Ὀλυμπία, Zeuksen temppeli
Ollos tervehditty, Ylen toimituskunta!
Kiitos mielenkiintoisesta podcastista koskien Suomen Olympiakomiteaa. Haluaisin nostaa esille yhden unohdetun tulokulman Suomen Olympialiikkeeseen.
Suomen Olympiakomitea, OK (SOK olisi harhaanjohtava lyhenne) on kansainvälisen Olympiakomitean (IOC) jäsenyhdistys ja edustaa sitä Suomessa. Sama koskee muitakin maakohtaisia Olympiakomiteoita.
Kansallinen olympiakomitea on kansainvälisen olympialiikkeen kansallinen yksikkö. Se vastaa kansan osallistumisesta olympiakisoihin. Kansallinen olympiakomitea voi myös esittää kaupunkia tulevien olympiakisojen pitopaikaksi. OK ei tätä itse ääneen sano ja sen kotisivut ovat harhaanjohtavia ja kovin niukkasanaisia asiasta.
Pariisin Olympialaisissa Ylen urheiluselostajat, aivan oikein, muistuttivat useasti tästä OK:n roolista ei-kansallisena organisaationa. Oikeutetusti voidaan kysyä: Mihin suomalainen huippu-urheilu tarvitsee OK:n kaltaista fasadia? OK on ottanut historian saatossa urheilun kattojärjestön roolin, joka ei sille kuuluisi. Syynä lienee perin eripurainen ja riitaisa huippu-urheilumme järjestökenttä.
Em. taustaa vastaan on täysin oikeutettua, että OPM otti pois OK:lta urheilun rahajako-oikeuden. Seuraavaksi tulee tarkastella, mikä on oikeansuuruinen valtion tuki OK:lle. Nykyinen n. 70% budjetista on kohtuuton organisaatiolle, joka ei ole kotimaisen urheilun keskiössä ja jonka katto-organisaatio IOC on niin varakas, ettei tiedä mitä pääomallaan oikein tekisi.
Valmennusapurahojen jaossa ennen Pariisin Olympialaisia oli OK urheilujohtamisen irvikuva. Kakkostason urheilijat saivat valmennusapurahaa ja nousevat kyvyt jäivät nuolemaan näppejään. Vrt. tapaus Saga Vanninen.
OK:n ja Valon (Suomen liikunta ja urheilu ry) suunniteltu yhdistyminen tulee olemaan täynnä lämpökitkaa. OK:n, lajiliittojen ja etenkin kuntourheilujärjestöjen roolit ovat herttaisesti sekaisin ja tämä näyttää jatkuvan. On ihailtavaa, että yksilöurheilijat jaksavat puurtaa lajinsa parissa vaikka ulkoiset tekijät varmaan heitä huolettavatkin.
Mitä tulee juuri ulos ohjatun OK:n puheenjohtajan vuodatukseen, on se kaipuuta menneisyyteen, jonne paluuta ei enää ole. Muutosjohtajaksi ei ex-puheenjohtajasta ollut. Hänen julkistetut tavoitteensa v. 2020 olivat: "Nostaa Olympiakomitean yhteiskunnallista painoarvoa ja vaikuttavuutta, kehittää ja modernisoida sen toimintaa ja varmistaa pitkän tähtäimen rahoitus organisaatiolle." Miten nyt omasta mielestänne meni?, kysyy epätietoinen Sysmästä.
Toivokaamme, että ex-puheenjohtajan huippunopeasti löytämässään uudessa pestissä Finnverassa, valtiollisessa liiketoiminnan rahanjako ja luototustoiminnassa, onnistuu paremmin.
Olympiakomitean uuden johdon pitää nyt pitää katse pallossa ja keskittyä OK:n päätehtävään, Olympialiikkeen uskottavuuden palauttamiseen Suomessa. Se lienee luontevaa, koska johtotroikassa on hallitusammattilaisia ja urheilulajeissa meritoituneita. Edustettuina ovat mm. Valo, voimistelu ja lentopallo. IOC:n maine on kuralla, mutta OK:n on irrottauduttava tästä syöksykierteestä. Toivottavasti mainostetut uudet toimintamuodot; sparrausryhmät ja rullaava strategiatyö, tepsivät. Muuten vanha hokema muuttuu todeksi: ”Huippu-urheilu on yhteiskunnan syöpä!”
Hyvää adventtia ja uusia podcasteja odotellen!
Jouko Häyrynen
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti