivänvaloon, kun kunnallisvaalien poliittinen suursiivous jälleen alkaa joulun jälkeen.

Kunnallishallituksissa ja -valtuustoissa istuvat kaverit, joten ei korppi korpin silmää noki. Voihan jäävätä itsensä kokouksissa, kun päätös on jo ”hyvin valmisteltu”. Äänestämättä jättäminen antaa tilaa spekuloinnille ja saa aikaan pitkät jälkipuheet.

Tarvitaan julkisen sektorin hankintatoimen lainsäädännön remontti, kun muuten ei näytä löytyvän vastuunkantajia.

On lottovoitto syntyä Suomeen. Viikon arvonnan tulos: 1+ varanumero. Onnittelut!

 Venytetty koronakupla

 

Ajoin lauantaina 17.10. halki 2/3 Suomen, 687km Oulunseudulta Kiskoon. Koska reittini kulki rauhalliselta korona-alueelta kiihtymisvaiheessa olevien sairaanhoitopiirien l. ”alueiden” halki, päätin asettaa itseni omaehtoiseen, venytettyyn koronakuplaan l. koronaputkeen.

Aamulla varhain kahvia termospulloon, voileipiä, keksejä ja viilipurkki kassiin ja menoksi. Oulun eteläpuolella on piirikunnan suurin karavaanarikauppa. Pihassa oli vain asuntovaunuja. Kaikki asuntoautot oli joko myyty tai vuokrattu. Se näkyi hyvin tielläkin. Matkakoteja jonoissa menossa etelään ja pohjoiseen. Koronaputki ei ollut siis vain minun idea.

Jo aamupäivällä olivat aakkosasemat ja muut autoilijoiden taukopaikat täynnä asiakkaita. Parkkipaikat olivat turvoksissa. Ajelin n. kahden tunnin pätkissä, pysähdyin jaloittelemaan tyhjille taukopaikoille. Söin eväitä tarkkaillen joutsenlaumoja pelloilla ja ylilentäviä, ehkä syksyn viimeisiä, metsähanhiauroja. 

Luonnollinen tarve vaati pit-stopin 250 km:n kilometripylvään kohdalla: maski päähän ja hanskat käteen. Siitä selvittiin väistellen kanssaihmisiä. Olin kummajainen ko. huoltoasemalla. Käsidesiä toki käytettiin tällä keskisuomalaisella asemalla ja turvavälitkin melkein ok.  Ostin ”vessamaksuksi” yhden croissantin, yksittäispakatun. Henkilökunnalla maskit ja visiirit & hansikkaat. Miellyttävä pysähdys.

Matka jatkui, ja seuraava pit -stop oli 500 km:n paalulla. Sama rutiini, sama erilaisuuden tunne ainoana suojautuneena asiakkaana. Pidin kaffepaussin huoltoaseman pihalla, omassa nelipyöräisessä eriössä. Sisällä huoltoasemalla vallitsi viidakon laki ja tungos. Tämän, pian hiljenevän, perinteikkään paperiteollisuuspaikkakunnan asukkaiden toimissa on parantamisen varaa. Muuten katoaa viimeisetkin palvelut asiakasmäärien vähentyessä.

 

Loppusuora meni jouhevasti lukuun ottamatta Torronsuon kokoontumisajoja. Autoja oli molemmilla kaistoilla, koska suoalueella ei ole piennarta edes jalkakulkijan astella, ja kansallispuiston parkkipaikalle mahtuu vain n. 50 autoa. Lienee ollut joku ”Siperian Kääkättäjä” muuttomatkalla? Jonkinlaisena bongarina ei minulla ole itse harrastusta vastaan mitään, mutta välinpitämättömyyttä vastaan on. Varovasti pujottelen me tavalliset autoilijat pääsimme suoalueen halki. Onneksi ei tullut vastaan yhtään rekkaa!

En nähnyt koko matkalla yhtään peuraa. Perin kummallista. Yksi komea hirvi seisoi tienvarressa, metsäaukealla. Punaisia hirviliivejä oli pitkin reittiäni tienvarsilla runsaasti.

 

Koronaputki toimi mielestäni hyvin. Tein saman putkimatkan toiseen suuntaan 22.10. Tämä jo osataan.

 

Turvallista matkaa!

Team Ahma 

 Vierailu Oulunseudun kierrätysasemalle 15.10.2020

 

Kun on tottunut Salon / Turun alueiden taisteluun jätteistä ja niiden käsittelystä, 

on valistavaa käydä jonkin muun taistelutantereen jätehuollon asiakkaana.

Menin peräkärrykuorman kanssa Kiertokaari Oy:n Iin jäteasemalle.  Kuorman olin lajitellut huolellisesti: maalit, tyhjät maalipurkit, jäteöljy, metalli, lasi, elektroniikka, akut, muovit ja sekalainen pahvi yms.

Jäteasemalla otettiin jokainen asiakas tarkkaan syyniin ja tavaroita tarkasteltiin kuin kirpputorilla. Kiirettä ei ollut ja kaikki asiakkaat odottivat kiltisti ahtaalla pihalla autoineen ja kärryineen. Itse ei saanut mitään keräyssäiliöihin viedä. Asemanhoitaja kertoi, että: ”Ihmisiin ei voi luottaa ja itsepalvelussa kaikki olisi heti sekaisin.” Ovatko muiden jäteasemien asiakkaat fiksumpia ja järjestelmällisempiä kuin Iissä?

 

Kun vuoroni tuli, purimme siis kuormaa yhdessä tavaroita tarkastaen. Yllätys oli, että olin tehnyt turhaa työtä. Kaikki vaan sekäjätteeseen: muovit, lasit, pahvit! Akut ja elektroniikka toki otettiin erilleen.

Öljyjen kanssa tuli stoppi. Asiakas saa tuoda jäteöljyjä maksimissaan 30 litraa per käyntikerta. Minulla oli seitsemän astiaa, jotka olivat vajaita. Asemanhoitaja totesi, ettei öljyn kokonaislitramäärää pystytä tarkasti laskemaan, ja että minun tulisi yhdistellä astioita. Sääntöjen mukaan esim. kaksi litraa jäteöljyä 30 litran astiassa tulkitaan täydeksi astiaksi! 
Olin pitkän asiakasjonon tulppana kanisterieni kanssa, joten asemanhoitaja kehotti siirtymään aseman viereiselle tyhjälle tontille, koska ”öljyä kuitenkin roiskuu maahan”. Kieltäydyin, eihän minulla ollut edes trattia mukana öljyn lurittamiseksi, ja öljyä ei todellakaan pidä laskea luontoon! Kysyin, enkö maatalousyrittäjänäkään voisi jättää öljyt Kiertokaaren huomaan.  Eipä onnistunut. Yritysasiakkaat saavat asioida vain Oulun pääjäteasemalla. Asemapäällikkö kehotti menemään siis Ruskon jäteasemalle, jonne voisin yrittäjänä viedä kerralla yli 30 litraa jäteöljyä, toki maksua vastaan. Maaseudun asemat ottavat vastaan vain 30 litraa kerrallaan, ja vain luonnollisilta henkilöiltä.
86 kilometrin edestakainen ajelu Ouluun ei minua houkutellut, joten lähdin kotiin öljyjeni kanssa. Iin asema on auki vain kerran viikossa neljä tuntia. Jäin miettimään, miten työssäkäyvät kuntalaiset hoitavat jätteiden turvallisen kierrätyksen? Onko synnyinseudulla laittomien kaatopaikkojen verkosto, kuten vielä niin monella Suomen paikkakunnalla?

 

Päätin valistaa itseäni jäteasiassa ja otin yhteyttä Ouluun, Kiertokaari Oy:n asiakaspalveluun. Sain heti vastauksia kysymyksiini. Oulussa palvellaan alueen yrittäjiä kohtuuhinnoin. Esim. jos jäteöljyn vesimäärä ei ylitä 10% taksa on 61,00€/tonni, sis. alv. Tosin kuljetusmatka laajassa maakunnassa saattaa olla jopa 200km, mutta kukapa niitä poronkusemia niin tarkasti mittaa.

 

Loppunäytös

Koska minulla oli öljyjä vain n. 50 litraa, yhdistin kotosalla huolellisesti niitä yhteen 30 litraan astiaan ja vein sen illansuussa Iin jäteasemalle. ”Nyt meni oikein.”, totesi asemapäällikkö. Kahden viikon kuluttua vien 20 litraa lisää jäteöljyä, tarkkaa mitattuna. Voihan sitä itseään näinkin viihdyttää, kun on aikaa.

 

Suomalaista pykäläviidakkoa ja byrokratiaa ei pääse karkuun kukaan, asui sitten etelässä tai pohjoisessa.

 Luontohetki 

 

Puut luovuttavat lehtensä ja illat ovat jo kuulaita. Syksy vahvistaa otettaan ja luonto valmistautuu talveen. On lokakuun alku. Olen useana syksynä tehnyt iltaretkiä tänne pohjoisen metsän kehtoon, lapsuuteni kotisaloille. Nykyisin hyvin kantavat metsäautotiet tekevät retkistä piipahduksia ja 10-20 km:n autoilu sujuu vaivatta. Tuntien vaellukset ovat historiaa.

Lähden n. 30 minuuttia ennen auringonlaskua kohti sydänmaata, jokirannasta pohjoiseen. Ajan liki tyhjäkäynnillä ja taivallan tuttuja metsäteitä. Välillä tunnistan lapsuuden marjamaita ja mutta usein säpsähdän, kun auto lipuu ”aukkohakkuun uumeniin”! Ei ole edes oraville kantoja jätetty väistötiloiksi.

 

Vaisto ja vanhat muistot sanovat, että seuraavan peltoaukean reunassa, oikealla, odottaa minua nelijalkainen Pohjoisen Valtias. Pysäytän auton, ja tarkistan kamerat ja ”ammun tarkistuslaukaukset”. Kaikki ok. Se valovoimanen pitkä putki jäi kotiin, mutta olkoon.
Ajan  h i t a a s t i  eteenpäin, ja kas! Siellä nuori herra seisoo traktorinmunien keskellä, noin 200 m:n päässä tiestä, tarkastellen kulkijaa. Sammutan auton ja otan sarjan kuvia avatusta ikkunasta. En edes yritä nousta autosta. Hirven pakoreaktio laukeaa herkästi. Miksi siis turhaan häiritsisin alkuasukasta, joka n. 9000 vuotta sitten vaelsi ensimmäisten nisäkkäiden tapaan jääkauden vapauttamaan Suomeen. Ihmiset tulivat tänne kylmille kairoille hiukan myöhemmin, ehkä hirvien polkuja seuraillen. Suomensukuiset saapuivat paljon myöhemmin.

Jään istumaan autoon ja keskustelemme sanattomasti muutaman minuutin ajan, kunnes hirvi siirtyy arvokkaasti hiukan etäämmälle jatkamaan keskeytynyttä iltaruokailua. Käännän auton ja ajelen takaisin ns. sivistyksen pariin. 

 

Elämä voi olla joskus pelottavan ennalta arvattavaa … ja niin kaunista.

24.7.2020

Ensin virsiä laulettiin ja sitten rahaa jaettiin 

Otsikon sanoin vitsailtiin ennen kulkumiehestä, joka kävi sunnuntaina kirkossa.

Vähän sama tunne tuli, kun seurasi EU-huippukokousta viime viikonloppuna. Kokouksen pituutta jännitettiin enemmän kuin sisältöä. Tuleeko uusi pituusennätys? Ei tullut, ja vanha ennätys jäi voimaan. Suuri pettymys katsomossa.

 

Pääministeri Marin 
PM fiilistelee päivätolkulla EU:n budjettineuvottelujen tuloksista: ”1/3 kaikesta rahoituksesta on käytettävä ilmastotoimiin.” Tarkat ehdot rahankäyttötarkoituksista puuttuvat. Samoin vaade oikeusvaltioperiaatteesta rahanjaossa on tyhjiä sanoja. Puola ja Unkari julistivat voittoa neuvotteluissa, koska EU-komission on myöhemmin ehdotettava tarkempia toimia tukien kytkemisestä oikeusvaltioperiaatteeseen, ja niiden on saatava jäsenmaiden hyväksyntä. 
Johan tälle nauravat kylän koiratkin!

