Grafiikka; Stina Tuominen
Jo taakse jääneen vapun poliittisia puheita ruoditaan vielä pitkään lehdistössä ja medioissa. Ennen puheiden yhteenvetoja sai lukea vain vahvasti värittyneistä puolueiden sanomalehdistä. Faktantarkistus oli liki mahdotonta. Nykyisin puheiden analyysit ovat esim. YouTube-videoiden edestakaisin "kelaamista". Sanomisiaan ei pakoon pääse enää kukaan.
Takana ovat vuodet, jolloin Senaatintori ja Mäntymäki olivat täynnä punaisia lippuja kantavia paremman huomisen esitaistelijoita. 1945 pidettiin koko vasemmiston yhteinen vappujuhla Olympiastadionilla ja katsomot olivat täynnä.
Toisin on nyt. Eri puolueiden vappupuhujat nousevat vuoron perään torilavalle tai muulle korokkeelle. Puhetilaisuudet ovat usein useamman puolueen yhteisiä hengennostatustilaisuuksia. Näin saadaan kenties hiukan enemmän väkeä liikkeelle ja medialle näyttäviä kuvia ja videoita.
Toverit! Näin pidämme hyvän vappupuheen. Eilisen vappupuheen ohjeet on kirjattu Ylen artikkelissa 1.5.2013 https://yle.fi/a/3-6613921 .Ylen toimittaja lienee laatinut artikkelin vappufiiliksissä, kieli poskessa.
Kun verrataan tämän päivän puheita 1960-70 -lukujen sisältöön, paljon ei ole jäljellä aatteen eetosta ja paloa. Puheiden sisällöstä voi vieläkin tunnistaa Marxin ajatukset taloudellisen pääoman ylivallasta ja yhteiskunnan luokkajaosta; yläluokka, maanomistajat ja työtätekevä köyhälistö. Nykykäsitys yhteiskuntarakenteista on tosin epämääräinen, ei vähiten johtuen sivistystason nousun mahdollistamasta luokkasiirtymästä. Tämä on puolueille kivuliasta tunnustaa/tunnistaa.
Puheiden poliittiset viestit t ovat kuin apteekin ”leikattua konjakkia”. Tämä on ymmärrettävää, koska vain yhden eduskuntapuolueen poliittisen jäsenjärjestön säännöissä lukee selkosuomeksi yhteiskuntajärjestelmän vaihdon olevan sen tavoitteena. Tiedätkö minkä?
Kannattajat (ja ehkä) äänestäjät ovat nomadeja, liikkuvia paimentolaisia, jotka vaeltavat demokraattisen yhteiskunnan arolla. He siirtyvät sukkelasti vehreämpien laitumien (vaalilupausten) perässä. Tämä koskee etenkin "oikeita vasemmistopuolueita", vihreitä ja populistista äärioikeistoa.
Aatteelliset rivit eivät ole enää selkeitä, eikä niitä edes ajatusten tasolla enää ammuta Suomessa suoriksi. Vapaassa, demokraattisessa, yhteiskunnassa ei tiukka ryhmäkuri toimi. Olkaamme siitä onnellisia.
Vappupuheiden sanat asetetaan vain osittain puoluetovereille. Vaikka on vielä kaksi vuotta eduskuntavaaleihin, kohdistetaan sanat jo muille puolueille ja pilkkujen paikat ovat puheissa tarkoin harkitut. Merkille pantavaa on, että puolueiden puheenjohtajien kielenkäyttö on konsensus-Suomessa hillitympää kuin maakuntapoliitikkojen revittelyt. Maakunta- ja kuntatasolla voi vappupuheissa tehdä reilusti siltarumpupolitiikkaa ja vetää kotiinpäin. Vetämisen suunta tosin vaihtelee asiasta, puolueesta ja kunnasta riippuen. Usein vetäminen on edestakaista vatulointia.
Poliittinen varjonyrkkeily on kaikkien poliitikkojen hallitsema laji. Suomalaiset nyrkkeilyperinteet johtavat 1900-luvun alkuun, työväenliikkeen syntyvuosiin.
Vappupuheissa vastustajan suojaukseen on sallittua iskeä sääntöjen rajoissa. Alavartaloiskuista nousee vieläkin keltainen kortti. Vappupuheen niskaan lyönnistä nousee vappuun sopivasti poliitikkojen keskuudessa punainen kortti. Poliitikkojen muisti on tunnetusti lyhyt, mutta vappuna sanotut loukkaukset muistetaan pitkälle kesään.
Keskustan ja oikeistopuolueiden vappupuheet ovat laimeaa medianäkyvyyden
tavoittelua vasemmistoon verrattuna. Kaikki puolueet järjestävät kuitenkin uskolliselle kannattajakunnalleen keväiset kokoontumisajot, mopomiitit. Onhan sentään vappu ja kevät. Vihreiden positio puoluekartalla vaihtelee kunkin asiakysymyksen mukaan, mutta jonkinlaiset linjapuheet löytyvät heidänkin puhujilta.
Kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Pääasia, että kaikilla on hauskaa ja torilla tuulee ja paleltaa Suomen virtuaalikeväässä!
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti