Viivanvetoa

 

Äänestysalueiden yhdistäminen näyttää olevan kuntien uusin säästökikkailu. Etenkin vuosituhannen vaihteessa kuntaliitoksista muodostuneet suurkunnat ovat äänestysalueiden yhdistämisille halukkaita. Entiset pitäjät ovat hitaasti mutta varmasti tyhjentyneet äänioikeutetuista suurkunnan keskukseen tai taivasten äänestysalueelle. Pienestä joukosta äänestäjiä tulee valita vaalitoimitsijat, joka on tietysti kuluerä kunnalle. 

Haasteena on myös vaalisalaisuuden säilyminen. Muutamasta sadasta naapurista on helppo tehdä "tukkimiehen kirjanpito", josta toisen äänestyspäivän iltana käy ilmi nukkuvien puolueiden jäsenet. 

Tässä nuoruuteni muisto vaaleista 1960-luvulta omasta arkistostani:

 

Äänestysalueet olivat pieniä, usein koulupiirien mukaisia, ja kaikki tunsivat toisensa jo monen sukupolven ajalta. Poliittinen kanta ja maailmankatsomus tuli usein äidinmaidon mukana. 

Vaalitoimitsijat valittiin kylän miehistä (nykyisin henkilöistä). Kaikki tiesivät, että muutamat toimitsijat ”taljasivat tupakkilaatikon kanteen" omiensa käynnin äänestämässä, ja raportoivat tauoilla / illalla tiedot puolueensa paikallispomoille.

Kaksipäiväisen vaalin sunnuntai-iltana alkoi sitten autoralli, kun ”omia" kyydittiin äänestämään, jotta oman puolueen tukeva ote vallankahvassa tulisi varmistetuksi. Runsas joukko mummoja ja pappoja sai ilmaisen vaalikyydin, kunhan "äänestivät oikein". 

Eipä ihme, että äänestysprosentit olivat varsinkin maaseudulla aivan toista luokkaa kuin nykyisin. Niin, maallahan ei kohta enää ole jäljellä kuin hajaääniä. Kaupungistuminen kiihtyy.

 

Paikallislehti Salon Seudun Sanomat käsitteli artikkelissa äänestysalueiden karsimista 16.5. Asia lienee suur-Salon osalta jo sovittu. Viesti on selkeä. Syrjäkylien asukkaat saavat hyvissä ajoin etukäteen valjastaa hevosen ja tehdä eväät, jotta ehtivät ajoissa äänestyspaikalle.

Vaalitoimitsijoita on nykyisin vaikea saada. Suositus toimitsijoiden puoluesidonnaisuudesta on poistettu vaalilaista (vaalilaki 17§), mutta halukkuus palvelemaan kansanvaltaa on silti heikkoa. Auttaisiko toimitsijaksi halukkaille tarjottavat nykyistä paremmat palkkiot?

Kuntavaalien äänestysalueiden yhdistämisen taloudellinen hyöty on laskettavissa kymppitonneissa per kunta. Mitäpä jos tehdään saman veivaus kuin kuntaliitoksissa, eli harmonisoidaan maksettavat korvaukset.

Askelmerkit:

1. Pidetään edellisten vaalien kuntakohtainen kulubudjetti ennallaan.

2. Pienemmän vaalitoimitsijajoukon palkkiot nousevat automaattisesti, mutta vaalien kokonaiskustannus on sama.

Kuntavaaleissa yo. mallia voitaisiin soveltaa, koska äänestysalueita tullaan yhdistämään. 

Eduskuntavaaleissa vaalipiirien yhdistäminen torpattiin puoluesihteerien "parlamentaarisessa ohjausryhmässä" (Yle 20.5.). Oletan, että neljän vuoden päästä asiasta neuvotellaan uudestaan. Yksimielisyyden vaatimus edustuksellisessa demokratiassa on kuitenkin kova haaste. Äänestämällä ne asiat muutenkin ratkaistaan, ja sitten pulinat pois.

Lukumääräisesti nykyistä suuremmat kuntavaalien äänestysalueet parantavat vaalisalaisuutta, koska vaalitoimitsijat eivät nykyiseen tapaan tunne aivan kaikkia äänestäjiä (vrt. yllä 1960-luku). Koska Suomen digiloikan ponnistus on "reilusti lankun takaa", lienee turha edes haaveilla sähköisestä äänestysprosessista kuten esim. veljeskansalla Virossa.

Suomalainen demokratia toimii edelleen manuaalisesti. Viiva vedetään kynällä äänestyslippuun kuten jo vuodesta 1907. Kansanvalta porskuttaa eteenpäin kynä kädessä, viivan väristä riippumatta!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.