 

Maaseutu-Suomi ja EU-rahoitus

Marin iloitsi kera MMM:n ja MTK:n maatalouden 400milj.€ ja maaseudun100milj.€ tukipaketista alemman tieverkon Suomen tukemiseen. Rahoitus on seitsemän (7) vuoden EU-budjetissa, joten pieniksi summat jäivät vuositasolla. Vertailukohtana Suomen maatilatalouden tarkastustoiminnan kulubudjetti 200milj.€ v u o d e s s a. Siis tarkkailusta ja kyttäystoiminnasta, joka ei auta suomalaista talonpoikaa hänen yritystoiminnassa = kotimainen ruoantuotanto ja huoltovarmuuden turvaaminen. Oletteko huomanneet, että COVID-19 ei ole juurin näkynyt päivittäistavarakaupassa. Maitoa ja makkaraa on riittänyt! Kiitos maaseutumme!

 

Kansanedustajat repivät jo Arkadianmäen lukittuja ovia

Hampaaton oppositiomme, joka on pakkokesälomalla eduskuntatyöstä, kipuilee EU:n rahajakopäätösten kanssa. Oletteko ennen kuulleet, että kansanedustajat vaativat lainsäädäntötyön aloittamista ja kesäloman katkaisemista? No, ehkä sotien aikana viimeksi.

EU-meppi Pietikäinen ennusti tv-haastattelussa, että rahanjakoehdotus kaatuu syksyllä EU-parlamentissa ja rahoituspaketti neuvotellaan uudestaan. ”Mekkaloimmeko turhaan?”, kysyvät media ja poliitikot.

 

Ilmastonmuutos ei koske kaikkia, Suomessakaan

Ilmastonmuutostoimet tarkoittavat eri ministereille eri asioita. Pääministerin huoli ilmastonmuutoksesta ei yllä edes saman puolueen Eurooppa-ministerin kansliaan.

Omistajaohjausministeriä ei asia voisi vähempää kiinnostaa ilmastotavoitteiden ajaminen kotoisessa Suomessamme; Case Fortum / ilmastotavoitteet yhtiökokouksessa ja case Finnair / koronatukien ehdot.

 

”Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen perusteli päätöstä osakeyhtiölailla: Ilmastotavoitteiden kirjaaminen yhtiöjärjestykseen veisi Tuppuraisen ja Fortumin mielestä yhtiötä yleishyödylliseen suuntaan, mikä ei ole pörssiyhtiölle mahdollista.”

Lähde: WWF:n tiedote 30.3.2020

 

Tämäpä mainio, monikäyttöinen perustelu, jota voidaan käyttää mm. Finnairin koronatuessa! Valtio myönsi tukea ilman ilmastoehtoja toisin kuin muut EU maat. Odotamme jännityksellä, tuleeko sama pelko yleishyödyllisyydestä esille, kun päätetään Kemijoki Oy:n uuden vesivoimalan rakentamisesta Rovaniemelle, Sierilään.

 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/valtion-koronatuki-finnairille-ei-sisaltanyt-uusia-ilmastoehtoja-tutkija-kritisoi-hallituksen-toimia-lentoliikenteen-kohtelussa-ikava-kupru/7873612#gs.aza196

 

Vankkaa isänmaallista kansankapitalismin tukemista, omistajaohjausta ja koko kansakunnan edun tinkimätöntä puolustamista perustuslakivaliokunnan ja valtioneuvoston täysi tuki takana.

 

Pitääkö vetää valtion osakkuusyhtiöt pois pörssistä, jotta saadaan nekin kestävän kehityksen vankkureihin? Eikö suomalaisille suuryrityksille ole tärkeää elinympäristön suojelu ja toiminnan kehittäminen vähemmän luonto kuormittavaksi? 

Pk-sektorilla ekologisuus on jo arkipäivää, muuten ei kauppa käy. 

 

Feeding cuckoo in the national nest.

Airline business in COVID-19 year 2020 

 

National carrier, Finnair Oyj (FIA1S), reported 7th July  that the number of air travel passangers has decreased 96% compared to the same period last year. Cargo business is down ca. 70% and company makes loss ca. 2 mill € per day.
Finland, Europe and rest of the world is in survival mode excluding opportunistic countries. Hundreds of airplanes have been grounded for months. In logical business conduct the companies would divest their plane fleet and adjust the current demand-supply imbalance. So does BA. British Airways announced 17th July to stop using Boeing 747 planes for good due to low passenger demand. 
However, many airline companies have governments as shareholders, and they are used to rely on deep pockets of the faceless owner with frequently changing politicians in power. Enjoy the intra-government smooth flying, I would say.

 

N.b. Airplanes are often owned by holding companies and various investment arms of big banks. I.e. there is a fleet of stakeholders who see just numbers, not national pride and flag.

Do something, change the airline business model and adapt! Yet the govt.´s loans interest rate today are zero or negative, ”feeding cuckoo in the national nest” is not the way develop the nation.

 

https://www.reuters.com/article/finnair-traffic/update-1-finnair-june-passenger-traffic-down-96-yr-yr-idUSL8N2EE11C

Vielä kerran Mankala

SSS 4.7.2020 mielipidekirjoituksessa ( Matti Varajärvi / Salon Kaukolämpö Oy) todettiin otsikossa että ”Salon jätteet ovat hyvissä käsissä”.  Korjaisin otsikon muotoon ”Varsinais-Suomen jätteet kootaan Saloon, poltetaan energiaksi ja kaupunki saa käsiinsä polttojätteet, ja yrittää selvitä niiden kanssa miten parhaiten näkee.”

On totta, että Lounavoima Oy on ns. mankalayhtiö. Ts. osakkuusyhtiöt perustivat mankalayhtiön, joka toimii omakustannusperiaatteella, ja jonka tuotteita/palveluja voivat osakkuusyhtiöt ostaa omakustannushintaa. Kun ei tehdä voittoa, ei makseta verojakaan. Näin toimivat mm. Teollisuuden Voima ja vesivoimayhtiöt. Oletteko kuulleet Teollisuuden Voiman osakasyhtiöiden naukuvan kalliista sähköstä? Mitään hyväntekeväisyyttä ei mankalayhtiökään tee. Pelin juoni on valtiovallan siunauksella kiertää verotusta ja maksaa verot vasta jalostusasteen seuraavalla tasolla, jos sittenkään. Kuka nyt energiasta veroa vapaaehtoisesti maksaisi!

Kun Lounavoiman Korvenmäen yksikkö on tuotannollisessa vaiheessa, se tuottaa mm. sähköä, kaukolämpöä ja polttamisen sivutuotteita. Ne myydään osakkaille omakustannushintaan, ilman voittomarginaalia mutta kattaen käyttökulut. Kaukolämmön todennäköinen ostaja on Salon Kaukolämpö Oy, joka myy sitä edelleen kiinteistöjen asiakkailleen hinnalla, jossa on tietysti voittomarginaali.
Jos myynti tehtäisiin yhteisen hyvän hengessä omakustannushintaan, niin Salon energiamarkkinat muuttuisivat yhdesssä yössä. Lämmitysmuotona sähkö, öljy, aurinkokeräimet, maalämpö, lämpöpumput ja se kirottu pienhiukkaslinko, puulämmitys, tulisivat järkyttävän paljon kalliimmiksi kuin kaukolämpö. Omakustannushinnassa olisi vain kaukolämpöverkon ylläpito ja investointikustannukset. Verot nolla €. Näin ollen olisi taloudellisesti järkevää kaivaa kaukolämpöputket koko Uskelanjokilaaksoon, myös kaupungin niihin osiin, jotka nyt eivät ole kannattavuustavoitteiden piirissä. Tällaista infrastruktuuria rakennettiin 70 vuotta Neuvostoliitossa, missä energialla ei ollut markkinahintaa, vaan koko maa oli energiamonopoli.

Sähkön suhteen on salolaisten turha odottaa jackpottia Lounavoimalta, koska sähkömarkkinalain mukaan sähkö pitää myydä sähköpörssiin, missä hinnan määrävät Pohjolan sähkömarkkinat. Tosin sähkönsiirron ”luontaiset monopolit” rokottavat raskaat siirtomaksut, joten kWh-hinta on energiapiheillekin kuluttajille sivuseikka. Kaupunki voisi ehkä ostaa halpaa mankalasähköä, jos sillä olisi vielä sähkölaitos, mutta alehintaan sekään ei saisi sitä jälleenmyydä.

Odottakaamme mielenkiinnolla minkälainen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomen koittaa Uskelanjokilaaksoon ”hyvissä käsissä”.