- Maakuntauudistuksen kokoinen demokratiavaje -


Olen seurannut, kuinka lukuisat kansanedustajat ovat ilmoittautuneet posket punaisina syksyn maakuntavaaleihin. Eikö kahden käden ote vallankahvasta ole jo riittävän tukeva kansakunnan kaapinpäällä? Koska ehdokkaista useat istuvat myös kunnallisvaltuustoissa, -hallituksissa ja kunnallisten yhtiöiden hallituksissa, niin tulossa on potentiaalisesti vauhdikkaita tilanteita.

Esim. 1


Eduskunta käsittelee ehdotusta maakunnalle X tehtävästä budjettiallokaatiosta. Ehdotuksen on tehnyt maakunnan X maakuntavaltuustossa tai -hallituksesssa istuva kansanedustaja Y. 
Jääväkö edustaja Y itsensä, ja missä vaiheessa?


Esim. 2


Kunta A anoo määrärahaa hankkeeseensa maakuntahallinnolta. Koska summa on merkittävä, alistetaan päätös maakuntavaltuuston päätettäväksi. Anomuksen on tehnyt kansanedustaja Y, joka istuu sekä kunnan A kunnallisvaltuustossa, että maakuntavaltuustossa. 
Jääväkö Y itsensä päätöksenteosta?



Esim. 3

Maakunnan X maakuntahallitus on lähettänyt selvityspyynnön kunnalle A tietystä osayleiskaavan epäselvyydestä liittyen kunnan omistaman yhtiön maankäyttösuunnitelmaan,  joka koskettaa useita maakunnan kuntia ja on siten maakuntahallinnon intressissä.
Istuva kunnallisvaltuutettu Y, joka on myös maakuntahallituksen ja kotikuntansa ko. kunnallisen yhtiön hallituksen jäsen on osallistunut selvityspyynnön tekemiseen maakuntahallituksessa kunnalliselle yhtiölle.  Hänen pitäisi nyt olla myäs vastaamassa itselleen/maakuntavaltuustolle yhtiön puolesta. 
Hupsis, miten se nyt unohtuikin jäävätä itsensä edes jossakin vaiheessa prosessia?



Ovatko jääviysvaatimukset poliittisessa päätöksenteossa määritelty riittävän yksiselitteisesti, vai tulkitaanko lakia ”parhain päin”?
Tuleeko maakuntauudistuksen myötä demokraattiseen päätöksentekoon uusi valuvika kuten ns. ”porsas” betoniperustuksiin?

Toteutuuko tasapuolisuus, riippumattomuus ja yhdenvertaisuusperiaate, kun samat henkilöt pyörivät päätöksentekoprosessissa kuin karusellissa?

En kannata (enää) maakuntauudistusta enkä varsinkaan maakuntavaaleja.

Ei tämän takia hallitusta kannata kaataa, mutta uudistuksia ja eri hallinnonalojen parannuksia voi muutenkin kuin kerrostamalla poliittista järjestelmää lisää.

Väylästrategia Nyt

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005669807.html

Julkaistu: Salon Seudun Sanomat 28.7.2018

Väylästrategia Nyt

Kunnan kaavoitus- ja maansuunnittelu on ikuisuusprojekti. Asia koskettaa ainakin välillisesti kaikkia kuntalaisia, joten kaikilla on vahvat mielipiteet asioista. Vuosikymmeniä esillä ollut rautatielinjaus Turku-Lohja ei ole poikkeus.Koska kyse on usean kunnan ja maakuntien yhteisestä asiasta, on ollut tuskallisen vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen edes suunnittelun perusperiaatteista.

Suomi kaupungistuu ja keskittyy hyvin nopeasti. Näin tapahtuu etenkin kasvukäytävissä Helsinki-Tampere ja Helsinki-Turku. Siksi on tärkeää, että nyt tehtävät liikenteen ja rakentamisen suunnitelmat ovat riittävän kauaskantoisia. Sata vuotta on lyhyt aika liikenneväylän käyttöikänä. Ei ole helppo ole tehdä kerralla hyvää. Tästä esimerkkinä pihtisynnytyksellä tehty moottoritie E18 Turku-Lohja.

Väyliä suunnitellaan ja rakennetaan Suomessa edelleenkin erillisinä hankkeina ja ne nähdään pelkästään fyysisinä infrastruktuuriprojekteina. Kaikki väylät (tiet, rautatiet, vesiväylät, tietoliikenne- ja sähköverkot yms.) ovat itse asiassa taloudellisen lisäarvon tuotantovälineitä, yhteiskunnan verisuonistoa.Eikö siis ole järkevää kehittää yhteiskäyttöisiä väyliä erillisten, huonon tehokkuusluvun, sirpaleisten väylien sijaan?Miljardiluokan väyläprojektien tulee palvella 2100-luvun suomalaisia. Suunnitelmissa on useita, kilpailevia rautatiehankkeita, eikä kaikkia voida toteuttaa.

Mielestäni nyt suunniteltavan ”tunnin junan”, (suomeksi: nopea junayhteys Turku-Pasila) lähtökohdat ovat väärät. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner kehottaa suurissa infrahankkeissa ”ajattelemaan toisin, laaja-alaisesti”. Näin voisivat tehdä Salon ja Lohja yhdessä. Kaupungit voisivat tehdä tulevaisuuteen tähtäävän ”Suomi200 -päätöksen”:rautatielinjaus E18-moottoritien käytävään välillä Kupittaa-Lohja.
Uudet liikenne- ja logistiikka-asemat, Piihovi, Suomusjärvi ja Muijala, olisivat luontaisia tulevaisuuden kasvualueita teiden ja rautatien solmukohtina. Turkulaisille sopinee kaikki, joka kellottaa Kupittaa-Pasila matkustusajan alle tunnin.

Uusi linjaus antaisi kunnallispolitiikkaan positiivista puuhaa kaavoituksen ja suunnittelun saralla liki rakentamattomissa alueissa.  Samalla vapautuisi runsaasti maata kaavoitukseen nykyisen rautatien poistuessa mm. Salon keskustan alueelta.

Kaupunkistrategiakin konkretisoituisi; Asiakaslähtöisyys, Rohkeus, Vastuullisuus ja Oikeudenmukaisuus.

Vielä ei ole myöhäistä pitää tuumaustauko, koska asian kanssa on pähkäilty jo vuosikymmeniä. Kyllä valitut konsultit (kaikki kolme pätkätyöläistä) jaksavat odottaa tarkennettuja ohjeita maakuntahallinnolta ja alueen kunnilta. 

Huonoa ei kannata edes suunnitella.

Jouko Häyrynen

yrittäjä, Kisko

27.4.2018

Yhteisöllinen syyllisyys

Virtavesien tulevaisuus 2 -seminaarissa tuotiin esille mielenkiintoinen, filosofinen ajatus yhteisvastuullisesta syyllisyydestä luonnon turmelemisesssa, tässä tapauksessa virtavesien patoamisessa:

Vesivoimalat ja -padot ovat pääsääntöisesti valtionyhtiöiden / osakkuusyhtiöiden rakentamia 1930-1980. Koska jokainen suomalainen on välillisesti osakkeenomistaja ao. yhtiöissä, on jokainen suomalainen myös oikeudellisessa ja moraalisessa vastuussa rikoksista luontoa kohtaan.

Näin lausui erään valtio-omisteisen vesivoimayhtiön, Kemijoki Oy:n, hallintoneuvoston jäsen pontiuspilatusmaisesti.

Mielestäni on kohtuutonta, että yli 70 vuoden takaiset ympäristön tuhoamiset (Suomen valtion vesioikeuden siunauksella) vyörytetään nykyisen sukupolven vastuulle. Korjaavat toimenpiteet ovat kaikkien yhteinen asia, mutta itse rikos ei.

Miten vapaudun tästä synnin taakasta? Vaihtamalla kansalaisuuttako?