Me ihmiset olemme laumaeläimiä. Siksi hakeudumme pääsääntöisesti lajitoveriemme seuraan. Elämme erikokoisissa ja muotoisissa klaaneissa. Pariudumme ja lisäännymme, muodostamme sukuja ja heimoja, kuntia, kaupunkeja ja alueellisia yhteenliittymiä. 1800-luvun keksintö, kansallisvaltio, laittoi lopun luonnonmukaiselle laumaelämälle ja sen kehitykselle. Keksimme fyysiset ja henkiset rajat välillemme ja "kansalaisuuden" identiteettimme olemassaolomme määrääväksi tekijäksi. Voi vain arvailla, minkälainen yhteisörakenne vallitsisi Euroopassa, jos "konsolidointia" ei olisi tapahtunut. Sotien kolhimat, poliittisten myrskyjen keskellä selviytymistaistelua käyvät liberaalidemokraattiset valtiot hakevat uutta tukipylvästä yhteisöllisyydestä.
Mitä on yhteisöllisyys? Alla esitelty määritelmiä.
Opetushallitus
Yhteisöllisyys lisää yksilön sosiaalista pääomaa ja vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten tai eri ryhmien jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisöllisyyden kehittymisessä yksilöiden kokemat tunteet ovat tärkeässä asemassa.
https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/yhteisollisyys
Valtionkonttori (luit oikein!)
Ihmisillä on psykologinen tarve kuulua johonkin joukkoon. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole samanmielisyyttä eikä yhteisöllisyyden kokemus ole kaikille samanlainen. Jollekin se on satunnaisia kohtaamisia käytävällä tai yhteisiä kahvi- ja lounastaukoja, toinen tuntee yhteisöllisyyttä virtuaalisessa verkostossa. Ja kaikkea tältä väliltä. Yhteistä tuntuu olevan ymmärrys siitä, että yhteisöllisyys liittyy aina, tavalla tai toisella, yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.
https://www.valtiolla.fi/yhteisollisyys-syntyy-vain-yhdessa-tekemalla/
Wikipedia
Yhteisöllisyys voi yleiskäsitteenä tarkoittaa ihmisten välistä yhteistyötä ja monenlaisia yhteistyön muotoja, joista kuitenkin yleensä käytetään muita termejä, esim. talkoot. Tarkemmin yhteisöllisyys tarkoittaa sitä uutta, joka syntyy sujuvasta yhdessä tekemisestä ja toimimisesta. Se siis koostuu vuorovaikutuksesta, yhdessä olemisesta ja tekemisestä, henkilökohtaisesti merkittävistä sosiaalisista suhteista, luottamuksesta ja yhteenkuuluvuudesta. Yhteisöllisyyden tunteen vastakohta on narsismi.
Yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio ja läheisyys.
Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahasto, SITRA
Sitrakin on huolissaan yhteisöllisyyden pirstoutumisesta ja kaupungistumisen myötä syntyneestä persoonattomuudesta ja kadotetusta yhteisöllisyyden tunteesta. Voisiko tässä olla perusaineksia juurettomuuden, näköalattomuuden ja syrjäytymisen kasvuun ja sen ulkoisiin ilmiöihin? Narsismin ja hedonismin piirteitä ainakin em. kehityksestä löytyy.
https://www.sitra.fi/aiheet/yhteisollisyys/#yhteisollisyys-ruokkii-uusia-toimintatapoja
Sitran huoli on aiheellinen ja Sitra itsekin on tunnustanut kaupungistumisen haasteet lukuisissa yhteyksissä. "Suomen kohtalo ratkaistaan kaupungeissa, etenkin pääkaupunkiseudulla."
Perhe, yhteisöllisyyden koelaboratorio
Perhe on ehdollisesti demokraattinen yhteisö. Jotta arki ja juhla sujuisivat edes kohtuullisen hyvin, tulee kaikkien perheenjäsenten luopua osasta näennäisiä etuoikeuksistaan l. itsekkäistä pyrkimyksistään. Tarvitaan siis yhteisöllisyyttä, vaikka sitä ei ääneen lausutakaan.
Ystäväni kertoi, kuinka heidän neljälapsinen perhe ahtautui 1960-luvulla joka kesä Wolfsburgin kaupungissa (ent. Fallersleben) valmistettuun kansanautoon. Kotimaan matkailu oli voimissaan ja leirintäalueet vireitä keitaita. Isä ajoi kaikki matkat ja piti auton kunnossa, äiti teki ruokaa ja piti huolta lasten hyvinvoinnista. Lasten roolina oli olla sopuisasti, jotta retki olisi kaikille mukava kokemus. Kolme vanhempaa lasta täytti Volkkarin takapenkin ja kuopus istui polvet hampaissa pikkiriikkisessä "takalaatikossa".
Matka taittui sopuisan yhteisöllisesti helteissä ja sateissa.
Yhtenäiskulttuurimme kadotessa on perheiden yhteisöllisyys koetuksella. Miten saada some-tenavat irti älypuhelimista edes yhteisen iltaruokailun tai mummin syntymäpäivien ajaksi? Vanhemmilta tarvitaan uusia yhteisöllisyyden taitoja, joita heillä ei välttämättä ole.
Neo-yhteisöllisyys
Nykyisin vetoamme hyvin joustavasti yhteisöllisyyteen yhteiskunnan poliittistaloudellisen struktuurin kaikilla tasoilla. Yhteisöllisyyden periaatteet (luottamus, yhteenkuuluvuus ja rehellisyys) ovat sivuseikka, kun yhteiskunnallisen keskustelun lyömäaseena käytetään neo-yhteisöllisyyttä. Jopa eduskuntadebatissa esiintyy kirjavia yhteisöllisyyden vaatimuksia, tietysti isänmaan edun rinnalla. Suuren salin keskustelujen sloganiksi sopisi yhden konsonanttikaupan markkinointislogan "Kaikkea on!".
Nykypäivään tuotu poliittinen laululiike voisi laulaa: "Jos et ole tavallamme yhteisöllinen, olet meitä vastaan."
Yhteisöllisyys ei ole samaa kuin täydellinen yksimielisyys
Väärin käytetty yhteisöllisyys on voimakas ennakkosensuurin lähde. Ajatuksia ei tuoda esille, koska ne mahdollisesti ovat ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa. Mikähän on yleinen mielipide? [lat.huom].
Minua pyydettiin v. 2005 irtisanoutumaan huonon yhteisöllisyyteni takia alueellisesta kehittämisryhmästä, kun yritin pitää keskustelussamme jalat maassa ja tein vaihtoehtoisia visioita. Niissä hiljan perustetun 10 kunnan fuusion, Suur-Salon, tulevaisuus ei olisikaan ikuisesti auvoista vain yhden megayrityksen yhteisöverojen varassa. Tietysti erosin ryhmästä, vaikka eräät ryhmän jäsenet pääkaupunkiseudun korkeakoulusta vaatimusta vastustivat. Historia on osoittanut, että olin tuolloin yhteisöllisempi kuin osasin arvellakaan! Talousalueen kurkihirsi romahti ja toiminnot ajettiin nopeasti alas. Seurauksen oli tuhansien teollisuuden ja palvelujen työpaikkojen katoaminen. Seuraukset näkyvä vieläkin alueen katukuvassa. Iloinen en oraakkelinlahjoistani ole, en edes vahingoniloinen. Asuinkuntani on valitettavasti taantunut väliinputoaja suuryhteisöllisten veturikaupunkien puristuksessa.
Nyt veturikaupungit suunnittelevat voimallisesti lisää rautatiekiskoja välilleen, läpi Salon talousalueen. (lat.huom.)
Itsekkyydestä luopuminen yhteisön ja yhteisöllisyyden hyväksi
Henkilökohtaisen yhteisöllisyyden kokeminen vaatii luopumista itsekkäistä pyrkimyksistä, omista ja oman "klaanin" ehdottomuudesta. Pirstaloituvassa kulttuuriympäristössämme tämä voi olla haastavaa ja ehkä tuskallistakin. Näennäiseen yhteisöllisyyteen perustuvat ystävyyssuhteetkin voivat olla koetuksella. Nämä ovat merkkejä, että tietää toimivansa tietoisesti ja oman tahdon mukaisesti kohti muutosta. Laakeriseppeleitä ja kiitosta on turha odottaa omasta, itsensä näköisestä yhteisöllisyydestä. Oma hyvä mieli lienee paras palkinto oman yhteisöllisyyden muutosprojektissa. Muutoksessa sovitetaan omat pyrkimykset osaksi niitä yhteisön tavoitteita, jotka kokee omakseen.
Oman persoonallisuuden piirteitä ihminen ei voi muuttaa kovin helposti, mutta tapa reagoida ja toimia eri elämän tilanteissa on oma valintamme.
"Parhaiten yhteisöllisyyttä voi lisätä toimimalla kultaisen säännön mukaisesti, eli kohtelemalla toisia kuin toivoisi itse tulevansa kohdelluksi. Ystävälliset ja rakastavat teot voimaannuttavat, rohkaisevat ja auttavat muita."
- Petri Uusikylä, tutkimusjohtaja, Vaasan yliopisto
Positiivisenyhteisöllisyyden vuoksi kannattaa kamppailla, jopa kisailla.
Tänä vuonnakin alkoi heinäkuussa "kilpailu" Suomen yhteisöllisimmästä kunnasta" jatkuen 20.12.2024, jolloin vietetään EU:n Inhimillisen Solisaarisuuden Päivää.
Edelllisen kilpailun voitti Harjavalta, onnittelut!
https://www.sttinfo.fi/tiedote/70252518/nama-ovat-suomen-yhteisollisimmat-kunnat-suomen-yhteisollisin-kunta-valittiin-ensimmaista-kertaa?publisherId=69819195&lang=fi
YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus
Jos tämä hajatelma herätti ajatuksia yhteisöllisyydestä, niin olen edes osittain onnistunut pyrkimyksissäni. Lukekaapa YK:n ihmisoikeuksen julistus vuodelta 1948. Mitäpä muuta se on kuin yhteisöllisyyden peruskivi!
https://www.ykliitto.fi/ykn-ihmisoikeuksien-yleismaailmallinen-julistus
Ponnistelkaamme kohti yhteisöllisempää Suomea yksilön vapautta ja vastuuta unohtamatta. Se on vahvuutemme näinä synkkien tulevaisuuden näkymien aikanakin. Toivoa on!
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
