Muistatteko, kuinka 1970-luvulla joka kuntaan nousi, kunnan lainatakuilla, muoviputkifirmoja. Putkia ja muoviosia truutattiin Suomi turvoksiin, kunnes yritykset kaatuivat kuin dominot ja kuntien takuuvastuut realisoituivat.
1980-luvulla ”Suomi-ilmiö” oli savipajat. Keramiikkauunit sauhusivat, ja jälleen kuntien lainatakauksin. Hupsis, eipä kovin monta vuotta ollut kysyntää saviastioille. Markkina kyllästyi ja ikkunalaudat notkuivat romahtamispisteessä savipotteja.
Tämän vuosisadan hankkeet ovat paljon suurempia, ja jälleen kuntien varoilla ja riskitakuilla. Pakkomielle näkyy olevan kaivaa Suomen jokaisen torin alle parkkihalli meidän peltilehmille. Ovatko kaupunkisuunnittelun visiot todellakin vaihtoehtoja vailla, vai ajaako naapurikateus meidät kaikki kaivautumaan kotiseudun multiin, kuin myyrät? Vai onko takana tavoite saada Suomen väestönsuojat pikavauhdilla kuntoon.
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/pysakointiyhtio-teki-varovaisen-laskelman-milla-ehdoilla-hameenlinnan-toriparkki-voisi-pyoria-plussalla-1028162/
https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/pysakointiyhtio-teki-varovaisen-laskelman-milla-ehdoilla-hameenlinnan-toriparkki-voisi-pyoria-plussalla-1028162/
Samaan myyrä-sarjaan kuuluvat useat taloudellisesti epäonnistuneet ”Nopea laajakaista”-projektit, joiden seurauksena neljä kuntaa on ajatunut kriisikunnan asemaan, jolloin kunnan normaali toiminta on tullut mahdottomaksi. Väki vähenee, mutta datanopeus kasvaa.
https://www.talouselama.fi/uutiset/amatooreja-puuhamiehia-ja-kuntia-karmeassa-talousahdingossa-valtion-rahoittama-350-miljoonan-euron-hanke-on-tehnyt-karua-jalkea/710bc716-6a59-4de2-a42e-038d2f420d4f
Onneksi nykyisen kotikaupunkini maapohja on pelkkää hyllyvää savea, johon ei kannata aivan joka tontille yrittää edes talon pystytystä saati tunneliverkostoa, vaikka kaupungin rakennusvalvonta yrittää patista kerrostalorakentajia autobunkkereita laatimaan.
Terveisiä vaan, täältä geologian lainalaisuuksien ohjaamasta viherkaupungista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti