Pohjois-Pohjanmaa, Suomen energiateollisuuden siirtomaa

Ensin hakattiin metsät, nyt on vain riukurisukoita. Sitten  valjastettiin kosket ja tuhottiin kalakannat. 1970-luvulla kuivattiin suot, ja aloitettiin turvetuotanto “uusiutuvana energianlähteenä”. Hiljan annettiin venäläisille ydinvoimala-alue.  Nyt tarjotaaan melkein ilmaiseksi ylikansallisille investoijille kankaat ja rannat tuulivoimatuotantoon. 

Suomalaisen julkisivun takana liki kaikkien luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden pääomistajat ovat joko Etelä-Suomessa tai ulkomailla, jopa veroparatiiseissa. Sama on tilanne muissakin Pohjoismaissa. Kotimaista energiaa? No ei todellakaan!

Eikö tämä ole siirtomaapolitiikan uusi tuleminen sitten 1900-luvun alkuvuosien? 

Iin, Olhavan, Yli-Olhavan, Kuivaniemen ja muut talousalueen tuulivoimahankkeet ovat mittakaavaltaan Suomen suurimpia, supervoimaloita. Enää ei puhuta muutamasta tolpasta metsässä, vaan harhaanjohtavasti “puistoista”. 350 metrin lapakorkeus vaatii tornien harustamisen, jolloin yksi voimalayksikkö vaatii 3-4 ha eikä 1ha, kuten suunnitelmissa on kuvattu.  Tuuli- ja aurinkoenergiaa markkinoidaan hajautettuna järjestelmänä. Suurtuulipuisto kaukana kuluttajista ei ole sitä.

Nyt suunniteltavien suurvoimaloiden ympäristövaikutukset ovat paljon arvioituja suurempia. Rakennustyöt, tarvittavat avohakkuut, maanmuokkaus ja siitä aiheutuva eroosio, teiden rakentaminen, ojitus ja ravinteiden kulkeutuminen alueen vesistöihin, uudet siirtolinjat ja lisäksi siipivälkkeen ja melun terveysvaikutukset.
Asutukselle, maa- ja metsätaloudelle ja rakennetulle kulttuuriympäristölle aiheutuu peruuttamatonta vahinkoa. Luonnon ekosysteemiä järkytetään!
Jos voimaloita rakennetaan lähelle asuinkiinteistöjä, on vaarana melurajojen (40dB yö/45dB  päivä) ylittyminen. Ympäristövaikutuksia ei tarvitse rakentajien edes mitata (TuuliWatti Oy, Salo).

Tähdennän, etteivät maakunnan asukkaat ole kategorisesti tuulivoimaa vastaan. Vaadimme vain järjen käyttöä voimaloiden sijoittelussa  siten, että ympäristöhaitat minimoidaan. Rakennettu kulttuuri-, maatalous- ja luonnontilainen ympäristö on säilyttettävä niin ehjänä kuin mahdollista. Ei siis ihme, että tuulivoimarakentaminen on vähäistä ruuhka-Suomessa.
On kuntalaisia loukkaavaa, että kunnallispoliitikot ja virkamiesjohto perustelevat tuulivoimaloita “maanpohjan kitukasvuisuudella ja louhikkoisuudella”. Arvoton Perämeren rannikkoseutu?

Niin kauan, kun alueen kuntapäättäjät kieltävät totuuden, niin kauan Pohjois-Suomen luonnonvarojen riisto jatkuu. Lisää tuulipuistoja tarkoittaa lisää luonnon tuhoutumista, lisää siivottavaa jälkipolville.

Herätkää Iissäkin!

30 vuotta on lyhyt aika vuokrasopimukselle, ja tuulivoimaan sisältyy merkittävä kannattavuusriski. Pääomalla ei ole kotimaata.  Niukat verotulot katoavat kunnan kassavajeen peittämiseen. Loppusumman etumerkki on vahvasti miinus-merkkinen! 

Vuokra-ajan päättyessä tai toiminnnan loppuessa kannattamattomana haitat jäävät alueen kunnille ja asukkaille - ikuisiksi ajoiksi. 

Kansalaisadressi: https://www.adressit.com/ei_enaa_lisatuulivoimaa_iihin?a=2

Jouko Häyrynen

Julkaistu Kalevassa 12.8.2019

Hälsningar till Greta Thunberg

https://yle.fi/uutiset/3-10898031

Hej Greta,

Jag undrar vad är kolfåtspår av en segelbåt i jämförelse med en Airbus 330?
Flygplan:

• minst 300 passagerare Stockholm - New York. D.vs. 600 per dag tur och retur.
• 330 flygdagar per år (198000 passagerare per år)
• planets ekonomisk livstid ≈ 25 år

=> Totalt ca. 4,95 miljon passagerare 

Naturligtvis personal kolfåtspar är betydligt mindre när man seglar över Atlanten, men det är inte noll.
Man behövde bygga en flotta av segelbåtar (ca. 1000 båtar) för att transportera samma mängd av människor mellan Europa och Amerika per år (24/7/365).

Antagligen man förlorar några båtar och liv varje vinter på den stromig Atlanten. Vad måtte vara kostnaden för detta?

Jag är ledsen, att du har blivit vilseledd, tyvärr.
Kan du vänlig gå tillbaka till skolan och studera litet mera matematik och fysik. Vi skall komma ihåg, att fredag är också en värdefull

skoldag. För alla ungdomar.


mvh
Onkel Ove

KALARIITA JATKUU - KALOILTA EI PALJOA KYSELLÄ

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/02/kemijoen-kalariita-jatkuu-vesivoima-haastaa-kaloja-kuitenkin-koko-maassa

Kemijoki Oy:ssa valtio ohjaa ja määrää eikä varmaankaan ammu omaan jalkaan.

Kemijoki Oy on niin sanottu Mankala-yhtiö: sen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa sähköä osakkailleen omakustannushintaan. Yhtiö ilmoittaa, että kalanhoitovelvoitteiden saattaminen 2000-luvulle kaataisi yhtiön. Ei kaataisi, jos lopetettaisiin omakustannushintainen sähkönmyynti, ja osa tuotoista ohjattaisiin yhtiön omistajien päätöksellä kalateiden rakentamiseen ja pienten, tarpeettomien, vesivoimaloiden purkamiskustannuksiin.

Pari vinkkiä Kemijoki Oy:n hoitovelvoitetilin käytölle ja sen toteuttamisen helpottamiselle:

• alle 10MW:n voimalat puretaan ja joki ennallistetaan 2020 - 2026
• kalatiet isoihin voimaloihin alkaen alajuoksulta 2020 - 2026
• valtiovalta omistajana edesauttaa rakennuslupien saamista ilman viivytyksiä
• Kalateitä on onnituneesti rakennettu mm. Ruotsissa ja Norjaas jo 1930-luvulta saakka. Kopiointi on sallitu!

Pohjolan Voima Oy:n tilanne on vieläkin turvatumpi. Yhtiö on ostanut kertakorvauksella valtiolta ”ikuisen nautintaoikeuden Iijoen vesivoimaan”. On siinä aikaa kehrätä turbiineilla tulosta, vaikka hiukan alhaisemmallakin katetuotolla.

Ei maakunta ole vastaan vesivoimaan, mutta 60 vuoden ryöstö ja piittaamattomuus luontoarvoista pitää saada loppumaan. Vaikka sitten valtionyhtiön toimintastrategiaa muuttamalla. Luopuuhan Fortuminkin Venäjän huoltoasemaverkostosta kertoen osakkeenomistajilleen keskittyvänsä uusiutuvaan energiaa.

Kemijoki Oy:n ja PVO Oy:n osakkaat osaavat edunvalvonnan konstit. Virtavesien kaloilla on liian vähän äänivaltaa, eikä edunvalvonta toimi tehokkaasti.

KUNNALLISTA OMAVALVONTAA 05-2019

Olipa kerran Suomessa, savisen joen suistossa, 1820-luvulla perustettu Vähä-kauppala. Kauppalan väki oli tottunut tekemään asiat omalla tavallaan ja oman porukan kesken. Tulipa kuitenkin paikkakunnalle uusi päällysmies Sisä-Suomesta. Tomerasti toimeen tarttuikin. Jopa niin tomerasti, että jäi oman staabin, virkakunnan, valvonta huonolle tolalle, eikä kunnallisvaltuutetuillekaan kerrottu tekemisistä. ”Itse tehty on paras, eik vaa?

Kun valtiovalta oikein kirjallisesti nuhteli ja pyysi selvityksiä Vähä-kauppalan hallinnon puutteista (olivat juuttaan hallintoalamaiset valittaneet oikein pääkaupunkiin saakka!), päällysmiespä päätteli jälleen ”itse tehty on paras”.

Kertomatta muille kuin parille hyvälle kaverilleen, väsäsi hän vastineen. Vaan, sepä ei kelvannutkaan herra yliherralle Helsingissä, joka otti suoraan yhteyttä vähä-kauppalan vaaleilla valittuun raatimiesporukkaan.

Siitäkös äläkkä nousi! Piti oikein juristit kutsua ohjailemaan selvitystöitä. Syytä olikin olla tarkka, koska syyttetyjen penkillä oli juristeja oikein kaksin kappalein. No, pari kuukautta pähkäiltyään päätti raatimiesten (anteeksi, raatihenkilöiden) porukka nuhdella toista juristia, ja päästää toisen juristin kuin koiran veräjästä. Päällysmiestä ohjeistettiin vain olemaan tarkemmin selvillä alaisten tekemisistä. Hänen omista, omavaltaisista, tekemisistään ei pahemmin keskusteltu, ei ulospäin ainakaan asiasta tiedotettu, ja keskustelupöytäkirjatkin julistettiin salaisiksi. 

Tulevat historiantutkijat, jotka ovat nyt yliopiston penkillä, saavat sitten joskus tutkimusaineistoa esim. pro-graduun "Päätöksenteon läpinäkyvyys ja valvonta kunnallisessa itsehallinnossa 2010-luvulla."

Niinpä maassa, tai ainakin Vähä-kauppalassa, kaikki oli jälleen hyvin. Elämä jatkui entiseen malliin, itse itseään komentaen ja valvoen. Se on kai sitä ”omavalvontaa”.

Sen lyhyinen se.

... TOINEN TUOTANTOKAUSI 07-2019

Kului muutaman kuukausi ja elo oli ollut, jos ei nyt auvoisaa, niin ainakin ulospäin rauhallista. Sitten paljastui, että edellisen talven aikana oli kauppalan johtotroikka tehnyt sopimuksen baijerilaisen mini-GmbH:n kanssa sähköautojen katulatauksesta. Tästä paikallinen aviisi auliisti uutisoi. Juhannuksen 2019 alla tuli Saksasta lasku ja vaateet. Sovitut valmistelevat työt olivät jääneet Vähä-kauppalassa tekemättä. Hupsis!

Poliittinen johto heittäytyi hetkohta tietämättömäksi mistään aiesopimuksesta ja Päällysmies tunnusti, ettei ollut muistanut/hoksannut/viitsinyt tällaista pikkuasiaa tehdä julki raatimiehille. Niinpä pääsevät raatimiehet jälleen tositoimiin l. setvimään Päällysmiehen ja hänen staabin tekemisiä. Siinä sitä riittää kahvipuheita pitkiin pimeneviin kokousiltoihin.

Toivottavasti raatimiehet vihdoin tekevät jotakin konkreettista, eikä vain ohjeistuksia, muistutuksia ja korrekteja ympäripyöreitä nuhteita.

Kannattaisi kysellä myös Hyperloop-megaprojektisuunnitelman ja kiinalaisen älykaupunki-projektin perään. Niissä on aivan oikeasti on poltettu Vähä-kauppalan vähiä varoja. Kunnan viljamakasiini on kovin tyhjä, joten olisi aika siivota nurkat ennen syksyn sadonkorjuukautta ja tulo- ja menoarvion tekemistä.

En olisi hämmästynyt, jos raatimiehet, kunnallisvaltuutet ja Vähä-kauppalan virkamiesjohto pitäisi pikkujouluristeilykoulutuspäivät otsikolla: "Parempaa Kunnallista Omavalvontaa". 

Siitäkin lisää paikallisaviisin aina valppaiden toimittajien kertomana. 

Eik´ vaa?

1.7.2019

Ei kannata olla hiljaa Salon keskustan turmelemisesta

Me vanhemmat kansalaiset vastustamme kaikkea, mitä kutsutaan edistykseksi. Näin minulle on kerrottu, joten totta sen täytyy olla. Mutta pitääkö olla hiljaa, kun rautatieinfrasuunnitelma ei täytä kannattavuusvaatimuksia, turmelee tarpeettomasti sekä rakennettua kulttuurimaisemaa että (vielä) koskematonta luontoa ja maaseutua, ja jonka kestävän kehityksen arviointi on hyllyvä suo? Realistiset, paljon vähemmän kaunista luontoa ja kulttuurimaisemaa turmelevat, vaihtoehdot suljettiin pois tanskalaisen konsulttifirman toimesta jo yli vuosi sitten. Maakuntavaltuusto vahvisti ja Salon kaupungintalolla lähdettiin mukaan ”tunnin juna” -markkinointiin. Käydyt eduskuntavaalit olivat V-Suomessa infravaalit, lapset ja vanhukset unohtaen.

Tiedän, etteivät addressit (Lukkarinmäkiseura jättää addressin tänään), ääneen ajattelu ja keskustelut kunta- ja valtionhallinnon kanssa muuta suunnitelmia, koska ”kaavoitus on jo tehty ja vahvistettu”, suunnittelutyöhön palaa koko ajan rahaa ja ”nopean junayhteyden rata tulee kuin juna”. Samaa mantraa toistaa Salon kaupunkistrategian kärkihanke ”tunnin juna” (lue: oikorata Lukkarinmäen läpi). 

Lisäksi perustettavat/perustetut hankeyhtiöt ovat aloittaneet oman eduvalvonnan osakeyhtiölain ja omistajaohjauksen nimissä. Yhteisen hyvän nimissä näperrellään Salossa pikkuruisessa keskustaajamassa, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen kaupungin kehittämiseksi kokonaisvaltaisesti. ”Tiivistyvä kaupunkirakenne” on absurdi tavoite silloin, kun kaupungin väestöennuste on vähenevä pitkälle tulevaisuuteen.
E18-moottoritien varrella on edelleen tilaa liikenneasemille (juna, bussi, tavaraliikenne), kaupalle ja tilaa vievälle teollisuudelle, mikäli sellaista vielä tänne investoidaan. On muistettava, että liito-oravasodat on E18-käytävässä jo käyty ja ympäristövaikutuksetkin analysoitu ja kirjattu realistisesti.

Kaikenlaisia päätöksiä voi demokratian ja oman intressiryhmän nimissä toki tehdä, mutta tällainen 1970-lukulainen ’edistyksellinen suunnittelu’ on vahva kriteeri nuorten valitessa tulevaa asuinpaikkaa tai harkittaessa muuttoa pois Vähä-kauppalasta. Nyt näyttävät nuolet vahvasti Salosta poispäin. "Oikein tulkittu.", sanoisin nuorisolle.

Toivon, ettei Salossa toteudu vuoden 1989 DDR:n tyyliin kasku:  Eräänä aamuna on kaupunginjohtajan pöydällä lappu ”Muutimme länteen, sammuta valot. terveisin entiset salolaiset”.

27.6.2019

NOTKEAA SUUNNITTELUA KUIN RATAKISKO

Me vanhemmat kansalaiset vastustamme kaikkea, mitä kutsutaan edistykseksi. Näin minulle on kerrottu. Mutta pitääkö olla hiljaa, kun rautatieinfrasuunnitelma ei täytä kannattavuusvaatimuksia, turmelee tarpeettomasti sekä rakennettua kulttuurimaisemaa että (vielä) koskematonta luontoa ja maaseutua, ja jonka kestävän kehityksen arviointi on kuin hyllyvä suo? Realistiset, paljon vähemmän kaunista luontoa ja kulttuurimaisemaa turmelevat, vaihtoehdot suljettiin pois tanskalaisomisteisen konsulttifirman toimesta jo yli vuosi sitten. Maakuntavaltuusto vahvisti ja Salon kaupungintalolla lähdettiin mukaan ”tunnin juna” -markkinointiin. Käydyt eduskuntavaalit olivat V-Suomessa infravaalit, lapset ja vanhukset unohtaen. Edistys voitti!

Tiedän, ettei tällainen ääneen ajattelu muuta suunnitelmia, koska kaavoitus on tehty, suunnittelutyöhön palaa koko ajan rahaa ja ”nopean junayhteyden rata tulee kuin juna”. Samaa mantraa on Salon kaupunkistrategian kärkihanke ”tunnin juna” (lue: oikorata Lukkarinmäen läpi). Lisäksi perustettavat/perustetut hankeyhtiöt ovat aloittaneet oman eduvalvonnan osakeyhtiölain ja omistajaohjauksen tukemina. 

Yhteisen hyvän nimissä näperrellään Salossa pikkuruisessa keskustaajamassa, kun pitäisi katsoa tulevaisuuteen kaupungin kehittämiseksi kokonaisvaltaisesti. ”Tiivistyvä kaupunkirakenne” on absurdi tavoite silloin, kun kaupungin väestöennuste on vähenevä pitkälle tulevaisuuteen. 

E18-moottoritien varrella on edelleen tilaa liikenneasemille (juna, bussi, tavaraliikenne), kaupalle ja tilaa vievälle teollisuudelle, mikäli sellaista vielä tänne investoidaan. On muistettava, että liito-oravasodat on E18-käytävässä jo käyty ja ympäristövaikutuksetkin analysoitu ja kirjattu realistisesti.

Kaikenlaisia päätöksiä voi demokratian ja oman intressiryhmän nimissä toki tehdä, mutta tällainen 1970-lukulainen ’edistyksellinen suunnittelu’ on vahva kriteeri nuorten valitessa tulevaa asuinpaikkaa tai harkittaessa muuttoa pois Vähä-kauppalasta. Nyt näyttävät nuolet vahvasti Salosta poispäin. Oikein tulkittu, sanoisin nuorisolle. 

Toivon, ettei Salossa toteudu vuoden 1989 DDR:n tyliin kasku:  Eräänä aamuna on kaupunginjohtajan pöydällä lappu ”Muutimme länteen, sammuta valot. 

Terveisin entiset salolaiset”.

28.5.2019

VR - AR - AI, ARJEN KOKEMUKSIA

Vielä n. kolme vuotta sitten puhuttiin VR:sta (virtual reality, virtuaalinen todellisuus). Virtuaalinen on sanana vähän kuin muovi, keinotekoinen. (well, muovi on tehty luonnon raaka-aineista, lat. huom.). Siispä teknologian myötä ruvettiin puhumaan AR (augmented reality, lisätty todellisuus) ja AI (artificial intellienge, keinoäly) -nimikkeillä. 

Rohkaisen kaikkia kirjautumaan Aalto Yliopisto avoimen yliopiston AI-kurssille. Vaikka ette suorittaisikaan tenttejä, lukekaa materiaalit läpi. Näin olette ”samalla sivulla” nuorten kanssa. https://www.elementsofai.com/fi/

Tässä käytännön esimerkki, miksi on hyvä tietää mitä verhon takana tapahtuu Digitaalisessa Suomi100-ympäristössä.

Olen kaupan juustohyllyllä. Puhelin soi. Vastaan numeroon 06 557 xxxx. Numero ei ole minulle mitenkään epäilyttävä, koska 06-suunnassa asuu paljon sukulaisia. (tarkastuksessa ko. nro oli tietenkin salainen).

• No hei, tässä NNNN Oy. Teemme kartoitusta kattoremonttitarpeesta. Olisiko hetki aikaa?
• Päivää. Eipä ole aikaa. On vähän huono paikka.
• No hyvä. Onko teillä harjakatto, mansardikatto, tasakatto, huopakatto, palahuopakatto, saumattu peltikatto, moduulipelttikatto, tiilikatto, kevyttiilikatto, …?
• Minähän sanoin, ettei nyt sovi jutella. 
• En saanut selvää, voisitteko toistaa.
• Olen teidän potentiaalinen asiakas. Eikö asiakasta pitäisi kuunnella? Lopetetaan.
• En saanut selvää, toistakaa olkaa hyvä (puhuu päälleni).

Mumisen jotakin kokeeksi ja todennan, että voice-bottihan se siellä höpöttää!
Suljen puhelimen ja jään miettimään, minkälainen shokki tuollainen puhelinhyökkäys on vanhukselle, joka käy vähän hitaalla, kuulee huonosti, työmuistikin pätkii, MUTTA on tottunut vastaamaan rehellisesti kaikkiin kysymyksiin. Verenpainehan se näissä tilanteissa senioreilla nousee (niin minullakin) ja lääkekaapille on asiaa. ”Ihan hyvinhän tämä aamu muuten on mennyt. Kunhan ei vaan tulisi uusia markkinointipuheluja.”

Sangen hyvälaatuinen on ”mainosmiehen ääni” robotilla. Varaukselliset onnittelut alihankkkijalle sinne softapajaan. Töitä vielä riittää.
Ei tämä todellakaan ollut mikään 'finest hour' kummallekaan osapuolelle. Tosin botti ei väsy, eikä välitä miten asiakkaat reagoivat, vaan jatkaa revolverihaastatteluja 24/7/365. Toivon, ettei tämä esi-AI opeta nuorille töks-töks puhelinkäyttäytymistä, vaan kohteliaat tavat kantavat seuraavallekin sukupolvelle. Huom. tämänkin AI-lystin maksavat lopulta asiakkaat. Rohkaisen yrityksiä analysoimaan tarkasti bottien (teksti ja ääni) vaikuttavuutta sinne tuloslaskelman alariville. AI on vielä raaka peruna keskellä kommunikaation perunamuusia.

PS. Minulla olisi itse asiassa potentiaalinen kattoremonttikohde. Ko. firman verkot nostin tosin jo kuivumaan, 4ever.

https://voicebot.ai