Mielipide Kirkonseudun asemakaavan muutos korttelissa 23, Iin kunnanviraston ja Nätteporin alueet 

 Iin kunta, PL 24, 91101 Ii

27.4.2021

 

Suunnittelualue

 

Suunnittelualue on liian suppea. Mielestäni on tarkasteltava koko rantakokonaisuutta Ellala – Vanha Hamina mukaan luettuna seurakuntatalo, kirkonseutu ja alueen jokiranta.

 

 

 

Miljöö

 

Kunnantalo – Nättepori sijoittuvat Iin Vanhan Haminan jatkeelle, jonka merkittävä luonto- ja ympäristöarvo on jokiranta. Valitettavasti osa siitä on jo tuhottu lyhytnäköisen uudisrakentamisen takia (As Oy Haminankartano).

Paljon on kuitenkin vielä mahdollista säilyttää ja luoda alueesta ”haminalaisten olohuone”.

Ellalan nivasta alaspäin ovat rannat kaavoitettu vesirajaan saakka, ja sekä jokimaisema että joen virkistyskäyttö on pilattu. Rannan vapaaksi jättämisestä teki aikoinaan Etelä-Iin osakaskunta kaavoitushuomautuksen. Ei vaikutusta.
Kuvan esittämällä alueella Kokkisaaren korkeudelle saakka on vielä mahdollisuus vaikuttaa alueen käyttöön. Ellei rannan metsäinen tontti, entinen ns. ”Ellalanpelto”, ole kunnan omistuksessa, ehdotan lunastusta ja alueen kaavoittamista puistoalueeksi. Näin saadaan säilytettyä arvokas jokimiljöö tuleville sukupolville. Samalla ranta-alueen käyttö kuntalaisten virkistysalueena paranee. Kohtuukustannuksin ”Ellalanpuistosta” saadaan esim. tapahtumakeskus ulkoilmatapahtumille ja kokoontumisille (kesäkonsertit, pitäjänmarkkinat jne.). 

 

Kirkonranta – Kunnantalon ranta

 

Mielekkäin paikka vapaalle veneenlaskupaikalle ja pienvenelaitureille on niiden nykyinen paikka, Kirkkonivan alapuolella. Tämä on historiallisesti Haminalaisten veneenlasku ja -kunnostusranta, jossa mm. venemestari Petteri Kinnunen piti torpassaan puuveneveistämöä nykyisen Nätteporin paikalla. 

Seurakuntatalon tontin koillisreunassa oli Liedeksen lohikellari, jonka aitta on vielä jäljellä. Ehdotan, että yhteistyössä seurakunnan kanssa ko. alue sidotaan maiselmallisesti Iin kotiseutumuseo Huilingin alueeseen ja maasto muokataan toimivammaksi. 

 Tulevaisuudessa voimme ehkä nähdä alueella ”retrolohikellarin”, joka kesäisin toimii kalanmyyntipaikkana. Lasten leikkipaikan rakenne sopeutetaan paremmin alueen luonteeseen. Ellala-Kirkonranta-Vanha Hamina muodostavat luontaisen kokonaisuuden.

Historiallinen Pohjanmaan rantatie kulkee em. kuntakeskuksen ja kirkon välistä. Miljöö on arvokas osa Iin kulttuuriperimää ja asuttua historiaa.  

 

Kunnantalo

Kunnantalo on perusrakenteiltaan terve. Todennäköisesti väärin tehdyn peruskorjauksen virheiden takia vaatii talo perinpohjaisen remontoinnin, mutta ei koko rakennuksen purkua. Koska kunta on julkisuudessa ilmoittanut, että rakennus on liian suuri kunnanhallinnon tarpeisiin, ehdotan että;

-        uudet laajennusosat, jotka todennäköisesti ovat korjauskustannuksiltaan kannattamattomia, puretaan

-        itse alkuperäinen kunnantalo peruskorjataan ja otetaan sekä kunnanhallinnon että muiden kunnan toimintojen käyttöön (kuntainfo, kuntalaispalvelut, työterveyshuolto, vanhuspalvelut jne.)

-        talolle haetaan rakennuslainmukainen suojelu, jolloin valtio osallistuu osaltaan korjauskustannuksiin vähentäen näin korjausten kokonaiskustannuksia kunnalle

-        rantaosuus kaavoitetaan virkistysalueeksi

On todennäköistä, että vuoden 2023 soteuudistus, vähentää kunnan tilatarvetta, koska valtio siirtää palveluja maakuntatason toteuttavaksi liiketoiminnan haltuunotolla mukaan luettuna ko. kiinteistöt. Toimintojen tilantarve ei vähene, vaan kunta voi olla vuokranantaja maakunnallisille palveluntuottajille. Aina ei tarvitse verovaroja sijoittaa uudisrakennuksiin. Sotepalvelujen osittainen sijoittaminen Asemakylältä keskustaajamaan olisi iso kädenojennus kuntalaisille, koska Hamina on selkeä asumisen- ja hallinnon keskus. Tämä tietysti on mahdollista vain, jos maakuntahallinto sen hyväksyy.

  

Nättepori

Rakennus on teknisesti kunnossa ja hyvin ylläpidetty. Nätteporin auditorio, kirjasto, lukusali, kahvio ja kansalaisopiston työtilat (kuvaamataidon- ja käsityöluokat sekä toimisto), muodostavat toimivan kokonaisuuden. Etupihan kreikkalainen teatteripiha on hauska yksityiskohta, jonka pelkät betonipinnat vaativat viimeistelyä.

Koska kirjastotoimi siirtyy kiihtyvällä vauhdilla verkkoon, vähenee myös kirjaston tilantarve. Siksi ehdotan, ettei Nätteporia puretta, vaan tehtäisiin selvitys ja mahdolliset muutostyöt perustuen eri intressiryhmien pitkän aikavälin tarpeisiin. Kokemukseni mukaan kirjastokahvilat (kirjakahvilat) ovat hyvin toteutettuina suosittuja tapaamispaikkoja kaikenikäisille. Harkittavaksi ehdotan kahvilaterassia Nätteporin jokirannan puolelle, korotettuna ja integroituna nykyiseen kahvilaan. Todennäköisesti ehdottamani urheilu- ja perinnekalastuskeskus tarjoaa myös kesäkahvilapalveluja (kts. kartta alla).
Nättepori odottaa aktiivisempaa toimeliaisuutta ja parempaa käyttöastetta. Nättepori on kiistattomasti kirkonkylän kulttuurillinen keskipiste!

 

 

Tiejärjestelyt ja yleisrakentaminen

 Välillä kunnantalo – seurakuntatalo tulee kevyenliikenteen väylä merkitä ja erottaa paremmin ja jatkaa Puistotie-Yläkatu -risteykseen saakka. Puistotielle tulee rakentaa sadevesiviemäröinti ja korotettu jalkakäytävä puistotielle myös kirkon puolelle. Nykyisin sateella alue tulvii. Koko Ellala-Vanha Hamina -alueelle on tehtävä LVI-suunnitelma ennen muutosrakentamista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sademäärien ja lämpötilojen muutokset tulee ottaa tarkasti huomioon. Hulevesiviemäröintisuunnitelma ja -rakennusmääräykset on tehtävä koko Haminan alueelle.

Kirkonranta osana kokonaisuutta – pohjoista perinnemaisemaa

Kuntastrategiassa 2018-2025 kuvataan aluetta: Raasakka – Vihkosaari – Vanha Hamina – Rantakestilä - Karhu -akselille avataan inspiroiva rantojen elämyskokonaisuus, joka tukee kuntalaisten viihtymistä. Keskustasta pääsee rannalle. Jokisuistot ovat vetovoimaisia vapaa-ajanviettoalueita. Joet on ennallistettu ja kalastus kannattaa. Iin rannat tunnetaan valtakunnallisesti ja kaikki pääsevät niistä nauttimaan. 

Olen edellä esittämillä näkökohdilla pyrkinyt tukemaan vahvistettua kuntastrategiaa. Iin tulevaisuus, vetovoima ja vahvuus on luonnonläheisyys ja luonnonmukainen elämäntapa. Iijoen ennallistaminen ja palauttaminen vaelluskalojen vaellusreitiksi Iijoen jokisuulta aina ylös latvavesille on alkanut. Lapin ELY/kalatalousviranomainen on avannut vuonna 2017 PVO:n hoitovelvoitteet koko Iijoen vesivoimalarakentamisen osalta. Esisuunnitelmat ovat jo valmiit ja prosessi etenee. Muutosvaatimukset hoitovelvoitteen päivittämiseksi nykyaikaan tukevat myös Suomen valtion sitoumusta EU Vesipuitedirektiiviin. Raasakan (Käyränkankaan) voimalan, Raasakan säännöstelypadon ja Maalismaan voimalan ohitus vanhaa, luonnonmukaista, uomaa hyväksi käyttäen avaa vaellus- ja kutuvesireittejä yli 40 kilometriä ja lisäksi pääsyn Siuruanjoelle, Martimonjoelle ja lukuisille sivupuroille! Tavoite on, että lohi vaeltaa Iin kirkonrannan ohi kutemaan ja takaisin runsain määrin vielä tämän vuosikymmenen kuluessa. Kalamiehet kautta maan jo tämän tiedostavat.
Ehdotan, että Iin Haminan urheilukalastus- ja erämatkailukeskus on osa kunnan elinkeino- ja matkailustrategia vuosille 2025-2030.
Kaavoitusvarakset (kts. kuva alla).

Kaavoitusprosessin muutosehdotus

Ehdotan, että alueen kaavoitus keskeytetään ja asia palautetaan uudelleen suunnitteluun ottaen huomioon koko kirkonseudun ja jokirannan kokonaisuus.
Kunta luonnehtii itseään: ”Ii on kasvava, viihtyisä ja elinvoimainen, luovasti uudistuva kunta” – Haminan arvokkaimman kulttuurimiljöön ja lähiluonnon turmeleminen kerrostalorakentamisella ei ole mielestän luovaa uudistumista. Me ihmiset voimme asua muualla, jokimiljöö olkoon paikallaan jälkipolvien iloksi!

Kunnioittavasti,

Jouko Häyrynen
Virkkulantie 104
91100 Ii
050 555 3322

 Välittämisen välttämättömyys

 

 

Suomessa on nyt noin 600´000 kissaa ja 800´000 koiraa. Se tarkoittaa miljoonia silityksiä, hellimisiä ja kauniita sanoja vuorokaudessa. Monen yksinelävän ja perheen rikkaus on oma lemmikki. Jo yli vuoden kestänyt, pandemian aiheuttama fyysisten ihmiskontaktien dramaattinen väheneminen, on korostanut lemmikkien merkitystä mielenterveydelle. Mm. koiria on rekisteröity ennätysmäärä, vuonna 2020 liki 49´000. Varmaan näistä osa on hankittu yksinäisyyden ja koronaeristäytymisen henkiseen helpotukseen. Eipä kuitenkaan unohdeta lähimmäisiä. Milloin viimeksi otit yhteyttä perheesi nuoriin, jotka usein asuvat jo itsenäisesti? Henkinen silitys ja etähalaus ei paljoa vaadi, vai vaatiiko sittenkin? 

 

Nuoremme voivat huonosti. Yle:n 16.3.2021 julkaiseman tutkimuksen mukaan 81 % suomalaisista on tyytyväisiä elämään, yli 60-vuotiaat ovat tyytyväisimpiä yli vuoden kestäneestä pandemian seurauksena aiheutuneesta eristystilasta huolimatta. Huolestuttava havainto on, että 15-29 -vuotiailla menee heikoimmin. Omat perheenjäsenet ovat tutkimuksen mukaan nuorille tärkeimmät ihmiset. Vanhemmilla ikäluokilla ystävien merkitys korostuu. Kannattaa siis ottaa hellimisen piiriin aikuiset lapset ja lapsenlapset.

Nuoret suhtautuvat tutkimuksen mukaan luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta tämä pandemian pitkittyminen ja sulkutoimet ovat uhka uskolle paremmasta huomisesta. Elämänhallinnan neuvojat tähdentävät arkirutiinien merkitystä. Tähdennetään myös uusien rutiinien luomista muuttuneessa yhteiskunnassamme ja elämäntilanteessa. 

 

Pandemian kestosta ei ole varmaa tietoa, mutta se ei saa romuttaa ihmissuhteita.
Jos pandemian takia ei uskalla tai voi tavata perheenjäseniä, niin etäyhteydet toimivat. Mitäpä jos arkirutiiniin kuuluisi päivittäinen tai viikoittainen yhteydenotto kaikenikäisiin sukulaisiin ja ystäviin? Wanhaa sanontaa lainaten: ”Lähimmäinen on vain puhelimen luurin noston päässä.” Meidän nykyihmisten ei tarvitse edes nostaa luuria, saati tilata puhelua keskusneidiltä. ”Jonnet” ja heidän vanhempansa eivät muista tuota aikaa! Me empaattiset aikuiset osaamme varmasti ”silittää puhelimessa myötäkarvaan” myös rakkaitamme. Kannustava jutustelu, tai vain toisen kuuntelu, voi olla paremman päivän alku molemmille osapuolille. Yhteisten kokemusten määrä on nyt kovin vähäinen, mutta onhan tämä pandemiasta selviytyminenkin jaettu kokemus! 

 Yhteiskunnan tuleva avautuminen ei elämän perusteita muuta. Ihminen on edelleenkin laumaeläin, jonka ei ole hyvä olla yksin. Mahdolliset pandemian aiheuttamat muutokset yhteiskuntamme arjessa selviävät todennäköisesti vasta paljon myöhemmin. Pitäkäämme siis lauma koossa. Välittäminen on voima, joka vahvistaa kaikkia osapuolia. 
Välittämisiin ystävät!

 

                                                                                                             Jouko Häyrynen

                                                                                                             Kisko

Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.4.2021

 

 

 

 Tasavertaisuuden Troijan Hevonen

 

Olin pitkään ravintoloiden ja kapakoiden avaamista vastaan näinä koronapandemian ankeina aikoina. Olen ryhtynyt lepsuilemaan, ja osaan jo muuttaa mielipidettäni!



 

Ravintolat ja pubit auki, ja heti!


´Heti´ tarkoittaa Suomessa kuukausien lainsäädäntöprosessia ja peruutuslakivaliokunnan punnerruksia. Aina kannattaa kuitenkin yrittää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä liian aikaista (ravintolassakaan). Lisäksi kesään on vielä aikaa. Nyt ehdotettu ravintoloiden sulkeminen illalla klo 18 tai 19 on naurettava ehdotus. Ymmärrän ravintoloitsijoita, jotka eivät avaa kapakoitaan jos tämä ehdotus toteutetaan. Eihän kansa löydä tietään kapakkaan ennen iltauutisia! 




Sekä STM:n kansliapäällikkö Varhila, että perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko sanoivat alkuviikosta, että kansalaisten tasaveroisuuden nimissä pitää yhdessä oluthanojen avaamisen kanssa harkita kulttuuritapahtumien järjestämisen sallimista; konsertit, museot, pitäjäjuhlat, festivaalit jne. Eikä saa unohtaa ruumiinkulttuuria; pesäpallo-ottelut, potkupallomatsit ja suunnistuskilpailut. Hyvä ehdotus. Kansan tasavertaisuuden uusi tuleminen! 



Jotta tämä ”hallittu yhteiskunnan avaaminen” onnistuisi tasapuolisesti, ehdotan että kaikissa kulttuuritapahtumissa ja -tiloissa sallitaan vähintään b-oikeudet alkoholin anniskeluun ilman hidasta ja monimutkaista lupaprosessia. Pilsneri pullo olisi oiva Troijan hevonen tapahtumateollisuuudelle ja kulttuurille. Koronakesä 2021 olisi iloinen, yltiöyhteisöllinen, merkkipaalu kansakunnan historiassa. Pesäpallon maakuntasarjassa pelaavan kotijoukkueen rökäletappio olisi helpompi kestää tuopillisella katsomossa. Ei olisi myöskään niin väliä, vaikka iltarastien viimeistä rastia ei löytyisikään. (Jussi laittoi sen parin kaljan jälkeen taskuun, ihan piruuttaan) 


Näin poistuisi myös anniskeluvalvonnan aikarajakyttäys. Selvää säästöä Valviran virkakoneistolle.
Maski pois ja kippistä! Kyllä me tästäkin selvitään, ehkä jo maanantaiksi.

 

PS. Jos Dario Fo vielä eläisi, saisimme syksyksi esim. Kuopion kaupunginteatteriin satiirisen näytelmän ”Hallitus hallitsee ja villitsee kansaa”

 Pohjoisen puulla on ottajia 

 

Ylen artikkeli 29.3.2021 
https://yle.fi/uutiset/3-11858640 sai minut, onko ekonomien, paperi-insinöörien ja Luonnonvarakeskuksen välillä kommunikaatio-ongelmia? Kuinka suuri runsauden sarvi Pohjois-Suomen metsävaranto onkaan?

Puun kasvu linjan Kokkola - Pyhäjärvi - Valtimo pohjoispuolella on 20 milj.m³ vuodessa. Pohjoisen metsien kasvun arvioidaan lisääntyvän 23 milj. kuutiometriin vuoteen 2030 mennessä ilmaston lämpenemisen ja tarmokkaiden metsänhoitotöiden takia. Puun käyttöä voi laskennallisesti lisätä 5,6 milj.m³ yli nykyisen määrän. Hiilinielu

tosin pienenee, mutta sehän on neuvottelukysymys, Suomen ja EU:n välillä. 

Artikkelin kuvassa on elokuussa 2018 ollut lumi maassa. Metsä ei perimätiedon mukaan tuolloin juuri kasva. Missähän nuo lisäkuutiot lymyävät? 

Tässä lista metsänostajista, nykyisistä ja tulevista.

 

Metsä Group, Helsinki, uskoo että Kemin tehtaiden hankinta-alueella, 150 km:n säteellä, puuta riittää. Tarve on 4,5milj. m³ nykyistä enemmän, yhteensä 7,6milj. m³. Ruotsista yhtiö voisi ilmoituksensa mukaan ostaa 1 milj. m³ vuodessa uuden megaluokan tehtaan raaka-ainetarpeen turvaamiseksi. Ehkä voi ostaa, ehkä ei. (lat. huom.)

 

Stora Enso Oyj, Helsinki, Veitsiluodon tehtaat sinnittelee kiristyvässä kilpailussa. Puuntarve on n. 2,5milj. m³. Yhtiö kertoo vahvuudekseen ”merellisen sijainnin ja puunhankinnan lähimarkkinoilta”. Kyseessä lienee peruskilpailutekijät, ei niinkään vahvuudet verrattuna kilpailijoihin?

 

Sunshine Kaidi (Finland) New Energy Co., Helsinki, suunnittelee Kemiin biojalostuslaitosta. Artikkelin mukaan Kaidi aikoo tuoda bioöljyä Kemin sataman kautta jatkojalostukseen. Laskennallinen raaka-ainetarve Kaidilla on 3 milj. m³. Tosin se voi käyttää kaupungin muiden puunjalostustehtaiden ylimääräisiä puujakeita ja ´sivuvirtoja´, olettaen, että kilpailijat niitä myyvät, eivätkä rakenna omia tislaamoja sellukattiloidensa kylkeen, kuten tulee tapahtumaan. Metsä Group Kemi jo tekee omaa tislaamoa. Ts. Kaidi ilmoittaa jo nyt, etteivät kotimaiset raaka-ainevarat yksin riitä tehtaan tarpeisiin. Kuinka kannattavaa on rahdata bioöljyä Aasiasta tai Etelä-Amerikasta, jossa tarkoitukseen soveltuvat kasvilajit kasvavat parhaiten.


 

Vataset Teollisuus Oy, Helsinki, luottaa Kemijärven hankinta-alueen 6 milj .m³ vuosikasvuun.
Yrityksen tavoitteena on luoda ”paikallinen kuitupuumarkkina”. Sama strategia on siis kaikilla pelureilla.

 

Kaicell Fiber Oy, Kajaani, aikoo rakentaan Paltamoon sellukeittämön, joka perustuu ”lähikuituajatteluun”. Vuosittaista raaka-ainetarvetta ei ilmoiteta.

 

Kaikki yo. hankkeet ja jo toteutusvaiheessa olevat investoinnit pyrkivät luomaan omat ”luonnolliset monopolit” tehtaiden ympärille. Oligopoleilla on yleensä huono kaiku markkinataloudessa. Tosin mm. energiateollisuudessa- ja telealalla luonnollinen monopoli on enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

 

Mitähän Metsä Groupin Äänekosken tehtailla tästä markkinoiden uusjaosta tuumataan? Sen raakapuun tarve on liki 7 milj.m³ vuodessa ja hankinta-alue on jo nyt puoli Suomea. Metsä Groupin (MetsäForest) pohjoisen metsäasiantuntijan mukaan markkinoilla on jo nyt tungosta, joten monet investointihankkeet ovat epärealistisia ja riskialttiita. Puunjalostuksen tuotekirjo kasvaa ja paikallisuus on valttia Suomen vientimaissakin. 

 

 

Jos kaikki tehdashankkeet toteutuvat, liikkuu puunostajia pohjoisessa niin, että päät yhteen kolisevat. Kuvassa on esitetty ”paikalliset kuitupuumarkkinat” 150 km:n säteellä tehdaspaikkakunnista n. vuonna 2030: 3 x Kemi, Kemijärvi, Paltamo ja Äänekoski. Sahalaitosten puunhankintaa ei ole otettu mukaan analyysissa, ei myöskään pienempien sellutehtaiden. 

Teollisuuden viesti on, että vain järeä tukkipuu säästetään sahoille, jos säästetään. Loput keitetään selluksi ja jatkojalosteiksi. Jo nyt ovat mm. hirsitalotehtaat aloittaneet oman puunhankinnan, koska puubisneksen isot ostajat kuskaavat liki kaiken suoraan sellukattiloihin!

Hyvä uutinen tässä raakapuukisassa on, että pahoin vitikoituneet vanhat talousmetsät, ja kolmeen kertaan metsitetyt pakettipellot joudutaan raivaamaan ja raaka-aine kuljettamaan sellukattiloiden alttarille. Raakapuun hintaa voi vain arvoilla, jos markkinat jaetaan oligopolisiin tehdasreviireihin. Aika näyttää lopputuloksen.

 RAUTAKAUPPA 

 

Muistatteko Speden tv-sketsin ”rautakauppa”.

Tässä tuotantokausi 2021.

 

Menin kauppalan ainoaan, vielä hengissä olevaan rautakauppaan. 
Etsin ilmahormin läpivientitiivistettä huopakatolle. Nuori myyjä tuli  kanssani etsimään. Ei löytynyt, 

eikä ollut varastoluettelossakaan. Sovimme, että tilaan tiivisteen. Myyjä itse ei saanut tehdä asiakastilausta, vaan minun piti odottaa seniorimyyjää.
Kaikki neljä senioria olivat varattuja. 


Sanoin: ”Noh, odotellaan. Mikäs kiire minulla.”
Nuori myyjä kumartui näyttöpäätteelle ja kaupassa kävi normaali kuhina.

12 minuutin kuluttua en saanut asiaani toimitetuksi yrityksistä huolimatta.

Kaikilla myyjillä on tuttuja timpureita aamuostoksilla riittävästi.

Lähdin siis pois hyvässä järjestyksessä ja toivotin kassalle hyvät päivät. Neiti

oli seurannut tsillaustani 10 metrin etäisyydeltä ja vastasi vaisusti. Soitin kilpailijalle ja iltapäivällä kävin naapuripitäjän rautakaupasta ko. tarvikkeen matkalla saaristoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Vai onko?

 Päättymätön Lankalauantai

 

Pandemia on kuin hidastettu elokuva kristillisen kirkon pääsiäiskertomuksesta.

Helmikuusta 2020 lähtien olemme kokeneet Palmusunnuntain tietoisuuden, heräämisen. Jotakin suurta on tapahtumassa. Sitten tulivat pitkät piinaviikot, oikeammin piinakuukaudet. Välillä pilvet harvenivat ja kuulas auringonvalo valaisee maata, mutta vain hetkittäin. Takapakkia on ollut ihmisen elo. Koko maailma on kahlannut läpi pitkänperjantain kärsimyksen ja toivottomuuden. Temppelinherroja

on vaihdettu, mutta kaleerilaivojen soutajaorjat ja joukkojen centuriot l. sadanpäämiehet ovat saaneet, ihme kyllä, pitää pestinsä, Ruotsissakin. Suoneniskijät, välskärit ja Hippokrateen valan vannoneet Klaudios Galenoksen seuraajat yrittävät joka päivä tehdä parhaansa tilanteissa, joissa Triage on luokkaa A tai B. Pandemian kulloinenkin kriisipesä vaihtelee maapallolla, mutta haasteet ovat kaikkialla samat. 

 

Elämme jo kuukausia kestänyttä lankalauantaita. Näköalaton vaellus jatkuu. Fariseukset ja kirjanoppineet tekevät tempoilevia, ' vahvoja kehoituksia', perustuen suodatettuun tietoon.  Vaikeaselkoiset ja monitulkintaiset päätökset kirjataan siten, että ylipapit ne hyväksyvät. Kansa on kuitenkin ymmällään ja tulkitsee niitä mieleisikseen, oman edun mukaisiksi. Koska yksilön oma napa on lähimpänä, syntyy väistämättä kärhämiä ja käsirysyjä kuten ennen pandemiaa basaareissa ja viinituvissa.  Kansa velloo rauhattomana temppelien pihoilla vaatien oikeuksiensa kunnioittamista. Mm. jutaaminen tunturiin, matkustaminen ja kuluttaminen ovat perusoikeuksia, joihin ei saa koskea. Tässä rahanvaihtajien ja publikaanien edunvalvojat ovat yhdessä rintamassa asiakkaidensa kanssa. Karavaanipoluilla on normaali

pääsiäisruuhka. Elämme hedonismin korkeaveisun aikaa, sanovat jotkut harvat kirjanoppineet.

 

Vielä sentään rahaa vaihdetaan basaareissa lamppuöljyyn, tuoreisiin hedelmiin

ja hirssisäkkeihin. Näin pääsiäisen aikaan myös mämmi, palmunlehvät, karitsanliha

ja happamaton leipä käyvät hyvin kaupaksi. Pieni ihme on, että kamelikaravaanit kulkevat edelleen tuoden itäisten maiden herkkuja kiittämättömän kansan nautittavaksi. Kamelikuskit ovat tämän sodan kiistattomia sankareita, jotka terveytensä vaarantaen pitävät yllä yltäkylläisyyden harhaa rahanvaihtajien eduksi.
Ja mikä tärkeintä, ylimmäinen juomanlaskija pitää kojunsa auki liki jokaisen basaarin nurkassa.

 

Kokoontua saa, ei saa, saa. Liikkua saa, ei saa, saa.

Pandemiasäännökset vaihtelevat heimoittain. Efraimilaisille aluehallinto asettaa eri säännöt kuin isaskarilaisile. Sisämaassa asuvat manasselaiset tekevät omat sääntönsä, kuten aina. Ne viäräleuat pitävät omiensa puolta yli yhteisen edun, aina! Vanhukset ja hurskautetut eristetään edelleen yhteisöistä. Heille tämä Talvisota II on kestänyt jo yli 400 päivää. Eijaa!

Vaan toisin kuin kristikunnan aamunkoitossa, nyt Pontius Pilatus, fariseukset ja kirjanoppineet rohkaisevat kansaa. ”Kyllä tästäkin selvitään.”, toteaa Pontus Pilatus. Samoin Kyrenius (Publius Sulpicius Quirinius), Syyrian maaherra, valaa uskoa paremmasta huomisesta hallintoalamaisilleen. Roomasta Valloniaan siirretty vallan keskus kehottaa näin tekemään, ja saarnaamaan vereen siirrettävien elämäneliksiirien puolesta.  ”Mehän poijaat totellaan!”, toteavat maaherrat. Pia Desideria (hurskaita toiveita) toteaa kansa, napinoi mielenosoituksissa ja kokouksissa, vaikka ne ovatkin kiellettyjä. Virtuaalisia savitauluja ja seinäkirjoituksia rustataan niin, että sähkömagneettinen myrsky raivoaa maapallolla. Magiaa, salaliittoteorioita ja valheita. Sitä on ihmiskunta osannut aina toisilleen osannut väsätä.

 

Vaan jossakin kaukana, vuorten takana on toivon ja pelastuksen kajo. Ihmiskunnan tietoisuus perustuu faktaan, tunnettuun tietoon, yhteisiin kokemuksiin ja ennen kaikkea uskoon. Sitä on tämäkin pääsiäisaamun odotus. Tunne on vahva, että jotakin parempaa on vielä edessäpäin. Kaikkia ei tulevaisuudenusko puhuttele, mutta suurin osa ihmiskuntaa kokee näin. Auringosta katsotaan aika ja kuunkierrosta tehtävät (task lists). Moni meistä vielä uupuu, kaatuu ja katoaa ennen kaivattua pelastusta. Sitä ennen on vain jaksettava uskoa ja jaksaa. Yhdessä, yhteisöllisesti koettu on helpompi kantaa. Yksin purnaavat ja kaikkea epäilevät luovuttavat ensimmäisinä.

Päättymätön lankalauantai on vain mielemme tuote. Hyvää pelastusta, hyvää pääsiäistä!