Hyvä lukija. Aloitin tämän kolumnin muistiinpanojen kirjaamisen joulukuussa 2022, kun sote-uudistus oli jo sementoitu, aluevaalit pidetty ja julkishallintoa vahvistettu organisaatiomuutoksin ja sovittu palkkaharmonia oli ainakin osittain rauhoittanut sote-alan työmarkkinat. Ts. korkein kullekin työtehtävälle määritelty palkka sote-alueella tuli uudeksi minimipalkaksi. Sote-alueen johdon palkat päätettiin myös harmonioida; Suomen Tasavallan pääministerin palkka +2000€/kk. Sote-alan arvostus tiedostettiin ainakin rahassa.
Tapahtui täsmälleen sama ilmiö, kuin kuntaliitoksissa. Palkkaharmonisointi ja työntekijöiden siirtyminen ns. vanhoina työntekijöinä nostivat hallinnon kulut kestämättömän korkealle. Rahat loppuivat ennen kuin edes ehdittiin juhlia vuodenvaihdetta. Keskustelu maakuntaverosta sai kierroksia sopivasti eduskuntavaaliteemoja valittaessa.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009542210.html?utm_source=email&utm_medium=toimitus&utm_campaign=hs_uk_istaloussanomat (IS 28.4.2023)
Onneksi olen ollut pitkämielinen (ainakin tämän kirjoittamisessa). Nyt saatte lukea kokemusasiantuntijan laatiman tosielämän kertomuksen sote-uudistuksen ensi askelista 1-8/2023. Olen poistanut henkilötietoja hienotunteisuus- ja GDPR-syistä johtuen. Toivon, että jaksatte perehtyä aiheeseen, joka koskettaa meitä kaikkia - ennemmin tai myöhemmin.
Tarina alkaa
Sote-alueet tapeltiin ministeriöissä ja valiokunnissa vuoden 2022 kuluessa. Lopulta eduskunta nuiji asian ja kas, sote-pienokaiset näkivät päivänvalon. Sote-uudistus astui vuodenvaihteessa 2023 voimaan ja uusi uljas maailma avautui edessämme. Itsenäiset sote-alueet alkoivat opetella kävelemään, vaikka makuulta selälleen kääntyminen ja konttausvaihe jäivät sote-pienokaiselta kokematta. Siispä huojuen, mutta määrätietoisesti taaperrellaan kohti valoisaa terveydenhoidon tulevaisuutta!
”Maantieteelle emme kuitenkaan mahda mitään.", sanoi jo aikoinaan J.K. Paasikivelle Gruusian poika Josif Vissarionovitš Džugašvili. Tämä viisaus ei näytä toteutuvan valitettavasti ainakaan maaseutu-Suomen sote palveluissa.
Vanhusten tilanne ei ole maaseutu-Suomessa kehuttava edes normaalissa arkielämässä. Erittäin ohut turvaverkko koostuu usein ikäihmisistä. Nuoremmat sukulaiset ovat valuneet etelään ja ulkomaille jo monta vuosikymmentä sitten. Jyväskylästä pohjoiseen sijaitseva Siirtomaa-Suomi on ikääntyneiden asuttama pois lukien muutamaa kaupunkikuntaa. Palveluverkkoa on karsittu kovalla kädellä, koska tilastollinen asukastiheys laskee. Kunnat myivät kilvan sote-kiinteistöjään ennen vuodenvaihdetta, eivätkä juuri perustettujen sote-alueiden kiinteistöstrategiat ole selvillä saati yhteneväiset. Asukkaiden ikärakenne vaatisi kuitenkin vähintään nykyisen palvelutason säilyttämisen, siis tilanteen ennen vuotta 2019, jolloin sote-palvelujen palvelukysyntä vääristyi koronapandemian takia. Suomalaisten keski-ikä nousee ja kotona asuvien vanhusten määrä kasvaa. "Kotona on hyvä vanheta" -mantralta on kuitenkin kadonnut uskottavuus.
Käyn alla läpi esimerkin tosielämästä hyvinvointialue Pohde (= Pohjois-Pohjanmaan sote) ajalta 1- 7/2023.
"Tämä tarina on tosi.", lausui Tapio Rautavaara.
Kyyditys no. 1
Yksin kotona asuva, kroonisesti sairas ja palliatiivisessa hoidossa oleva ikäihminen kävi uuden vuoden jälkeen OYS:ssa lääkärissä, kuntotarkastuksessa. Omainen oli saattajana mukana, koska vanhus ei olisi yksin selvinnyt matkasta; 40km edestakaisin Kela-taksilla ja rullatuoliajelu päälle pitkiä käytäviä pitkin. Lääkäri "määräsi" l. suositteli sote-alueen tarjoaman kotihoidon tehostamista kahdesta päivittäisestä kotikäynnistä neljään. Lisäksi vanhus otettiin kotisairaalan potilaaksi kroonisuuden takia. Toisiaan konsultoivia tahoja oli nyt kolme; hoitava lääkäri yo-sairaalassa, sote-alueen kotihoito ja kotisairaala kera terveyskeskuksen lääkärin. Kela-kiertoajelut koti - OYS ja/tai terveyskeskus - koti tihentyivät.
Matkalla jälleen kerran Oulu yo-sairaalan lääkärivastaanotolta kotikuntaan nuori taksikuski totesi, ettei tässä vanhusten kyydityksessä ole mitään järkeä. Hän oli edellisellä viikolla vienyt paaritaksilla erään mummon (asiakkaan) Oulun yo-sairaalasta myöhään illalla Oulaisten terveyskeskuksen vuodeosastolle nukkumaan, ja hakenut lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen asiakkaan takaisin Ouluun samaan osoitteeseen = 2 x 115km!
Kuljettaja kehui, että mittari raksuttaa mukavasti, mutta kk-ansioiden määrä riippuu ns. KELA-kyytien määrästä. Niin kauan, kun hänellä on KELA-taksin status, on elanto turvattu ratin takana. Kuljetuspalvelut kilpailutetaan vuosittain EU:n kilpailutussäännösten mukaisesti. Kilpailu on kovaa ja suuret taksifirmat jyräävät.
Tammikuussa kotihoidon käyntejä vanhuksen luo lisättiin, ei neljään vaan kolmeen per päivä ilmeisen resurssipulan takia. Vanhukselle ei syytä suoraan kerrottu. Omainen avusti vanhusta viikon seuraten arjen sankaria, ja lähti kotiin 8.1., koska tilanne näytti olevan hallinnassa.
Ko. ikäihminen ('asiakas' nykykielellä) heräsi kotonaan aamuyöllä ma 9.1. hengenahdistukseen kotonaan. Hän "painoi hälytysnappia" ja sai tunnissa ambulanssikyydityksen Ouluun poliklinikalle (40km). Hänellä todennettiin korona ja keuhkokuumeesta johtuva hengenahdistus. Omainen ei, kumma kyllä, ollut saanut koronatartuntaa.
Asiakas makasi päivän OYS:ssa hapetusletkussa. Illalla hänet kyydittiin Pyhäjärven terveyskeskuksen vuodeosastolle, l . entisen palvelukuntayhtymä Selänteen alueelle (etäisyys 160km, kts kartta alla). Ambulanssin kuljettaja oli ihmetellyt miksi mummia viedään näin kauas kotoa. Sitten hän oli keksinyt: "Onhan Pyhäjärvi paljon lähempänä Oulusta kuin esim. Kuusamon vuodeosasto (215km)!" - hirtehishuumori kukkii sotessakin.
Tuskin näemme aivan lähiaikoina potilaskyydityksiä esim. Tampereelta Turkuun, kts. kartta alla!
POHDE-kyyditysalue
POHDE verokkikyyditysalue Etelä-Suomen kartalla
Pyhäjärvellä asiakas oli eristyksissä 5 vrk lisähapella ja siirrettiin sen jälkeen saman tk:n vuodeosastolle 3 vuorokaudeksi, jonka jälkeen hänet kyydittiin tavallisella taksilla kotiinsa pohjoiseen (200km). Erittäin heikkokuntoinen asiakas makasi autossa miten pystyi. Taksissa ei ollut mitään apuvälineitä. Kotona aloitettiin kotisairaala-palvelu, johon kuului ns. takuuvuodepaikka terveyskeskuksen vuodeosastolla. Näin asiakas ainakin luuli hänelle annetun selvityksen mukaan.
Omainen kiirehti etelästä 700 kilometrin päästä viikoksi auttamaan, koska asiakas kertoi, ettei yksin selviytynyt tavallisista arkiaskareista. Kolme kertaa päivässä kävi kotihoitaja/kotisairaanhoitaja resurssien mukaan, mutta hänelle jäi lähinnä tilanteen seuranta ja "valohoito". Viikon yhteiselon jälkeen omainen lähti pois. "Kyllä minä pärjään.", sanoi sitkeä asiakas.
Kyyditys no. 2
Asiakas heräsi aamuyöllä 31.1.2023. Toinen jalka oli tunnoton ja muutoin kova särkytila. Ambulanssi vei hänet tk-vuodeosastolle. Seurasi vuorokauden seuranta osastolla. Tiedustellessa omaiset saivat tietää, että lääkäri ei ehtinyt käydä katsomassa. ja verikokeitakaan ei otettu. Soitto vuodeosastolle paljasti tilanteen. Hoitaja kiemurteli vastauksien kanssa ennen kuin tunnusti: "Mitään toimenpiteitä tai kokeita ei ole tehty, vain samaa särkylääkettä on annettu kuin vuonna 2018. Lääkärille on toki soitettu (etäisyys n. 50m)." Omaiset antoivat selkokielistä palautetta ja vaativat saada vastaava lääkäri puhelimeen - turhaan.
1.2. aamupäivällä asiakas siirrettiin ambulanssilla OYS-poliklinikalle, ja siellä "osastokierros": vastaanotto => aistisairauksien osasto => syöpäosasto. Diagnoosi ja lääkärin kommentti: "Kaksi veritulppaa jalassa. Täytyy tehdä pikainen leikkaus, jotta jalka voidaan pelastaa." Tämä kaikki siis yli 24h oireiden puhkeamisesta.
Ambulanssien vasteaikoja kyllä mitataan, mutta näyttää siltä ettei ensimmäisen tk:n tai sairaalan oven avautumisen jälkeen laatua enää mitata. Onnistunut leikkaus tehtiin pikaisesti ja asiakas makasi sen jälkeen osastolla tarkkailussa toipilaana.
Dreeni otettiin pois su iltana 5.2., ja asiakkaalle etsittiin seuraavaa sänkypaikkaa. POHDE l. Pohjois-Pohjanmaan sote arpoi Limingan ja Utajärven välillä. Utanen voitti! Siispä asiakas kyyditettiin Utajärven vuodeosastolle (50km Oulusta, 95km asiakkaan kotoa).
Utajärvellä vietti naapurisängyssä laatuaikaa toinen asiakas. Hän oli 90+ vuotta ja asui 130km etäisyydellä Utajärveltä! Ikävä oli kotiin ja asiakas oli hiukan hukassa tässä sekavassa tilanteessa: "Mitenkä minä nyt tänne jouduin?". Niinpä.
Jo kokenut paaritaksiasiakas no. 1 totesi puhelimessa kotiväelle: "Nämä kaikki terveyskeskussairaalat näyttävät samanlaisilta ja ne on rakennettukin vuosina 2018-2019. Taitavat olla samat piirustukset. Onkohan sama grynderikin ne rakentanut?" Omainen: "No hyvä. Kun otealue kohta sulkee vuodeosastoja kustannussyistä, voidaan samoilla muutostyöohjeilla ottaa tilat muuhun käyttöön koko maakunnassa." Jotakin synergiaa sotealueelta kyllä löytyy, "kun oikein silmin katsotaan".
Sote-alueiden tilakysymys oli ylittänyt uutiskynnyksen Suomen laajalevikkisimmässä lehdessä 9.1. ja Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa jo aikaisemmin.
- "Hyvinvointialueet voivat sopeuttaa toimintaansa budjettivarojen alentuessa lähinnä vain kiinteistöistään.", Juho Saari, terveyspolitiikan professori, Tampereen yliopisto.
- "Myös Etelä-Pohjanmaalla kiinteistöt tulevat syyniin.", hyvinvointialueen johtaja Tero Järvinen.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/a140de1e-448e-45ed-9e03-c2804e4afd0f
Omainen soitti asiakkaan kotikunnan kotisairaalan päivystävälle hoitajalle 6.2. illalla ja tiedusteli, koska asiakas pääsisi kotikuntaan.
Selkokielinen vastaus: "Koska olemme koko maakunta nyt yhtä sote-aluetta, asiakkaan kotisairaalan vuodepaikkaoikeus ei tarkoita, että hän pääsisi kotikunnan vuodeosastolle. Vuodepaikkaoikeus varmistaa vain sen, ettei potilaan tarvitse mennä Ouluun poliklinikan päivystysjonoon. Noudatamme kaikkien sote-alueen asukkaiden tasavertaista kohtelua. Vapautuva vuodepaikka voi olla jossakin sote-alueen toimipisteessä. Kotikunnan vuodeosasto on nyt valitettavasti täynnä sote-alueen asiakkaista. Osa kotikunnan potilaista saattaa olla vaikka Utajärveltä!"
Koska tämä kyydityssirkus alkoi omaisia todella kiinnostaa, yrittivät he soittaa 7.1. asiakkaan kotikunnan vastaavalle lääkärille. Asia selvitettiin juurta jaksain osaston sairaanhoitajalle ja jätettiin soittopyyntö. Takaisinsoittoa ei vielä 9.1. tullut , joten ymmärrys potilaiden hajasijoituksesta ja ko. prosessista jäi edelleen vajaaksi.
Keskustelu Utajärven vuodeosaston päivystyksen kanssa 9.1. ei ollut rohkaiseva. Heillä ei ollut tietoa asiakkaan palliatiivisesta hoidosta eikä kotisairaalan vuodepaikkaoikeudesta. Samoin Utajärven iltapäivävuoro ei ollut tietoinen aamun potilastapahtumista, verikokeista yms. Kommunikaatiossa on vaarallisen paljon katkoksia ja puutteita. Potilasturvallisuus ohoi!
Perjantaiaamuna 10.1. omaisten tiedustelu asiakkaan kotikunnan vuodeosastolle oli täystyrmäys. Lääkäri, jolle oli jätetty soittopyyntö olikin lähtenyt talvilomalle ja jättänyt soittopyynnön huomioimatta. Varmaankin omaisten puhelutulva on ylivoimainen hallittavaksi, ja sairaanhoitajapulan takia puhelin on se viimeinen palvelu, joka huomioidaan.
Omaiset saivat urkittua, että vuodeosastolla oli nyt yksi vapaa paikka, MUTTA sinne tuodaan "jo kauan jonottanut potilas". Kun tiedusteltiin, eikö kotisairaalan lääkärin myöntämällä vuodepaikkaoikeudella ole merkitystä, annettiin vastaus: "Ei meillä ole täällä merkintää sellaisesta oikeudesta!". Kotikunnan tk oli yhtä pimennossa potilastiedoissa kuin Utajärvenkin vuodeosasto.
Kohteliaasti sairaanhoitaja kertoi, että: "Kyllä Utajärvellä oleva asiakas siirretään kotikuntaan, kunhan seuraava vuodepaikka vapautuu. Siirtoja ei kuitenkaan tehdä viikonloppuisin eikä juhlapäivinä."
No, tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Omaiset ja asiakas olivat jo oppineet, että Pohde ahkeroi kyyditysten logistiikan kimpussa viikon jokainen päivä. Soittopyyntö jätettiin jälleen vastaavalle lääkärille. Turhaan, ei takaisinsoittoa.
Ko. päivän aikana ei kuulunut Pohde-pohjoisesta mitään.
Kyyditys no. 3
Lauantaina aamupäivällä 11.2. sairaanhoitaja NN soittaa Utajärveltä omaiselle. "Minulla onkin teille mukava viikonloppuviesti. Asiakkaalle tilattiin juuri sairaskuljetus hänen kotikunnan vuodeosastolle!” - Asiakas tai sukulaiset eivät asiasta saaneet ennakkotietoa. Kts. yllä ”viikonloppuisin ei tehdä potilassiirtoja”.
Ahaa, ehkäpä ikävät kysymykset perjantaina laittoivat kellot soimaan ja alkoi "ramppa kalakattaa" pohjoisen sote-prosessissa. Asiakas saapui kotikuntaan iltapäivällä ja soitti tyytyväisenä, että kyyti oli ollut hyvä ja turvallinen. Tälle episodille voisi kenties laittaa pisteen, MUTTA …
Asiakas toipui ja kuntoutui hitaasti leikkauksesta, mutta ei kyennyt itsenäisesti nousemaan sängystä eikä käymään wc:ssä. Pyörätuolilla liikkuminen asiakkaalta onnistui, kunhan joku hänet sinne nosti. Lääkäri antoi 17.2. passituksen kotiin, vaikka hoitohenkilökuntakin asiaa ääneen ihmetteli. Asiakas kertoi pontevasti, ettei selviä itsenäisesti kotona eikä siellä ole edes tarvittavia apuvälineitäkään. Lisäksi tilaratkaisut eivät normaalissa kerrostalohuoneistossa tue pyörätuolilla liikkumista.
Lääkärin määräys kotiin siirrosta vahvistettiin päivämäärälle 20.2. Asiakas oli edelleen liki liikuntakyvytön.
Toinen tuotantokausi
Asiakkaan toipuminen jatkui hitaasti. Kävelemään rollaattorilla hän kykeni jopa 5-10m. Pohde -asiantuntijat alkoivat kysellä asiakkaalta 18.2.; ”Missä olisi mummon paras olla?” Asiakkaan vastaus oli arvatenkin: ”Kotona tietenkin!”. Nyt aloitettiin henkinen valmennus ja kotiin siirron valmistelu. Asiakas totesi, ettei hän kotona yksin selviä. Sote vakuutti, että 4 x vrk käynnit olisivat hyvä tuki ja turva, ja ”tunnissa hälytyksestä joku tulee auttamaan, kun painatte rannekkeen hälytysnappia.”
Asiakas kotiutettiin vastoin hänen tahtoaan helmikuun lopussa. Perheenjäsenet ottivat matot pois lattialta ja asensivat wc:n kynnykselle luiskan, jotta asiakas pääsisi pyörätuolilla edes ovelle saakka. Sisälle vessaan ei tietenkään pyörätuolilla standardiasunnossa mahdu. Rollaattori oli nyt optio hyvien päivien varalla, jos kunto sallisi tuetun kävelyn. Eipä enää sallinut.
Olohuoneesta poistettiin nojautuolit yms. rullatuolilla liikkumista haittaavat esteet ja vähennettiin muutenkin huonekalujen määrää. Tilaa tuli lisää kuin konmari-kodissa ikään!
Omainen jäi asiakkaan seuraksi viikoksi, kun hän opetteli kotona vanhenemisen toista tuotantokautta, tosin heikentyneellä toimintakunnolla.
Kun omainen lähti, jo seuraavana yönä asiakkaan terveydentila romahti. Asiakas kaatui vessareissulla (se 10m matka). Asiakas painoi hälytysnappia ranteessa, ja hänet kuskattiin ambulanssilla terveyskeskuksen vuodeosastolle luvatun tunnin lattialla makailun jälkeen. Onneksi hänellä oli nyt vahvistettu kotisairaalan määrämä ”palliatiivisen hoidon vuodepaikka” ilman taksisirkusta = koti-poliklinikkapäivystys-sijoitus esim. Utajärvelle. Jopa tk:ssa oli nyt ajantasaiset potilastiedot.
Vielä kerran asiakas kotiutettiin asuntoonsa. Omainen tuli tietysti tueksi ja turvaksi asiakkaan luo. Maaliskuun alussa asiakas otettiin takaisin vuodeosastolle, koska kotona-asuminen ei enää onnistunut ja hoito- & hoivahallintokin tunnusti, että kotona asuminen olisi vaaraksi potilaalle. Vihdoin kaikki osapuolet olivat yksimielisiä.
Missä ovat entisajan vanhainkodit, joissa vanhukset voivat turvallisesti viettää viimeiset vuotensa? ”Tuetun ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikköön, l. vanhainkotiin, otetaan asiakkaat vasta, kun kunto ja etenkin muisti on heikentynyt niin paljon, ettei kotona asumisen edellytykset täyty.”, valisti palveluohjaaja X.
Eipä ihme, että julkisuudessa tapellaan hoitajamitoituksesta ja hoitohenkilökunta on jaksamisen äärirajoilla.
Kotihoito on täysin aliresurssoitu ja vuodeosastojen asiakkaat ovat liikuntarajoitteisia petipotilaita ja ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa.
Ylävitonen sosiaali- ja terveysalan työntekijöille täältä nuorempien kansalaisten katsomosta!
Taistelun tauottua
Asiakkaan taistelu sairautta vastaan päättyi heinäkuun puolivälissä. Sairaus voitti. Viimeisten viikkojen ajan asiakas oli sijoitettuna kotikunnan tk:n vuodeosastolle. Palliatiivinen hoito oli ensiluokkaista ja huomaavaista. Lähimmäisenrakkaus huokui ahkerista hoitajista 24/7 ja omaiset otettiin luontevasti mukaan asiakkaan viimeisten hetkien elämään. Kaikki meni laadukkaasti ja asiakas nukkui rauhallisesti pois. Pitkäaikaissairaan poismeno ei ole yllätys, mutta aina koskettava.
Sote-alueen toimialarationalisointi
Kun asiakkaan vuodeosastojakso pitkittyy, niin iso haaste (ongelma selkosuomeksi) on Pohde-hyvinvointialueen toimialarationalisointi. Maakunnan terveyskeskusten vuodeosastojen määrää vähennetään kuluvan vuoden aikana. Tutkin asiaa hiukan tarkemmin asiakkaan kotikunnassa. Ko. vuodeosasto on liki uusi, kuten monessa muussakin lakkautusuhan alla olevassa, vähäväkisessä ja nopeasti vanhenevassa syrjäseutukunnassa. Asiakkaan vuodeosastolla on jo rakennusvaiheessa otettu huomioon tuleva uusiokäyttö. Huoneissa on vesipiste, liitännät jääkaapille ja mikroaaltouunille, hyllystö, vaatekaapit yms.
Hoitohenkilökunta vihjasi, että huoneet muutetaan syksyllä 2023 ns. invervallihuoneiksi, joissa kotona asuvat saavat käydä ajoittain ”hoivalomalla” perustettavassa kuntoutusyksikössä. Suunnitelmat tarkentuivat kesän kuluessa. Osa henkilökunnasta irtisanottaisiin, osa joutuisi hakemaan uusia tehtäviä ”puolen Suomen sote-alueelta”. Osa saisi työpaikan halutessaan vuodeosaston tiloihin perustettavasta kuntoutusyksiköstä. Prosessi käynnistyy syyskuussa.
Intervalli- l. kuntoutusosasto ottaa lähialueen yksin asuvia vanhuksia 1-2 viikon jaksolle hoivaan, kun yksin kotona elämisessä on havaittu haasteita. Ajatus kuntoutusjaksosta on jalo. Jäin kuitenkin miettimään, kuinka stressaavana iäkäs asiakas kokee siirron kotoa ”melkein vanhainkotiin” ja takaisin. Kuinka vaikeaa on arki kotosalla, kun täytyy opetella uudestaan itsenäiseen elämään, ja ikä vähentää vääjäämättömästi fyysisiä ja henkisiä voimia?
Ai niin, ”Kotona on hyvä vanheta, vaikka sitten pätkittäin.”
Kun vuodeosasto lakkaa, vuodepaikkaa tarvitsevat asiakkaat joudutaan siirtämään hoitoon 100 - 150 km:n päähän. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa voidaan puhua evakkkotaipaleista.
Ymmärrän, että vaihtoehdot sote-alueilla ovat vähissä. Julkiset tuetun palveluasumisen ympärivuorokautiset hoitopaikat ovat täynnä, eikä haja-asutusalueilla ole yksityisiä hoivakotipaikkoja riittävästi tarjolla. Kannattavuus määrää hoiva-alan yksityisten investointien sijoittumisen. Kaupunkikunnat imevät maaseudulta niin nuoret kuin vanhuksetkin.
Keskusteluissa vuodeosaston lakkauttamisesta vastaava tk-lääkäri totesi: ”Miksi minun pitäisi mennä 100km:n päähän vuodeosastolle saadakseni hoitoa? Jos tarvitsen esim. 8 mm pultteja, en suostu ajamaan Pudasjärvelle tai Taivalkoskelle, vaan ostan ne lähialueen rautakaupasta!”
Vuodeosastojen lakkautuspäätös tehtiin jo talvella ja sen pyörtäminen on epätodennäköistä. Liian moni Pohde-alueen virkahenkilö menettäisi kasvonsa ja luottamuksensa sote-alueen aluehallituksen ja -valtuuston silmissä. Oma työpaikka saattaa olla vaarassa. Ko. asiakkaan kotikunnasta ei ole vaaraa sotehallinnolle. Asiakkaan kotikunnalla ei ole yhtään edustajaa sote-alueen poliittisesti valitussa johdossa, ei edes aluevaltuustossa. Maan hiljaiset saavat tyytyä kohtaloonsa, koska terveydenhuollosta on tehty poliittinen peli itsehallinnon nimissä.
Demokratia toimii, sosiaali- ja terveydenhuolto ei!
Havaintoja asioinnista Pohde-alueen kanssa 1-7/2023
Sote-asiointi on melkoista puhelinnumeropeliä. Yhtenäistä puhelinluetteloa ei tietenkään ole, ellei tiedä tarkalleen mitä osastoa tai henkilöä etsii. Puhelinluetteloita ei ole muutenkaan (GDPR ja tietoturva ensin). Koska uudet sotealueet ovat vasta aloittaneet, niin yhteystietojen päivitys interwebiin ei ole ollut alkuhässäkässä kovin korkealla prioriteetilla. Kuukausien kuluessa omainen keräsi listan puhelinnumeroita, joista teki koko perheelle "Pohde-puhelinluettelon". Hoitohenkilökunta ja puhelinvaihteet (tod.näk. ulkoistetut) ovat toki olleet ystävällisiä, mutta varmaankin turhautuneita. Omaiset häiritsevät hoitohenkilökuntaa tarpeettomilla tiedusteluilla, koska suoraa numeroa ei löydy juuri sille osastolle, jossa asian voisi toimittaa. Huom. web-serverien kautta, digiyhteydellä, ei hyvin henkilökohtaisia ja intiimejä asioita voi hoitaa. Hoito/hoivatyö tapahtuu ihmiseltä ihmiselle.
Edellä kuvattu puhelusirkus täytyy saada loppumaan, samoin kuin lääkärien ajankäyttö osastosihteerin tehtäviin, [joita ei ole, lat.huom.]. Noin 30% lääkärien työajasta kuluu toimistotöissä. Puhelujen vastaamatta jättäminen on murheista pienimpiä, joskin se loukkaa asiakkaita ja heidän lähimmäisiä. Sote-lääkäreistäkin on huutava pula!
Suomessa oli tammikuussa 2023 n. 12´000 toimisto- ja asiakaspalvelualan työtöntä työnhakijaa (TEM työllisyyskatsaus), joista n. 8000 sihteereitä. Siinäpä oiva "osaajajoukko", jolla on paljon kokemusta epäsuorasta prosessijohtamisesta, asioiden junailusta ja päivittäisestä ongelmanratkaisusta yhteistyössä myös mahdollisten änkyräesihenkilöiden kanssa. Eiköhän kutsuta heidät töihin! Rahaahan on ja sitä lainataan koko ajan lisää valtion piikkiin! Sen on jo uusikin hallituksemme myöntänyt ja valtiovelka kipuaa ennätyslukuihin.
Pohde ja logistiikka
Sote-alueiden tilanne on absurdi. Ymmärtäisin, jos olisi sotatila ja hoitoresurssit ylivoimaisen tehtävän edessä. Nyt, melkein rauhan aikana, tehty sote-uudistus on (olettamus) juuri toiminnan pullonkaulojen ja tehottomuuden karsimista. Toteutus on osoittautunut päinvastaiseksi.
Soten logistiikkaprosessi näyttää varmaan ruudulla sujuvan jouhevasti, kunhan
a) sotealueen vuodeosastojen etäisyydet jätetään huomioimatta, ja
b) asiakas on anonyymi paketti.
50km - 200 km:n siirtomatka ei merkitse mitään - yksi hiiren klikkaus ja asia on hoidettu. Asiakkaita sijoitellaan jonkin laskentakaavan mukaan sinne tänne.
Ehdotus
Tässä olisi tilaisuus sote-AI:n esiinmarssille. Logistiikkapäälliköt pois talosta ja tilalle loogisesti potilaskuljetuksia ja -sijoituksia käsittelevä keinoälysovellus, jolla on 100% kaikki ajantasaiset potilastiedot. Nämä tiedot on nyt kirjattu erilaisiin tietokantoihin, mutta niitä ei ilmeisesti ehditä lukea kaiken muun touhun ohessa. Sote-alalla toteutuu sanonta; ”On liian kiire juosta, että ehtisi hypätä polkupyörän päälle.”
Optimoitu potilassijoittelu vähentäisi merkittävästi kustannuksia, parantaisi potilasturvallisuutta ja vähentäisi liikenteen aiheuttamia päästöjä. Huom. Kun perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru esitteli keväällä 2022 sote-uudistuksen lopullista versiota eduskunnalle, hän muistutti: ”EU-uudistuksessa ei haeta kustannussäästöjä". Näiltä osin edellisen hallituksen tavoite on täyttynyt, jopa ylittynyt. Tosin uudistuksen laadulliset hyvät aikeet ovat jääneet toteutumatta.
Sairaala v2.0 - kotisairaala v1.0
Rohkaisen lukemaan "Sairaala 2.0" tutkimuksia, opinnäytteitä ja esim. Duodecim-lehden artikkeleita. Tutkijat julkaisevat kilvan visionäärisiä tulevaisuudenkuvia, jossa sairaalatkin ovat liki tarpeettomia ja digitalisaatio hoitaa niin terveyden- kuin sairaanhoidon. Korkeakoulujen ja AMK:n opinnäytetyöt komppaavat tutkijoita ja visioivat jalat turvallisesti irti maasta samankaltaista tulevaisuutta.
Arvon lukijan on syytä muistaa, ettei kaikki kirjoitettu ole faktaa.
Sosiaalitoimi on jo nyt avohoitoa, jossa verkon silmäkoko on liian suuri. Sote 2.0:n tavoite on jotakin kotihoidon ja poliklinikalla tapahtuvan "korjaa ja kotiin" pikahuollon väliltä. Tuntuu, että fysiologiamme on huomaamattamme muuttunut standardiosista kootuksi homo sapiens-mechanicus -kyborgiksi?
Paperilla tai digipaperilla ei saada asioita kuntoon. Ongelmat ovat tässä ja nyt. Ne on ratkaistava ennen kuin visioidaan virtuaalisairaaloita.
HS.fi heräsi asiaan 17.1.2023, kun annoin tämän kirjoituksen marinoitua.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009378947.html
Asiat eivät kuitenkaan etene kronologisesti ja suunnitelmallisesti. Työvoimapulassa ulkoistetaan digitaalisia etäpalveluja jo nyt yksityisille yrityksille. Yle 28.2.2023 https://yle.fi/a/74-20020203 Lääkärisi Oy.
Rahaa löytyy sittenkin, mutta oma osaaminen ontuu.
Digitaaliset sotepalvelut sopivat terveille, diginatiiveille aikuisille. Lapsia, pitkäaikaissairaita ja vanhuksia eivät digipalvelut tavoita.
Terveyskeskusjärjestelmä 2.0
Eduskuntavaalien jälkeen ”paljastui” sote-järjestelmän valuviat. VM julkisti jo ennen vaaleja valtiontalouden surkean tilan ja säästövaatimukset. Niistä saatiin aikaiseksi leikkauslista-gate. Uudelle fiskaalikonservatiiviselle hallituksellemme Sote-kustannusten jyrkkä lisääntymisen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. ”Marinin hallitus allokoi jo 1 mrd € vuoden 2024 sote-rahoituksesta ja sote-alueet ovat arvioineet lisärahoitustarpeeksi 3 - 3,5 mrd € ensi vuodelle.”, diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen, HUS 11.5.2023.
Kuntaliitto varoitti jo yli kolme vuotta sitten, että ”Sote-kulut räjähtävät käsiin”. ( Uusi Suomi 1.10.2019 https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kuntaliitto-varoittaa-sote-kulut-rajahtavat-kasiin-suomessa-on-tyonnetty-paa-pensaaseen/9437bdb9-b8e4-4171-bc64-fa822566677a )
Onkohan tässä käynyt kuin Aisopoksen faabelissa (eläinsadussa) Poika, joka huusi sutta? Rahapulasta on puhuttu niin kauan, ettei kukaan kylässä (STM:ssa) enää pulaan usko.
Sote-alueet aloittivat järjestelmän toimintojen karsinnan jo ennen kuin edes organisaatiouudistus ja oma palkkaharmonia (lue: entinen korkein palkka on minimipalkka) saatiin maaliin. Nyt tökkivät palkanmaksujärjestelmätkin.
Leikkausprosessit on nimetty järjestämissuunnitelmiksi, niin myös Pohjois-Pohjanmaalla. https://yle.fi/a/74-20020393 ;
Pohde-leikkurit 2023
Pohde jatkaa toimintojen alasajoa vedoten työvoimapulaan ja toissijaisesti rahoitukseen. Varoitus Helsinkiin: hallituksen ensimmäisiä tehtäviä vuoden 2023 lisäbudjetissa on soterahoituksen lisääminen, pakkorako. Pelkään, että kun toimintoja on karsittu suorittavasta portaasta ja potilashoidosta, niin lisärahoitusta voidaan käyttää johonkin kiva-kivaan.
Pohde-leikkuri 2023 no. 1: -70 sairaalapaikkaa (jää 430), -16 psykiatrisen osastohoidon paikkaa (jää 185).
Kokonaisleikkaustarve on 600 laitos- ja osastopaikkaa (ml. vanhainkodit ja terveyskeskusten vuodeosastot). 600!
Pohde-leikkuri 2023 no. 2 koskee maakunnan alemman tieverkon asiakaskuntaa. Terveyskeskusten vuodeosastoja lopetetaan ”syksyn kuluessa”. Tappolistalla ovat mm. Vaala, Haapajärvi, Ii, Ylivieska, Taivalkoski jne. Kyyditysten määrä kasvaa (kts. Kyyditys no. 1 yllä).
Tuetun palveluasumisen vähentyvät laitospaikat (vanhainkotipaikat) pitävät vanhukset entistä pidempään kotona. Tämä lisää työvoiman tarvetta kotihoidossa. Tarvitaan siis lisää tekijöitä, joita ei ole nytkään tarpeeksi.
Digipalvelut eivät vaihda vaippoja, nosta kumoon kupsahtaneita takaisin sänkyyn/tuoliin, annostele lääkkeitä muistiongelmaisille, lämmitä aterioita ja seuraa vanhusten selviytymistä ammatti-ihmisen silmin. Inhimillistä kanssakäymistä sairaan vanhuksen kanssa ei korvaa mikään.
”Terveyskeskuskonsepti pitää räjäyttää. Me ei tarvita joka ikiseen pytinkiä, jossa on täyden palvelun valikoima. Meidän täytyy keventää konseptia ja lisätä lääkäripalveluja. ”, toteaa Kristiina Patja, terveydenhuollon professori, Helsingin yliopisto (Yle Areena 11.5.2023). Patja kuuluttaa, että ”suuri osa kansasta” haluaa nopean analyysin ja hoitoonpääsyn. Hän ei ota kantaa, miten se toteutetaan. Kysyn, miksi ei? Ehkä siksi, ettei ratkaisua ole tiedossa, vaikka toimintojen karsinta l. järjestäytymissuunnitelma on jo toteutusvaiheessa.
Lisäksi Suomi on kovin erinäköinen Helsingissä, jonka asukastiheys on 3 073 asukasta/maa-km². Suomen keskiarvo on 18,3 asukasta/maa-km²!
Maaseudun sote-henkilökunnan työpaikat katoavat, ja elämänmuutos on edessä. Maaseutu tyhjenee, palvelut vähenevät. Kaupunkiseudut Helsinki, Turku, Tampere, Oulu ja ehkä Kuopio kasvavat, mutta kasvun taustasyistä ei voi kukaan olla tyytyväinen.
Soten työvoimapulan pitäisi teoreettisesti vähentyä, koska sote-työpaikkoja on vähemmän. Laskelmat ja ennusteet puhuvat täysin päinvastaista. Sote-työntekijöitä tarvitaan tuhansia lisää. 16´000 tarvitaan heti! Toisaalta hoitoala ei kiinnosta nuoria. Kaikista ei tule enää insinöörejä eikä sairaanhoitajia vain omasta halustaan. Hoiva-alan kiinnostavuutta tulee parantaa. Lääke on yksinkertainen, mutta kallis: palkkaus ja työolot.
Harjoitustehtävä sote-alan opiskelijoille
(myös sotealueiden hallintojohto saa osallistua)
"Palveluketju l . tulosyksiköt (kustannuspaikat)"
1. Avoterveydenhoito - terveyskeskukset
2. Kotihoito
3. Vanhainkoti/hoivakoti/dementiakoti/saattokoti (julkinen tai yksityinen)
4. ”Kotisairaalat”
5. Terveyskeskusten vuodeosastot
6. Sote-alueeen sairaalat (entiset kaupunkien tai kuntayhtymien sairaalat
7. Erityissairaanhoito (yo-sairaalat)
Tehtävä: määrittele päätöksentekoprosessit, rajapinnat, vastuut, alistussuhteet, raportointi, tarvittavat tietokannat ja niiden ylätason kuvaus.
Arvioi arvioi henkilöstötarpeet, vaatimustasot esimerkki sote-alueessa "siunsote.fi".
Bonustehtävä: suunnittele tulospalkkausjärjestelmä ja sen pääperiaatteet, sekä keski- ja ylemmän johdon bonusjärjestelmä. Keskity järjestelmä mittauskriteerien määrittelyyn. Käytä EVA-laskentaa (economic value add) eikä perinteistä budjettitavoitteet vs. toteutunut tulos.
Muista; sosiaali- ja terveystoimi ei ole bisness, vaan peruspalveluja.
Huom. Ota huomioon eri toteutusvaihtoehtojen kustannusvaikutukset. Niitä ei vastuuministeriö STM ole ottanut huomioon sote:n toteutuksessa. STM:n ministeriohjaus on valitettavasti käyttänyt karkkikauppa-menetelmää jo liian kauan.
Jälkikirjoitus
Tämän tositarinan opetus on, että Suomessa pitää olla terve ja hyväkuntoinen, jotta voi sairastaa ja vanheta inhimillisellä ja ihmisarvoisella tavalla. Omaisten tuki on välttämätöntä, muutoin joutuu ajopuuksi sote-virtaan.
Perherakenteen muutos 1960-luvun kolmen sukupolven suurperheistä nykyisiin ”ydinperheisiin” (vanhemmat ja 1,7 lasta) näkyy turvaverkkojen katoamisena. Yksinasuvat n. 1,3 miljoonaa eri-ikäistä suomalaista, 1/4 kansasta, ovat sote-turvattomuuden tilassa.
Asiakkaiden muilutus paikasta toiseen jatkuu sote-Suomessa huonokuntoisten teiden asfaltin reikiä väistellen.
Muilutus = toisen henkiön kuljettamista paikasta toiseen vasten kuljetettavan henkilön omaa tahtoa.
- urbaani sanakirja
Yllä kuvattu vaellus sote-viidakossa pistää miettimään, kuinka kauan tätä juuri aloitettua ylihintaista ja kompleksista yhteiskuntakokeilua jatketaan ennen kuin on pakko tehdä korjausliike.
Hallitus on totuuden edessä: Niin Orpon hallitus makaa, kuin Marinin hallitus heille intervallipaikat petasi.
Turvallista sote-matkaa kaikki kanssamatkustajat!
