Arkipyhät pois!

 

 

Raju ehdotusko Mikael Pentikäiseltä, Suomen Yrittäjien toimitusjohtajalta? 
No ei aivan. Suomen Yrittäjät toki uskaltavat puhua arkipyhien poistamisesta. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011319499.html



EK on hiljaa, etteivät vaan tehtaat mene lakkoon ja satamat kiinni moisen ehdotuksen takia. Saavutettuja etuja on puolustettava ay-liikkeessä. SAK ärähti odotetusti, joten asia ei etene kolmikantaisesti. Ettei vaan menisi paikalliseksi sopimiseksi, jolloin Suomessa olisi tuhansia erilaisia juhlapyhäkäytäntöjä ja Helsingin Yliopiston kalenterimyynti kasvaisi uusiin ennätyksiin.

Pentikäinen nojaa kätevästi bkt:n kasvuun ja tulevien vuosien todella massiivisen puolustusbudjetin rahoittamiseen. Isänmaan asia on aina käyttökelpoinen argumentti. 

Tosin tässä yhteydessä numerot eivät korreloi maanpuolustustahdon kanssa. SY:n laskelman mukaan yksi arkipyhän poisto olisi 0,2% bkt:n kasvu, joka on noin 600 milj.€. Tuolla summalla saisi 3 - 4 kpl F35-hävittäjäkonetta.

 

Arkipyhien lopettaminen koskisi etupäässä työssäkäyvää, suppenevaa, vähemmistöä. Suuri osa työvoimasta on yksinyrittäjiä, ns. kevytyrittäjiä ja osa-aikaisia, joiden työaikaa eivät arkipyhät ohjaa. Etätyö ja virtuaalitiimityö ovat muuttaneet radikaalisti käsitettä "olla töissä", joten toivotan tervetulleeksi keskustelun laajemmasta työn ja vapaa-ajan määrittelystä ja jaksotuksesta. Pelkkä kalenteriharjoitus taitaa olla eräänlainen retro-1980s show. 

Työiän jatkaminen kohti 70 vuoden ikää sopii huonosti tiukkaan viisipäiväiseen työviikkoon. Työssä jaksaminen koskettaa kasvavaa joukkoa suomalaisia, kohta hra Pentikäistäkin.
Kansalaiset ehtivät jo älähtää asiasta. Tilanne on 33% Jaa, 67% Ei. Taloussanomien otanta oli 11´000 kansalaista (tai ainakin ip-osoitetta).

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011320269.html

Meillä on puolustuspoliittisen ja dystooppisen Nato-ennusteen mukaan viisi vuotta aikaa valmistautua/varustautua ennen Venäjän hyökkäystä läntiseen Eurooppaan. Ehdotan radikaalia muutosta työn ja työajan käsitteisiin, jotta puolustustalkoot saadaan käyntiin. 

Kokeilkaamme esimerkiksi Maon Kiinassa käytettyä työn jaksotusta, jonka sain nuorena vientimiehenä Kiinan Kansantasavallassa kokea:

        1. Työssä käyvä väestö jaetaan seitsemään ryhmään, yhteiskunnan eri sektoreilla, työpaikka- ja työtehtäväkohtaisesti

        2. Kukin ryhmä elää oman viikkokalenterin mukaan; ensimmäisen ryhmän työviikkko alkaa maanantaina, toisen tiistaina jne.

        3. Viikon jokaisena päivänä osa työvoimasta on vapaalla ja osa töissä

Näin saadaan merkittäviä hyötyjä mm.

         1.  Energian käytössä
         2.  Julkisten palvelujen saatavuudessa ja niiden tasaisessa kuormituksessa
         3. Liikenteessä; tasaisemmin jakautuva työmatkaliikenne

         4. Logistiikassa; ei tarvitsisi kuskata tavaraa viikonloppuihin ja juhla-  aikoihin varautuen
         5. Päivittäistavarakaupassa, kysyntä olisi tasaista

         6. Sote-palvelujen saatavuudessa ja järjestelmän kuormituksessa

Nokkelat työssäkäyvät loisivat nopeasti varjotyömarkkinat, jossa käytäisiin kauppaa vapaapäivillä. Esim. opiskelijat ja kovaan työntekoon tottuneet maahanmuuttajat saisivat näin lisäansioita kantaväestön ostaessa itselleen vapaa-aikaa lakkautettujen arkipyhien vaalintaan.


Kun Venäjä sitten hyökkäisi, olisi muutosvastarinta sotatalouden vaatimuksiin ja ultrajoustaviin työmarkkinoihin liki olematon.



Jos jotakin negatiivista pitäisi löytää, niin jokainen vuoden päivä olisi tietyöpäivä.
Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiinsa!

 

 

Jukolan Mikkeli-Jukola käydään 14.-15.6. nimensä mukaisesti Mikkelissä.
 Kisa-alue on mainiosti nimetty uudelleen Seitsemän Veljeksen tapahtumapaikkojen mukaisesti. Alexis Stenvall (1834-1872) olisi varmaankin ylpeä näkemästään.


https://jukola.com/2025/info/kisakeskuksen-kartta/

 

Aion seurata Jukolan yötä radiosta, aivan kuten 1970-luvulla. Vuodesta 1976 lähtien radio, ja vuodesta 1977 tv lähettivät koko kisan läpi yön. Nykyisin sisältöä tuotetaan myös itse kisapaikkakunnista ja tunnelmista monikanavaisesti, joskus jopa infoähkyyn saakka. 

 

Nuorena lukioikäisenä maistelin mielessäni outoja suunnistusseurojen nimiä Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta; Halden SK, THI Trondheim, Hamar IK, NTNUI, Wing OK,  IK Hakarspojkarna, Stora Tuna OK, OK Ravinen, OK Tyr, IFK Göteborg, OK Pan Århus, FIF Hillerød. Suomalaisten suunnistusseurojen nimiä on hienosti valittu Seitsemän Veljeksen tarinan ja Suomen historia ympäriltä: Hiidenkiertäjät, Kaukametsäläiset, Rajamäen Rykmentti jne.

 

Pekka Oksalan legendaarinen ääni on vaiennut, mutta kyllä nuoremmatkin selostajat osaavat ääntään madaltaen ja liki kuiskaten luoda suunnistusyön tunnelman. Olin mukana 1960-luvulla, kun Iin Urheilijat  järjesti Kalevan Rastiviestit Pudasjärven Iso-Syötteellä. Tulospalvelun lähettinä sain juosta "oman Jukolani" läpi valoisan kesäyön. Se oli unohtumaton kokemus koulupojalle! 

1971 Iin Urheilijoiden suunnistusjaos perusti oman erikoisseuran, Iisu ry. Se oli kaukaa viisas päätös. Iin Urheilijat eli tuolloin pesäpallon ja hiihdon ympärillä, eivätkä resurssit olisi riittäneet suunnistuksen kehittämiseen.

 

Lauantaiyönä odotan mielenkiinnolla, koska radiosta kuuluu ensimmäinen huikaten annettu kommentti toimittajan mikrofoniin: "Terveisiä äidille!" 

Tässä vielä kertausta Mikkeli-Jukolan kotisivuilta. Kiitos Kaukametsäläisille!
https://jukola.com/tietoja-tapahtumasta/jarjestelyt/radio-ja-tv/

 

Jukola on kaikkien juhla, kesäyön urheilutapahtuma hymy huulilla. Jos lähtisin puulaakijoukkueeseen samoilemaan suomalaiseen luontoon, nimeäisin joukkueen: "Kesäyön harhailijat!"

 

Ensi vuonna sitten Kotkassa - Valvomisiin!

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

 

 

 

Menkää ja liittykää

 

Otsikon lähetyskäskyllä evästi otsikon sanoin oli Turun piispa, Mari Leppänen, evästänyt ROVA2023 -seurakuntafuusion ohjausryhmää ja aviomiestään, lääninrovasti Risto Leppästä. Leppänen esitteli Salossa 13.5. kuuden seurakunnan fuusiohanketta (Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä, Salo ja Somero) yhdessä Salon kirkkoherran ja tuomiokapitulin hiippakuntasihteerin kanssa. Kirkon luottamushenkilöitä ja meitä tavallisia seurakuntalaisia istui kohtuullisen runsas joukko Salon seurakuntatalossa.

Fuusion päätöshierarkia on seuraavaa: tuomiokapituli - kirkkoneuvostot - neuvotteluryhmä - ohjausryhmä. Virallinen kuulemistilaisuus fuusiosta pidetään Salon seurakuntatalolla 24.9.2025 klo 18.00. Nyt kyseessä oli fuusion esittely.

Aineisto on luettavissa: https://www.salonseurakunta.fi/uutiset/-/news/179859624/ Olkaa hyvä.

 

ROVA2023 on käynnistynyt jo 2021 ja nyt esiteltiin neuvottelukunnan kolmea ratkaisumallia: Paimion rovastikunnan srk-yhtymä, Paimion rovastikunnan srk-aluemalli ja Paimion rovastikunnan srk-työalamalli. 
Vaihtoehdot lähtivät oletuksesta, että kaikki seurakunnat liitetään yhteen.
Maallikosta vaihtoehdot näyttävät kikkailulta, jotta primääri tavoite, lähetyskäsky, toteutuu.

 

Tavoiteaikatauluja esitetään kaksi. Joko 2027 tai 2031. Miksi annetaan kaksi vaihtoehtoa, ei tilaisuudessa selvinnyt. Nyt syksyllä pidetään viralliset seurakuntalaiskuulemiset, lokakuussa neuvoa-antava äänestys. (Huom. Neuvoa-antava äänestys ei sido päätöksentekijöitä.) Kirkkovaltuustojen kanta lyödään lukkoon tammi-helmikuussa 2026, ja sitten tiedetään tapahtuuko muutos 2027 tai 2031. Muutos vaikuttaa jo nyt peruuttamattomalta, joten koin istuvani teatterissa.

 

 Fuusiota puoltavina argumentteina listataan mm. seurakuntien jäsenkato (vain 51% suomalaisista kuuluu enää ev.lut. kirkkoon), raskas kulurakenne ja henkilöstön heikko liikkuvuus, kehittymismahdollisuudet ja työmatkat. Ongelmakohdiksi mainittiin mm. monilukuinen kiinteistötoimi, hautauspalvelut, taloushallinto ja henkilöstöhallinto. Näin varmaan onkin, mutta kuntapuolelta tuttua yhteistä hallintoyhtiötä ei ehdotettu kuin srk-yhtymämallissa.

Fuusion todelliset syyt ovat ilmeiset. Saloa ja Paimiota lukuun ottamatta tase ei ole kovin vahva ja runsas kirkollisten rakennusten ylläpito maksaa suhteessa tuloihin suhteettoman paljon. Ei ihme, että seurakuntatalot ovat myynnissä. Koska myydään kirkkoja?

 

Seurakuntien varainhoito on kovin kirjavaa. Salon vahva sijoitussalkku vs. Loimaa tai Somero on silmiinpistävää. Liki kaikki seurakunnat ovat tehneet reippaasti uusinvestointeja.

Mieleen muistuu Salonseudun kuntien suurfuusiota edeltävät vuodet, jolloin kouluja ja päiväkoteja nousi kuin sieniä sateella. Strategiana oli, että kyllä rikas Salo kattaa kustannukset. Niin kattoikin ja kipuilee edelleenkin ylisuuren kiinteistömassan kanssa.

Kuulemistilaisuudessa painotettiin, että fuusion taloudellinen raja-arvo on harmonisoitu, korkeintaan 1,45% kirkollisvero

 

Käydyssä yleisökeskustelussa esitin neljättä mallia; Salon srk pysyy itsenäisenä ja muut (Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Somero) muodostavat toisen seurakunnan. Salon kirkkoherran vastine oli jyrkkä ei. Hän totesi, ettei se ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Perusteluja emme kuulleet, ja sitä myös kummasteltiin. Onkohan Salon srk tehnyt jo ainakin suullisen aiesopimuksen? Toisiko myötämielinen fuusio joitakin etuja Salolle verrattuna muihin liitosseurakuntiin?

 

Uusi käänne (SSS 11.6.2025)
Joku oli sentään kuunnellut seurakuntakuulemisten kevään keskusteluja. Nyt esitetään yhtenä vaihtoehtona kahden seurakuntafuusion mallia: Salo+Somero ja toisena Lieto+Loimaa+ Paimio+Pöytyä. Kesälomat nyt pohdiskellaan ja syksyllä tehdään äänestysehdotus. Muutoksia on tulossa joka tapauksessa seurakuntahallintoon.

 

Evankelisluterilainen usko on hyvin henkilökohtainen, ns. omantunnon asia. Tiukkoja, kirkon määrittäviä kaavoja ei ole verrattuna esim. ortodoksisiin kirkkokuntiin. Kirkon merkitys fyysisenä uskonharjoittamisen tilana on vuosikymmenien saatossa vähentynyt ja uskonharjoitus on jokaisen itsensä näköistä omissa "virtuaalikirkoissa". Kuinka  moni lukijoista on käynyt kirkossa tai seurakuntatalolla viimeisten 10 vuoden aikana pois lukien joulukirkko, häät ja hautajaiset? Aivan, en minäkään ole!

 

Ennustan, että Suomessa kirkosta eroamisen trendi jatkuu. Uusia toimintamuotoja tulee ev.lut. seurakuntien kehittää, muuten n. 2060 viimeinen seurakuntalainen sammuttaa kynttilät. Suuret seurakuntafuusiot katkaisevat viimeisetkin nuoren sukupolven siteet kotikirkkoon. Henkinen etäisyys on jo suuri. Miksi maksaa kirkollisveroa, jos vastine on arvoltaan negatiivinen, ajattelee moni nuori?
Sote-viestintää mukaillen: "Kotona on mukava toteuttaa uskonharjoitusta."

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Paikannimet osana kulttuuriperimäämme

 

Kiertelin ja kaartelin huhti-, toukokuussa ympäri Suomea kaikenlaisia asioita toimittaen. Muutoin autoilu huvina on minulle outo tapa viettää aikaa. Ajaessa paikannimien ja teiden kyltit vilisevät kuljettajan silmissä. Jotkin nimet viittaavat paikalliseen kulttuuriin, toiset tuntuvat väkisin keksityiltä, lakisääteisen paikkatietouudistuksen sanelemia. Vanhat paikannimet ovat osa ikiaikaista kulttuuriperimäämme. Murteet, kansaluonne (oletettu) ja nimistö korreloivat nimissä ainakin löyhästi matkamiehen mielikuviin.

 

Tässä muutamia esimerkkejä paikannimistä. Lukija voi itse assosioida mielessään nimien ja maakuntien kansanperinteen vastaavuudet. Otanta on satunnainen, autoilijan hatarien havaintojen lista. (Liikenneturvan mukaan autoilija havaitsee vain noin puolet liikennemerkeistä!) 

 

Miettikää mielessänne, voisitteko itse sijoittaa ao. nimiä kartalle.

 

Uusimaa

- Siippoo

- Selki

- Lieviö

 

Kanta-Häme

- Vanaantaka

- Puujaa

- Varuntee

 

Päijät-Häme

- Näkkimistö

 

Etelä-Savo

- Tokero

- Kohiseva

 

Pohjois-Savo

- Kollinjoki

- Humalajoki

 

Pirkanmaa

- Metsäkansa
- Vettenmaa

- Vanattara

- Lihasula

 

Keski-Suomi

- Suuruspää

- Hirvaskylä

- Hallava

 

Pohjois-Pohjanmaa

- Eskoperä

- Vesaperä

- Nuttuperä         

- Nakkulanperä

- Seljänperä

- Terskanperä!

Meri-Lappi

- Vojakkala

- Kaakamo

- Laivaniemi

- Housukari

- Peurasaari

 

Keski-Pohjanmaa

- Miekkoja

- Marinkainen

 

Pohjanmaa

- Skutnabba

- Små Bönders

- Höutjärvbacka

- Djupsjöbacka

- Edesvö

- Lotlax

- Lålax

 

Etelä-Pohjanmaa

- Mäkikaupunki

- Myrkky

- Rääsy

- Lylykylä

 

Satakunta

- Timmerheidi

- Mansikankaupunki

- Irjanne

- Voiluoto

 

Varsinais-Suomi

- Rästäsmäki

- Petäsmäki

- Runosmäki

- Mynämäki

- Hevonpää

 

Vain yhden paikannimen kohdalla matkamiehen ajatus harhautui. Unnukka-kyltti iski silmään Leppävirralla, Pohjois-Savossa. Unnukka vei ajatukseni Lappiin, Saamenmaahan! Saamelaiset asuttivat koko Suomenniemen paljon ennen suomalaisten tuloa. 
Löysin Jenni Rimpeläisen Pro gradu -tutkielman (Itä-Suomen yliopisto 5/2011), jossa varkautelaisille tehtyjen haastattelujen avulla pohdittiin mm. unnukka-sanan alkuperää. Nimiassosiaatiot olivat moninaiset, eikä yhteneväistä tulkintaa löytynyt.
Yksi suosittu ehdotusten joukko unna-sanalle oli todellakin saamenkielen johdannaiset;

- pitkänomainen lahti (nykysaamen vuotna)

- pieni, pienikokoinen

Toisaalta sanan alkuperä voisi olla venäläinen unukka/vunukka, mikä tarkoittaa lapsenlasta. Varkaudenseudun ensimmäiset ei-saamelaiset asukkaat tulivatkin idästä. 

Rimpiläisen tutkimus vilisee mielenkiintoisia vaihtoehtoja nimien alkuperiksi. Lyhyen pohdiskelun perusteella liki kaikki tuntuvat olevan oikeita. Jopa sanan Suomi alkuperä on mysteeri.

Nykyinen suomenkielemme vilisee lainasanoja germaanisista kielistä, slaavilaisista itämerenalueen kielistä ja tietysti myös saamesta. Nimet ovat pysyneet lähes muuttumattomina tuhansia vuosia.

 

Sanotaan, että suomi on kielitieteellinen pakastearkku. Pitäkäämme pakastin toiminnassa! On turha muuttaa nimistöä. Mikä ei ole rikki, sitä on turha korjata.

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Savolaisia klikkiotsikoita

 

 

Sanotaan, että savolainen huastelloo kierrellen ja kaarrellen, ja että vastuu on kuuntelijalla. Journalismi käyttää ajoittain tätä menetelmää. Lehtitalojen tavoite on, että otsikkoklikkailijan sormi osuu kohdalle, ja että lehdykkä ja sen mainokset saavat "lukuaikaa" l. silmäilyaikaa. Jokainen otsikko on markkinoinnin väline. Tästä esimerkkinä Ilta-Sanomat 27.5. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011260320.html

 

Myyntiotsikko: Hellettä vai hyytävää? Uusi ennuste juhannuksen säästä.

 

Artikkeli sisältää savolaistyylisiä vastauksia, joissa siteerataan meteorologia:

• juhannusviikon sää näyttää melko tyypilliseltä
• Suomessa ei ole merkittävää poikkeamaa viikon keskilämpötilassa tai viikon sademäärässä, ei tavanomaista kylmempään tai tavanomaista lämpimämpään suuntaan, eikä myöskään tavanomaista sateisempaan tai vähäsateisempaan suuntaan.
• Juhannuksen sää on siis vielä arvoitus, ja todennäköisesti myös pysyy arvoituksena vielä jonkin aikaa.
• juhannusaattona tai -päivänä on hellettä keskimäärin joka neljäntenä vuonna Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan. Rannikoille hellettä on yleensä osunut vain joka viidentenä vuonna ja Lappiin vain joka kymmenentenä vuonna.
• Keskimääräiset lukemat voivat toteutua monella eri tavalla. Sään vaihtelu viikkojen ja kuukausien sisällä voi siis olla suurta.

 

Suattaahan tuo sattoo, vuan suattaapa tuo olla satamattakkii.

Hyvvee kessee ja juhannuksen uottelloo kaikille klikkailijoi!

terveisin nimim. Klikkasinko turhaan?

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.