Uusimaa, eristetty Nuori Suomi

Uusimaa, eristetty Nuori Suomi

Menossa on valtakunnallinen yhteiskuntakokeilu, siitä miltä tuntuu asua suomalaisissa suurkaupungeissa ja kunnissa, joissa eristäydytään muusta valtakunnasta, samalla kun yritetään eristäytyä lähellä asuvista toisista ihmisistä tartuntavaaran takia. Kokeilun seurauksia ei vielä tiedä kukaan, mutta muutos on vääjäämätön.

Yhteiskuntatieteilijöille, valtiotieteilijöille ja sosiologeille tämän täytyy olla tutkimuksellinen taivas.

Uudenmaan kuntajohtajille, poliittisen vallan käyttäjille ja Suur-Helsingin virkakoneistolle on nyt tarjottu

ainutlaatuinen tilaisuus tehdä irtiotto muusta Suomesta, vieläpä laillisin keinoin. Tämä tilaisuus tuskin (toivottavasti) toistuu elinaikanamme. Uusimaa ehti neuvotella ennen epidemiaa maan hallituksen kanssa itselleen sote-ratkaisun, jonka muoto ja sen kirjaukset jäivät pahasti kesken. Nyt töihin siellä Uudenmaan liitossa! Kynät sauhuamaan ja sorvaamaan Uudenmaan perustuslain 1. pilaria (1. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, 2. Koulutus, 3. Hallintojärjestelmä). Maan puolustus jääköön sen paremmin osaavien harteille.
Pormestari Vapaavuori julisti ennen eduskuntavaaleja:”Suomen kohtalo ratkaistaan Helsingissä.” Nyt hänen tehtävänsä on kertaluokkaa helpompi. Suomen kohtalo ratkaistaan Uudenmaan maakunnan rajojen sisällä. Muutoksella on nyt leveämmät hartiat, 1,7 miljoonaa hallintoalamaista.
Jos Uusimaa ei käytä nyt hyväksi tätä tilaisuutta, jäävät kunta- ja kaupunkijohtajat historiaan saamattomana joukkona, joka antautui ja avasi rajat ”liki ilman laukaustakaan”, kuten Suomenlinna siirtyi venäläisille 3.5.1808. Julkisuudessa on esitetty huoli maan eri osien eriytymisestä ja eriavoistumisesta. Mitäs muuta tässä on tapahtunut jo 1960-luvun suuren maaltamuuttoaallon alkamisesta lähtien. Muutos jo tapahtunut ja voimistuu. Slogan "koko Suomen asuttuna pitäminen" on pääkaupungin asukkaalle kovin kliseinen ja etäinen asia. Ei edes puolustusvoimat ole varautunut puolustamaan koko valtakunnan aluetta, kuin paperilla ja juhlapuheissa. 

Uusimaa, joka on ainoa todellinen kasvukeskus Suomessa, ja jonka työpaikkaomavaraisuus on vahvasti positiivinen, ei enää tarvitse ”landea”. On yleinen käsitys, että Uusimaa jo elättää  eläköityvän ja autioituvan ”Vanhan Suomen”. Asia ei ole aivan näin yksioikoinen, mutta jätän sen ruodinnan sensaatiohakuisen TV-journalisimin ja hupiohjelmien höysteeksi. Nimi Vanha Suomi juontuu HUS:n toimitusjohtajan määritelmästä julkisuudessa, jonka mukaan siellä (täällä) asuvat Suomen vanhukset. Liittovaltiomallilla saisimme työrauhan molemmin puolin jakolinjaa, ja maata kehitettäisiin alueittain, niiden omilla ehdoilla. Politiikkaan tulisia aivan uutta vipinää. Nyt maaseutu-Suomen äänestäjiä tarvitaan vain kerran neljässä vuodessa, eikä silloinkaan heitä oikeasti kuunnella. 

On koko Suomen etu, että Uusimaa kehittyy nopeasti ja vahvasti ja ajaa tehokkaasti omien intressien mukaista kehitystä. Esim. Vanhan Suomen pendelöijien muutto asumaan pysyvästi Uudellemaalle tulisi olla korkean prioriteetin tavoite Uudemaan maakuntaliitolle. Se tarkoittaa n. 125´000 uutta uusimaalaista, joilla on jo työpaikka ja tulevaisuus maakunnassa. Näin voidaan säästää miljardeja raide- ja maantieinfrassa, koska ihmisten matkustaminen ei olisi enää kestävä peruste investoinneille. Unohtakaa Tunnin Junat ja Suomi Radat, niitä ei tarvita suurnopeusratoina. Tavallinen n. 200 km/h riittää hyvin! Korona on opettanut myös sadat tuhannet suomalaiset etätyöntekijöiksi, joten koko maassa työmatkaliikenne vähenee, pysyvästi. Uudenmaan kiinteistöjen ja maapohjan arvonnousu johtaisi maa- ja metsätalouden nopeaa vähenemiseen ja muun taloudellisen toimeliaisuuden kasvuun. Maankäyttöä ohjaavat kunnat, joten kehitystä on helppo vahvistaa lain puitteissa.

Entä Vanha Suomi? Pääkaupungin tulisi olla Tampere. Pirkkalaiset ovat osoittaneet taloudellisen pelisilmän. Mainitkaa toinen Pohjois-Euroopan kaupunki, joka on yli 100 vuotta onnistunut pysymään vapaakauppa-alueena. Tampere sen teki. Tsaarinajan alukuvuosilta itsenäisyyteen saakka! Anoivat sille jatkoakin, mutta Suomen Senaatti ei hakemusta hyväksynyt. Mokomat Helsingin patruunat!
Toki Vanhan Suomen alueetkin ovat erilaisia ja eriarvoisia. Olettakaamme kuitenkin, ettei pirstaloituminen jatku, koska Vanhan Suomen resurssit ovat rajalliset ja ainakin tulevat vuosikymmenet väestöpohja on suppeneva. Se ei kuitenkaan saa estää talouskasvua. Luonto- ja luonnonvarat ovat Vanhan Suomen etuna. Lähimarkkina, Nuori Suomi, tarvitsee elintarvikkeita, raaka-aineita, osavalmisteita, tuotteita ja palveluja. Lisäksi alhaisemmat elinkustannukset ja palkkataso houkuttelevat siirtämään osan työstä Vanhaan Suomeen. Verkottunut ja korkeasti koulutettu väestö tarjoaa joustavuutta ja monipuolisia mahdollisuuksia molemmille liittovaltion osille. Verokilpailu tulee myös todennäköisesti osaksi taloudellista kilvoittelua.

Arviolta 2040-luvulla asuu Uudellamaalla enemmän suomalaisia kuin muissa maakunnissa yhteensä. Päätösvalta keskittyy ”sinne missä ihmisetkin asuvat” vaikka emme tekisi mitään.  Nyt on oikea aika aloittaa perustuslain muutostyöt, jolla turvataan nykyistä hallintomallia paremmin koko Suomen elinvoimaisena säilyminen. Ns. ”yhteinen hyvä ja kansakunnan etu” eivät saa tarkoittaa stagnaatio, kun toimintaympäristö muuttuu nopeasti.

Tapelkoot sitten senaattorit Arkadianmäellä yhteisen hyvän jako-osuuksista alueellisen äänivallan mukaan.

Eläkäämme kuitenkin sovussa, nuorsuomalaiset ja me vanhukset!

(klikkaa kuvaa nähdäksesi sen kokonaan, kiitos)