Ethos - Pathos - Logos

1920-luku - Tatu Pekkarinen/Georg Malmsten

”Ainahan on maksettava eikös juu,

Mitä tässä maailmassa velkaantuu.”

Aprillipäivänä 2009 - Jaakko Kiander (Talouselämä)

”On väärinkäsitys, että valtion pitäisi maksaa velkansa takaisin, sanoo Palkansaajien Tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander. Väärinkäsitys perustuu hänen mukaansa suomalaiseen kulttuuriperintöön.”

24.4.2020 - Antti Roine, mielipidekirjoitus (Etelä-Suomen Sanomat)
”… Totuus kuitenkin on, että Euroopan valtiot ja kunnat ottavat lainaa yksityisiltä rahoituslaitoksilta. Tämä synnyttää jatkuvan rahavirran veronmaksajilta yksityisten pankkien omistajille korkojen muodossa.

Vähitellen, korkojen noustessa, monet valtiot ja kunnat ajautuvat vararikkoon, eivätkä pysty maksamaan lainojaan takaisin.

Tämän typerän politiikan lopputuloksena Euroopan Keskuspankki (EKP) sitten pelastaa yksityiset riskisijoittajat ostamalla arvottomat velkakirjat täyteen hintaan ja ilman mitään vastiketta.”

8.7.2015 - Pertti Haaparanta, taloustieteen proferssori, Aalto Yliopisto (Akateeminen Talousblogi)

"Troikka elää siis kuvitteellisessa maailmassa, miksi? On  vaikea löytää mitään rationaalista selitystä asialle. Yksi mahdollisuus on politiikka. EU:n ja erityisesti euroalueen kansalaisille on toitotettu monta vuotta, että Kreikan velkoja ei anneta anteeksi. On varmasti vaikeaa tunnustaa, että niin on jo tehty."

22.2.2017 - Christine Lagarde, Maailmanpankki (Taloussanomat)

"Kreikan velat tarvitsevat uudelleenjärjestelyä, mutta velkojen antamista anteeksi ei tällä hetkellä tarvita."

20.6.2020 - Paavo Arhinmäki, SKDL eiku Vasemmistoliitto (Kansanuutiset)
”Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle. Tällä hetkellä Suomi saa lainaa erittäin matalilla ja kiinteillä koroilla, Arhinmäki sanoo.”

21.6.2020 - Vesa Heikkilä, Taaleri (Uusi Suomi)

Eikö valtion tosiaan tarvitse maksaa velkojaan pois? Pankkiiri vastaa: ”Harvinaista kyllä olen samaa mieltä Paavo Arhinmäen kanssa”

26.6.2020 - Christine Lagarde, EKP:n pääjohtaja (Talouselämä)

EKP:n Lagarde painotti Suomessa, että koronavelat tulee maksaa takaisin.

26.6.2020 - Martin Wolf, Financial Times, Maailmanpankin ex-ekonomisti, (Talouselämä)

”Emme tule maksamaan velkoja takaisin. Valtiot eivät tule pyörittämään ylijäämäisiä talouksia tulevina vuosina, eivät ne ole koskaan niin tehneetkään. Mutta niiden pitää pystyä tekemään pienempiä alijäämiä”, Wolf sanoi.”

Kalevalan Sampo l. kirjokansi jauhaa edelleenkin koko maailmalle "rahaa, viljaa ja suolaa"!

Salon taloustilanne huolestutti valtuustoa

Salon taloustilanne huolestutti valtuustoa

SSS 16.6.2020, sivu 9

Kiitokset paikallislehden toimitukselle. Koko kunnallispoliittinen kesäkeskustelu onnistuttiin kertomaan yhdellä sivulla!

Salon poliittista johtoa huolestuttaa talouden karut näkymät. Pakkasella on talous ja kirjanpitokikkailu vesilaitoksen yhtiöittämiselläkin on vastatuulessa. Keskustapuolue näkee maakuntahallinnossa jopa ”ideologian rapauttamaa toimintaa”. Agraaripiireissä on jo avattu keskustelu maakuntaliitosta eroamisestakin. On kesä, ja lillukat kukkivat ja kaikkialla nähdään niitä PS-biologin nimeämiä "lillukanvarsia"!

Sillä eroamisella on tosin kiire, koska 2023 sote-uudistus on samalla aluehallinnon iso remontti. Läänit tulevat uudistuneina takaisin ja maaherrat mustien autojen takapenkeille. ”Kunnat ruotuun ja pulinat pois!”, kuuluu jo valtioneuvoston tiedotteista.

Minua kummastuttaa tämän kaiken voivottelun ja kurjuuden ylistyksen keskellä salolaisten näköalattomuus. Maakunta/Sote keventää kuntien taakkaa ja on iso mahdollisuus uuteen alkuun! Puolet henkilöstöstä siirtyy maakuntien palkkalistoille (noh, samoin menee reilusti yli puolet verotuloistakin). Kun kakku on pienempi, jaettavaa on vähemmän ja näin ollen syöjiäkin tulee olla vähemmän. Hallinnon tulisi NYT sopeuttaa toimintaansa ja karsia henkilöstöä, jotta vuoden 2023 1. päivänä ei tulisi suurta hyppyä tuntemattomaan. Tyhjään astuessa saattaa tukiranka vaurioitua pahoin.

Kuntien vastuulle jää etupäässä koulutus, sivistys ja infrastruktuurin kehittäminen (väylät, vesi, jäte jne.).  Hurraa! Jätehuoltohan ja ulkoistettiin LSJH:lle = silkkaa säästöä (ehkä). Kaavoitusmonopoli tuskin säilyy nykyisen kaltaisena. Siitä pitävät maakuntapomot huolen.

Nyt pitää suunnitella rohkeasti mini-Salon mini-organisaatio, palvelurakenteet ja ennenkaikkea tarkastella mihin laihtuva kukkaro oikeasti riittää. Kolmen vuoden siirtymäaika 2020-2023 on samalla etsikkoaikaa, jossa kunnan proaktiivinen ote oman toiminnan kehittämiseen varmistaa edes jonkinlaisen selviytimistien kohti maakuntien Suomea. Uskokaa pois, kyllä Salo on jatkossakin osa ”Varsinais-Suomen lääniä”.

Puolueiden tulee nyt laittaa kuntavaaliehdokkaat taloustieteen oppitunneille. Esiintymistaidon, poliittisen jargonin ja kameran edessä keikistelyn harjoitteluun ei ole oikeasti aikaa, eikä kunnallispolitiikassa tarvettakaan. Olkoon kuinka isoegoinen kuntapoliitikko tahansa, hoidettavat asiat ovat maanläheisiä ja konkreettisia, edelleenkin.
Tulevaisuus alkaa tänään, Salossakin.

Minkälainen on suomalainen kunta vuonna 2023?

Minkälainen on suomalainen kunta vuonna 2023?

Alussa oli suo, kuokka ja kunta

Vuoden 1865 kunnallisasetus eli ”Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallis­hallituksesta” (AsK 4/1865) siirsi ”maalliset asiat” kirkkopitäjiltä maalaiskuntien tehtäväksi, ja ”hengelliset asiat” jäivät luterilaisten seurakuntien hoitoon.

Paljon on ollut koukeroita, hallintohimmeleitä ja niiden purkutalkoita vuosien varrella. On perustettu kauppaloita, lakkautettu kauppaloita, perustettu kaupunkeja, yhdistelty maakuntia ja kuntia ja siirretty kyliä kunnasta toiseen. Onpa luovutettu 10% pinta-alasta ja siirretty 11% väestöstä Neuvostoliiton suorittaman ”liiketoiminnan haltuunoton” yhteydessä. Läänien rajoja on viilattu ja kunnat ovat pomppineet lääninrajojen yli edestakaisin. Lääninhallinto purettiin ja tilalle tuotiin uusiin vaatteisiin puettu maakuntahallinto.
”Suuri kuntauudistus” 1977 te ainakin teoriassa kaupungit ja maalaiskunnat tasavertaisiksi. 2006-2012 tehtiin kuntaliitoksia enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Perusteluna oli ”työssäkäyntialueen mukaiset peruskunnat”. Kuntaliitosidea myytiin pitäjien mahtimiehille tyyliin; leveämmät hartiat turvaavat palvelut kaikille alhaisemmin kustannuksin. Toisin kävi.

Mahdoton kunnallisyhtälö; tulot vs. menot

Samaan aikaan kuntauudistuksen kanssa maaseutu tyhjeni, valui keskuskaupunkeihin, ja peruskunnat ovatkin nyt muuttotappioalueita. Niiden taloutta on mahdoton tasapainottaa, ei yksin verotulojen vähenemisen takia vaan rakenteellisten valuvikojen vuoksi. Palvelujen tuottamisen vastuu, jonka valtiovalta on kunnille sälyttänyt perustehtävien lisäksi, on kuin käenpoika, jota ottovanhemmat eivät jaksa enää ruokkia. Jopa keskuskaupungit, kuten Oulu ja Vaasa kipuilevat ja yrittävät selvitä hengissä houkuttelemalla ympäröivän maakunnan asukkaat muuttamaan kaupunkiin, johon on keskitetty kaikki tärkeimmät palvelut. Toisin sanoen Suomi on kaupungistunut tietoisin valtiovallan toimenpitein ja loppukiri on menossa. Karkeasti Kokkola-Lappeenranta -viivan alapuolella asuu nyt yli 50% väestöstä ja ko. raja kulkee vinhaa vauhtia lounaaseen! Muuttovauhti kasvaa, vaikka maaseudun ihanuutta mainostetaan. Espoo tavoittelee asukasluvun kasvua 100´000:lla vuoteen 2030 mennessä. Vantaan ja Helsingin on pysyttävä vauhdissa mukana, koska kilpailuasetelma niin vaatii. ”Suomen kohtalo ratkaistaan Helsingissä.”, on ollut pormestari Vapaavuoren slogan jo pari vuotta. 

Liittovaltio Suomi – Federation Finland

Valtioneuvoston sote-uudistuksen kaapuun puettu kunnallishallinnon vallankumous muuttaa läpimennessään radikaalisti kuntien rooleja ja niiden tehtäviä. Liittovaltiomallin mukainen 22:n maakunnan + Helsingin kaupunkimaakunnan järjestely ottaa nykyisiltä kunnilta pois sosiaali- ja terveystoimen ja pelastustoimen. Lue: 50% henkilöstä ja n.50% kiinteistöistä. Melkoinen ”liiketoiminnan haltuunotto”. Maakunnista (siis uudelleen syntyneistä lääneistä) tulee mahtitekijä valtakunnan politiikkaan ja sen pyörittämiseen. Samalla verotus muuttuu kolmiportaiseksi; valtio-maakunta-kunta.

Kustannustehokkuutta ja suuruuden ekonomiaa ei enää haeta hallinnon muutoksilla, vaan jotakin vaikeammin määriteltävää: laatua. Näin on saatu nykyisen hallituksen piirisää konsensus. Rahan jakaminen on kivaa, ja Antti Rinteen lupaama Vappusatanen on enää hyvä vitsi, jos sitäkään. Varmaa on vain hallintokoneisto paisuminen entisestään, ja verotaakan kasvu.

Kun pöly laskeutuu (laskeutuuko koskaan?)

Mitä jää kuntien tehtäviksi? Käsittelen tässä vain maaseutukuntia ja ”työssäkäyntialueiden keskuksia”.

Koulutus: valtio määrittelee tarkasti tehtävien järjestyksen ja sisällön. Vähenevä väestöpohja vaatii kipeitä päätöksiä ja kouluverkko ei ole enää verkko, vaan katiska rantakaislikossa. Kovin tyhjiä ovat kaupungintalot ja manttaalitalot 2023 jälkeen.

Kaavoitus: on enemmän kuin todennäköistä, että maakuntahallinto ottaa vahvan roolin (vastuunjakoon vedoten) kaavoituksessa. Kunnille jäävät rakennusluvat ja -valvonta (ehkä).

Infra: 

-       vesihuolto; uhkana yhtiöittäminen ja myyminen ulos

-       jätehuolto; jo yhtiöitetty alueittain/maakunnittain ja päätäntävalta otettu kunnilta pois

-       energia1; kaukolämpöyhtiöt myyntilistalla

-       energia2; kunnalliset sähköyhtiöt ovat juuri nyt kansainvälisten pääomasijoittajien tähtäimessä

-       sähkönsiirtolinjat; myyty ulos koko ruuhka-Suomessa

Tietoliikenne:

-       laajakaista; runkoverkko myytiin jo kerran ulos (Digita) mukaan lukien radio- ja tv-toiminnan siirtoverkko. Kolme suurta operaattoria dna, Telia Sverige ja Elisa dominoivat tietoliikenneyhteyksiä kaikkialla Suomessa, missä on riittävä kuluttajatiheys ao. yritysten osakkeenomistajien tuottotavoitteisiin. Maaseutu pyristelee, mutta kunnatkaan eivät tue paikallisverkkoja ”kilpailutuksen nimissä”. 

-       matkapuhelinverkot; samat kolme määrittelevät pelin säännöt. Top 10 kaupunkia ovat kiinnostavia, maaseutu-Suomi pakkopulla. 

Veli veljenpoika velka

Lisäksi kunnille jää valtava velkataakka, jonka hoitaminen on mahdotonta verotulojen romahtaessa. Maksaako maakunta? Maksaako valtio? Annetaanko velat anteeksi? Kovia kysymyksiä. Valtioneuvoston esityksessä on tähän vastaus; ”Kustannusäästöt eivät ole hallinnonuudistuksen tavoitteena.”

Mitä olemme oikein tekemässä?

Olen samaa mieltä Jyväskylän yliopiston professori Teppo Krögerin kanssa; Valtiovalta ei tiedä, ollaanko tekemässä sote-palvelureformia vai sote-hallintoreformia. Nyt toimenpiteet ovat hallintoreformin mukaiset, mutta tavoitteet ovat palvelureformin mukaiset. Näyttää vaikealta, liki mahdottomalta, vaikka ”rahaa onkin käytettävissä kuin rakennusmestareilla”. 

Jos ehdotettu, ties kuinka mones sote-uudistusmalli hyväksytään eduskunnassa syksyllä, on edessä n. kolmen vuoden kujanjuoksu valtionhallinnossa ja kunnissa. En ymmärrä, millä itsesuggestiolla joku vielä asettuu kuntavaaleissa ehdolle. 

Vaan huominen kaiken muuttaa voi: Poliittinen vastuu pakenee kuin laskuvesi, viimeistään vuoden 2023 eduskunta- ja maakuntavaaleissa.

Vaihtoehto, olkaa hyvä

Aina pitää esittää vaihtoehtoja. Muuten emme olisi ajattelevia ihmisiä.
Tehdään Yliopistollisten keskussairaaloiden mukainen sotejako. Tehdään riittävän yksityiskohtainen palvelumäärittely ja skaaltaan organisaatio sen mukaiseksi. Perustetaan itsehallintoalueet (maakunnat) samaan muottiin (Hki, Uusimaa, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu). Näin pienen, suppenevan, väestön hallinto ja palvelut voidaan tuottaa tehokkaasti ilman maakuntien viidakkoa ja itsepäisyyden (anteeksi itsenäisyyden) uutta tulemista. 

-->

Maakuntauudistus ui mutkitellen vastavirtaan kuin nousulohi

Maakuntauudistus ui mutkitellen vastavirtaan kuin nousulohi

Autoilin eilen 5.6.2020 halki kauniin kotimaamme ja kuuntelin hallituksen sote-tiedotustilaisuuden 10:30-13:30 ”kannesta kanteen”. Rankkaa tekstiä tulevaisuuden Suomelle. 

Tuli mieleeni opiskeluajan fysiikantehtävät, joita ajoittain helpotettiin unohtamalla maan vetovoimakiihtyvys!

Tässäpä koko laskutehtävä:

• Helsinki + 21 maakuntaa (entinen sotealue)
• Uudenmaan järjestely ( Hki + 4 sotealuetta) on vielä avoin kysymys; ei tiedetä edes salliiko perustuslaki sen toteuttamisen. Ei hätää, murehtikoon seuraava hallitus sitäkin asiaa.
• Kolmiportainen verotus: valtio + maakunnat + kunnat ; kuka uskoo verotaakan helpottuvan? 
• maakuntaitsehallinnon vahvistaminen ja maakuntaparlamenttien perustaminen; 21 maakuntahallitusta ja leegio uusia maakuntaministeriöitä
• lisätehtäviä soten ja pelastustoimen lisäksi tulossa maakunnille; valtio vyöryttää, mutta laihtuuko valtionhallintokoneisto?
• 3 mrd € kustannussäästötavoite unohdetaan. ”Säästöt eivät ole nyt tavoitteena.”
• ”pyritään hillitsemään kustannusten nousua”, ts. tiedetään jo nyt, että toiminta tulee nykyistä kalliimmaksi ; Rahanjakohallitus toimii kuulemma ”hyvässä yhteisymmärryksessä”.
• tunnistetaan, että uusi organisaatiomalli vaatii uuden tietojärjestelmän (taas), ja se tulee olemaan kallis (taas), ja että sillä saadaan säästöjä pitkällä aikajänteellä (luvataan taas samaa kuin ennenkin) ; toteutumattomien toiveiden IT-tynnyri.
• kunnilta 50% työntekijöistä pois ja sote-kiinteistöt siirretään maakunnille (haltuunottomenettely)
• yksipuolinen irtisanomismahdollisuus yksityisten sote-yhtiöiden kanssa tehdyille (jopa 10v.) palvelusopimuksille. Maanantaina nähdään, paljonko Attendon, Terveystalon ja Mehiläisen osakekurssit tipahtavat. Mitäpä miettii Kulmunin kotiseutu ja Meri-Lapin sotejohto, joka ulkoisti palvelut vuosi sitten pitkällä sopimuksella vastoin maan hallituksen tahtoa?
• kuntien ja maakuntien olemattomat verotulot vs. uuden maakuntamallin kustannusten kasvu johtavat lisälainanottoon ja hillittömään setelikoneiden pyörittämiseen
• ”Ajetaanpa poijat kyydillä, kyllä valtio kyydin maksaa.” Tässä lienee ohjenuora kunnille ja tuleville maaherroille ja heidän lakeijoilleen. Ts. saman meno jatkuu, luvut ovat vain suurempia.

JK.

Ovatko republikaanit vasemmistoa vai Suomen sosialistit oikeistoa? 

Suomalainen liittovaltio laajan itsehallinnon saattelemana on toteutumassa sotemaakuntauudistuksen myötä. Tällaisen amerikkalaisen, laajaan itsehallintoon perustuvan, mallin puolustajia ovat Yhdysvaltain republikaanit. Meillä sosialistit ja heidän apupuolueensa hallituksessa ajavat samaa amerikkalaista yhteiskuntamallia.  Tällä päättelytavalla nykyinen oppositio käy taistelua "kapitalistisen tien kulkijoita vastaan".

”Vasen oikea, variksen poikia.”

Kaikki lukusille:

https://valtioneuvosto.fi/documents/1271139/22728740/Sote-infon+diasetti_verkkoon.pdf/1a226311-3d3e-5309-bd87-551d17d2c988/Sote-infon+diasetti_verkkoon.pdf

Hyvää Vaelluskalapäivää

Hyvää Vaelluskalapäivää

(julkaistu Rantapohja-lehdessä) www.rantapohja.fi 

16.5. vietettiin jokavuotista kansainvälistä virtavesipäivää. Sitä kannattaa viettää Iijoellakin. Suunnitelmat joen ennallistamiseksi etenevät positiivisesti ja muutosprosessi vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden osalta on käynnissä.

Vanhojen uomien ennallistaminen on tarkkaa puuhaa, eikä virheisiin ole varaa. Onneksi Suomessa on jo kokemusta ja tutkittua tietoa asiasta. Pelkkä virtauksen palauttaminen ”maisemoituun” ja osin padottuun jokeen ei riitä. Koskista tulee tehdä jälleen vaelluskalojen koti, jossa on hyvä elää ja lisääntyä, ja jonne palata merivaelluksen jälkeen. Mekaanisten kalansiirtolaitteiden käyttö on osoittautunut tehottomaksi ja kalliiksi ratkaisuksi. Lohiportaat auttavat vain kalan nousussa, mutta turvallinen paluu takaisin merelle on yhtä tärkeää. Luonnollinen jokiuoma on kalan paras nousu- ja laskureitti, sen on kokemus osoittanut. Ennallistamisen lopputuloksen tulee olla ”ikuinen”, aivan kuten PVO:n ostama ikuinen oikeus Iijoen vesivoiman hyödyntämiseen. Ts. samassa veneessä (joessa) ovat sekä kala että yhtiö; ikuiset yhtiökumppanit!

Joki ja kala ovat aina olleet jokivarren asukkaille elämää suurempi kysymys, eikä kalasodiltakaan ole vältytty. Kunnat ovat viisaasti pysytelleet viime vuodet taustalla; verotulot ja työpaikat ovat olleet joen antama siunaus satoja vuosia.
Kyliltä kuuluu kuitenkin kummia. On syntynyt idea koplata Ollinkorven tuulivoimahankkeen imagon kohottaminen maksattamalla Ilmatar Oy:lla PVO:n ohijuoksutuksen menetettyjä tuloja.  Onko tuulivoimayhtiö todella valmis maksamaan ikuisesti vesivoimayhtiön laskennallisia tappioita, jotka lisäksi vaihtelevat korvausvelvoitteiden ja sähkön tukkuhinnan mukaan jopa päivittäin? Mitä tuumaavat ko. yhtiöiden omistajat Ranskassa ja Helsingissä? Ainoa konkreettinen yhtymäkohta on vesivoiman tarve tuulivoiman säätövoimana. ”Iissä on ideaa”, mutta tarvitaanko tällaisia ulostuloja?

Joen ennallistaminen on pitkäjänteinen prosessi, kuten metsänkasvatus. Vasta jälkipolvet pääsevät oikeasti nauttimaan työn tuloksista. Uomat vaativat ammattitaitoista vesirakentamista; kosket, nivat, kutusorakot, suvannot jne. Siis kaikkea sitä, mikä vuosikymmenet sitten tuhottiin! Ennallistaminen määrää myös tarvittavan voimaloiden ohijuoksutuksen vanhoihin uomiin. Tulevat muutokset kalakannan hoitovelvoitteisiin kertovat aikanaan kuka tekee ja mitä. Arviojuoksutuksia ei kannata edes harkita. Ne ovat huono lähtökohta yhteistyölle voimayhtiöiden, ennallistajien, kalastajien ja valtiovallan välillä. Kannatan faktapohjaista suunnittelua ja toteutusta. On syytä muistaa, että vanhan jokiuoman kunnostus on vain toteutuksen yksi vaihe. Oleellinen osa projektia on nousupurojen ja sivu-uomien kunnostaminen. Tämän työn voi aloittaa vaikka heti, vaikka kala ei voimalaitosten ohi vielä pääsekään.
Muistutus kalakiimaisille: Vasta vuosien rauhoitus ja valvotut kalastusajat, saaliskiintiöt, joen oman kalakannan vahvistaminen ja seuranta kertovat onko ennallistaminen onnistunut. Lohiverkot, -padot ja -vavat voi pitää varastossa parempia saaliskausia odottamassa! Energia kannattaa suunnata nyt oman kylän virtavesien kunnostukseen.

Tukekaamme Iijoen ennallistamisprojektin toteuttamista, ja sen jatkosuunnitelmien tekemistä yläjuoksun jokisosuuksille ja latvapuroille. Samalla tulee tarkastella kriittisesti pienvoimaloiden tarkoituksenmukaisuutta. Maan energiahuollon kannalta niillä ei ole enää merkitystä, kalalle ne ovat ohittamaton este.

Antakaamme joelle ja kalalle uusi mahdollisuus tekemällä historiallinen ryhtiliike Pohjolan luonnon ja sen asukkaiden parhaaksi. Tähän tarvitaan koko jokivarren asukkaiden, kuntien ja yritysten yhteistyötä jokisuulta joen alkulähteelle.
Olkoon Iijoella vaelluskalapäivä vuoden jokainen päivä!

Jouko Häyrynen