Jokaisen oikeus (muinaissuomeksi jokamiehen oikeus) on erinomainen kansallisen yhtenäisyyden ja ylpeyden aihe. Eurooppalaisittain laajat yksilönvapaudet luonnossa, riippumatta maapohjan omistussuhteista, on ikiaikaisen metsäläiskulttuurimme monumentti. Jokaisen oikeudesta on tehty myös matkailuvaltti, ja se houkuttelee turisteja ihailemaan kanssamme puhdasta luontoa ja luontosuhdettamme.
Luontomme kunnioitus on kuitenkin suomalaisten keskuudessa rapautunut ja metsä, yhteinen olohuoneemme, on uhanalainen. Vaellusreitit sotketaan - osasyyllisiä ovat luontomatkailuyrittäjät, joilla ei ole aikaa tai kykyä opastaa matkailijoita. Suomalaisiltakin vaeltajilta on osin unohtunut jokaisen oikeuksien säännöt. Olen kohdannut kansalaisia, jotka kulkevat pihojen poikki vedoten jokaisen oikeuksiin ja jotkut poimivat sienet ja marjat porraspielestä. Samoin tulenteko oman mielen mukaan on kuulema jokaisen oikeus ja sen moittiminen liki saamelaisten perinneoikeuksien arvosteluun verrattava loukkaus.
Muistin virkistämiseksi: https://ym.fi/jokaisenoikeudet
Valtiovarainministeriön taloudellinen kuristusote Metsähallituksen Luontopalvelusta on murheellista katsottavaa. Kun luontokeskuksia suljetaan ja henkilökuntaa säästösyistä vähennetään, katoaa luontoreittien valvonta ja huolto. Samoin taukopaikkojen ja erämaatupien määrää karsitaan kustannussyistä. Ymmärrän Metsähallituksen Luontopalvelujen turhaantumisen; erämaatuvat rikotaan, taukopaikat sotketaan, polttopuut viedään. Meno erämaassa on paikoitellen todella villiä.
Kyse ei ole rahasta, vaan arvovalinnoista. Metsähallituksen Metsäteollisuus Oy tilitti valtionkonttoriin puunmyyntituloja vuodelta 2024 179,8 milj.€. Kyse on meidän kaikkien suomalaisten yhteisen metsäomaisuuden tuotoista! Valtion kukkarossa ei ole pohjaa, m.o.t.
Metsähallitus perää nyt kunnilta vastuunkantoa. Vaikka suuri osa vaellusreiteistä on valtion mailla, katsoo valtio että vastikkeettomia hyötyjiä ovat kunnat ja niiden matkailuyrittäjät. Muuten ei voi käsittää, että hyväkuntoisia luontokeskuksia uhkaa sulkeminen vielä kuluvan vuoden aikana. Ko. kiinteistöissä toimivat juuri em. matkailuyrittäjät. Maaseudun majoitus-, ravintola-, ja eräopaspalveluilta viedään elinkeino.
Jos jo päätetyt leikkaukset palveluverkostoon toteutetaan, ei kunnilla jää juuri aikaa reagoida. Uudet valtuustot kokoontuvat vasta kesällä, niin myös vapaa-ajan lautakunnat. Tuskinpa kuntien vuosibudjetissa on varauksia em. matkailupalvelujen hoitamiseen. Jokaisen oikeus ei voi toimia, jos ei siihen ole nykyajan vaatimia puitteita. Nyt ollaan tekemässä iso "luontopalvelujen aukkohakkuu".
En luota enää hedonistisen nykyihmisen kykyyn siivota jälkensä luonnossa liikkuessa. Vastuunkanto luonnosta ja omasta käyttäytymisestä eivät ole entisensä. Metsähallituksen säästötoimien seurauksena retkeilijät aloittavat uudestaan nuotiopuiden holtittoman kaadon ja kantotulien tekemisen pitkin metsiä. Suljetut WC:t palauttavat kyykkykakka-kulttuurin, joka näkyy hyvin pian luonnossa. Vaellusreitit eivät ole enää mielekkäitä etapilta-etapille jotoksia, vaan vaeltajat tekevät reitinvalintansa omien mielihalujen mukaan. Moottorikelkka- ja maastopyörävaellus villiintyy, koska merkittyjen reittien palvelut katoavat. Harvinaisuudeksi muodostunut koskematon luonto tuhoutuu nopeasti holtittoman retkeilyn paineessa. Vaelluksista tulee vaelteluja.
"Kyllä luonto korjaa." Ei korjaa! Pohjoinen luonto uudistuu erittäin hitaasti ja siihen kuluu vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Muovit, ihmisen jätökset ja mönkijän jäljet jäävät soille ja tunturiin. Uhkana on, että jätämme näiltäkin osin jälkipolville pilatun luonnon.
Ihminen ja luonto eivät enää kohtaa. Tutkimuksen mukaan 1/3 kahdeksanvuotiaista ei ole koskaan käynyt metsässä. Missä on vanhempien vastuu opettaa jälkikasvu osaksi ympäröivää flooraa ja faunaa? Koulu toki yrittää parhaansa, mutta vanhempien esimerkillä on vahva vaikutus luontosuhteen kehittymisessä. Ehkä tämä kaupungistumisen aiheuttama voimakas luontosuhteen katoaminen onkin Suomen luonnon pelastus. Luonnontuntemuksesta muodostuu ns. erityisosaamisalue, ja suuri osa suomalaisista ei enää kaipaa luontoon. Toivottavasti ennuste on täysin väärä.
Toukokuun 15. on "Suomen Lasten Metsäretkipäivä". Tapahtumaa organisoi Helsingin yliopiston Kasvatustieteiden osaston biologian didaktiikan tutkimusryhmä ja se on osa opettajankoulutusta. Retkipäivän pysyvänä suojelijana on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Metsäretken ei tarvitse olla ikimuistoinen elämysmatka Kuusamon Karhunkierrokselle. Arkipäivän piipahdus lähimetsään ja opastettu tutustuminen kasveihin, eläimiin ja koko ekosysteemiin on lapselle varmasti todellinen elämysmatka, jonka voi uusia vaikka joka päivä. Ehkä lasten vanhemmatkin voivat saada déjàvu-elämyksen ja vielä omien lasten kanssa!
Vinkkejä metsäretkipäivään mm. : https://blogs.helsinki.fi/metsaretkipaiva/
Moderni luontosuhde ei tarvitse laajoja jokaisen oikeuksia, jotka on tarkkaan kirjattu lakitekstiin. Luonteva paluu luontoa kunnioittavaan elämäntapaan on paljon tärkeämpää. Luonto ja jälkipolvet kiittävät.
PS. Sana luonto tarkoittaa ympäristöä, jota ihminen ei ole muokannut. Se yleistyi kielessämme 1700-luvulla (kotus.fi).
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
