Kansanedustajien suora osallistuminen kunta- ja aluepolitiikkaan on puheenaihe, joka nousee esille aina ennen alue- ja kuntavaaleja kuten keväisin ja syksyisin keskustelu kesäajasta. Eduskunnassa on näkynyt selkeitä linjauksia. Mm. Vasemmistoliitto on ohjeistanut, mutta ei määrännyt, kansanedustajiaan pidättäytymästä alue- ja kuntavaaliehdokkuudesta. Vielä keväällä moni muukin puolue toivoi, että ns. triplapäättäjistä luovuttaisiin ja hallitus asetti selvitystyöryhmän tutkimaan ongelmia ja mahdollisia lakimuutoksia. Selvitys valmistunee syksyllä 2025. Senaattoreillamme ei syytä huoleen. Kevään kuntavaalit käydään vielä nykyisen maan tavan mukaan, ja triplamandaattinne voidaan vahvistaa lain puitteissa tuleviksi vuosiksi.
Olen huolestunut lainsäätäjien jaksamisesta. Lainsäädännön luulisi olevan vaativaa ja aikaa vievää työtä. Parlamentaarikoilla on lisäksi eduskunnan valiokuntien ja valmistelevien toimielinten maratonistuntoja, eduskuntaryhmän ja eritasoisten puolue-elinten kokouksia. Kansanedustajat istuvat muillakin julkishallinnon vakansseilla.
Moni kansanedustaja on jo luopunut kunta- ja maakuntatason poliittisista tehtävistään. Kansanedustajien työuupumus ja siihen läheisesti liittyvä keskinäinen koulukiusaaminen täysistuinnoissa, ja etenkin niiden ulkopuolella, on tämän syksyn uutisaiheita. Senaattorimme eivät saa kalentereitaan kuntoon! Ajankäytön hallinta on osalle kansanedustajista tuntematon käsite.
Vastavirtaan ja myötävirtaan uivia kansanedustajia löytyy.
Ulkoministeri Elina Valtonen (KOK) ilmoitti 18.10., ettei hän asetu ehdolle kevään kuntavaaleissa. ”Se on kuitenkin tietty määrä, mitä yksi ihminen voi tehdä”.
Mikko Lunden (PS) ilmoitti 26.11. "Paukut ei riitä."
Tytti Tuppurainen (SDP) ilmoitti 26.11. asettuvansa ehdolle kuntavaaleissa Oulussa. Tavoiteena on saada 25 vuotta rikki kunnallispolitiikassa. Eräänlainen tavoite on sekin. Aluevaaleihin hän ei puolueenkaan houkuttelemana enää lähde. Onko jo riittävästi meriittejä?
Julkisrahoitteinen mediayhtiö teki oman tutkimuksen senaattorien jaksamisesta 23.10. Viesti on selvä. 1/3 kansanedustajista kokee väsymystä. Työ on henkisesti kuormittavaa ja kalenteri täynnä. Nelipäiväinen eduskunnan työviikko täydentyy maanantaisin alue- ja kunnallispolitiikan kokouksilla. Viikonloppuisin täytyy myös olla esillä ja äänestäjäkunnan tavoitettavissa. Eihän sillat ja urheiluhallit muuten tule vihityksi asian vaatimalla arvokkuudella.
Paljon olisi karsittavaa "yliedustuksellisen demokratian" eri sektoreilla. Tähän kiinnitti huomiota niinkin yllättävä taho kuin Kokoomuksen kansanedustajat Aalto-Setälä ja Päivärinta. Kaksikko vaati tiedotteessaan 16.10. (ei eduskunta-aloitteessa), että valtionyhtiöiden hallintoneuvostot on lakkautettava tarpeettomina, poliittisina hillotolppina l. palkintovirkoina. Oman puolueen kollega, Sinuhe Wallinheimo, torppasi ehdotuksen setämäisen alentuvasti: "Kyllä maailmaan puhetta mahtuu".
Yritä siinä sitten jaksaa tehdä eduskuntatyötä!
Kansanedustajien ”edunvalvontaa” olisi syytä muutenkin siivota. Osuustoiminnallisten kauppojen, pankkien ja muiden maakuntatason yritysten hallintoneuvostot, isännistöt yms. tuskin saavat lisäarvoa siitä, että valtakunnantason poliitikko piipahtaa kokouksissa jos kiireiltään ehtii. Reilujen kokouspalkkioiden kerrotaan houkuttelevan korkean tason teknis-taloudellisia ammattilaisia. Onkohan näin? Hallintoneuvostoihin valittujen ammattina usein on poliitikko.
Huoli oma puolueen äänisaalista vaaleissa ajaa osittain urakoitsijapoliitikkoja aina vaan uudestaan ehdolle. d`Hondtin vaalitavan romuttaminen helpottaisi huomattavasti puoluetoimistojen vaalitaktikointia.
Työmies on palkkansa ansainnut, mutta urakkapalkkaus ei kuulu demokratiaan.
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Jouko Häyrynen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti