Maisema on jokaisen oikeus

  

 

 

 

Suomen luonnon päivänä 30.8. menin metsään hyvän ystäväni kanssa poimimaan sieniä. Ajattelin, että olemme menossa luontoon, mutta emme löytäneet sitä. Sieniä löysin kylläkin korillisen, kiitos asiantuntijakaverin.

Kuljimme pitkin ojitettuja soita, jotka kitukasvuisina rääseikköinä todistivat menneiden vuosikymmenien virheitä. Kaikkialla ei Suomen vihreä kulta suostu kasvamaan. Aukkohakkuiden uumeniin emme halunneet mennä. Siellä ei juuri ruokasieniä kasva.
Jäin retkemme jälkeen miettimään, kuinka harvoin pysähdymme katselemaan elinpiirimme maisemia. Pidämme itsestään selvyytenä uuden ajan maisemallisia monumentteja, joista kulttuurin kerrostuneisuus on kaukana.

 

 

Luoda - Luonne- Luonto 

Luonto oli karjalaisten vanhan käsityksen mukaan ihmisen (tai ehkä muunkin persoonan omaavaksi koetun asian tai ilmiön) suojelushaltija. Tämän olennon nimestä on tullut sekä ympäristöä tarkoittava sana luonto että perustavanlaatuisia ihmisen tai eläimen henkisiä piirteitä tarkoittava sana luonne. 

Luonto esiintyy suomenkielessä jo 1500-luvulla. Sana yleistyi vasta 1840-luvulla. (Kotus) Alunperin sana tarkoitti ympäristöä, jota ihminen ei ole muokannut. 

 

Maisema

Maisema on aistein havaittu suhteellisen laaja ympäristö. Maisema on vanha maa-sanan johdannainen. Eri ilmiöiden mieltäminen maisemiksi on laajentunut, ja nykyään puhutaan väljästi esimerkiksi äänimaisemista ja mielenmaisemista.

 

Maiseman historia

Ensimmäinen realistinen kuva suomalaisesta järvimaisemasta. C. P. Hällström: Näköala Hauhon Vermasvuorelta, 1799.

Wikipedia kertoo: 1700-luvun lopulta lähtien Suomea on esitetty kuvissa realistisina ylhäältä nähtyinä järvimaisemina. Nämä panoraamat alkoivat kansallisen heräämisen myötä ilmentää kansallisuusaatteen mukaista käsitystä yhtenäisestä maasta ja kansasta. Havaitun ja kuvatun näkymän ohella rajattu alue miellettiin myös maisemaksi. 
Topeliuksen Maamme-kirjassa 1800-luvulla maisema-sana tarkoittaa lähinnä maakuntaa. Joissain murreilmaisuissa maisema tarkoitti myös seutua tai maastoa.
Suomen taiteen kultakausi 1800-luvun lopulla näytti maiseman monipuoliset mahdollisuudet. Kuvan ohella maisema kuvattiin osana muuttuvaa ja elävää todellista ympäristöä.

 

Tiedätkö, mihin maisemamaakuntaan asuinalueesi kuuluu?

Vuodesta 1993 on Suomi jaettu kuvan maisemamaakuntiin sisältäen 158 valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta.
Suomen maisemamaakunnat.

 

Missä luonto on tänään?

Ympäristönhallinto ja luonnonperintösäätiö yrittävät parhaansa mukaan neuvoa lukutaitoisia löytämään luonnon ympäristössämme ja suojelemaan sitä. 
Huom. luonto ei ole sama asia kuin ympäristö! 
Tässä linkkejä uteliaille:
https://www.ymparisto.fi/fi
https://luonnonperintosaatio.fi/

Täältä voit tarkastella ajantasaista tietoa ympäristön tilasta Suomessa:
https://tarkka.syke.fi/eo-tarkka?ver=0&lang=fi

 

Maan omistus vs. maiseman omistus

 

Maan omistukseen ei mielestäni pitäisi kuulua omistusoikeutta maisemaan.

Rakennusluvat eivät huomioi maisemahaittoja. Päinvastoin, esim. kaivosten la louhosten reuna-alueet "kaapataan", ja niille asetetaan täydellinen käyttökielto. Tosin ko. alueilla sallitaan avohakkuut. HS 12.10.2025
Kuntia, joilla on kaavoitusmonopoli, ei velvoiteta tekemään kaavoituspäätöksiä kokonaisetu edellä. Teollisuuslaitokset, voimalapadot, sillat, tiet, rautatiet, sähkölinjat, aurinkovoimalat, tuulivoimalat, kaivokset, louhokset, datakeskukset, kaikki kaavoitetaan toisistaan erillisinä. Suomi on suuri maisemallinen tilkkutäkki. Kotimaisema pirstoutuu usein "ennen kuin asukkaat ehtivät sanoa edes kissa".

 

 

Maanvuokraus vs. Maiseman vuokraus

 

Energiakaavoituksen YVA-menettelyn sivulauseissa ei puhuta maisema-arvoista. Havainnekuvia piirrettään älykkäillä ohjelmistoilla kansalaisten ihmeteltäväksi. Se riittäköön maisema-analyysiksi ilman kommentteja. "Kyllä silmä tottuu.", on kaavoituskonsulttien ja kuntajohtajien vakiovastaus.

Omakohtainen kokemukseni on esimerkki ajatusmallista, jossa maaomistus on etusijalla ja kaikkien asukkaiden yhteinen maisema on vuokrataan (korvauksetta) yhdessä maapohjan kanssa uusiutuvan energian tuotantoon. Kuvat alla on otettu kesämökkimme rannassa 10/2025. 10 vuotta sitten maisemassa ei ollut yhtään tuulimyllyä, nyt näkyvissä on kirkkaana päivänä 93 kpl!

Olhavajokisuu, Ii

Menetettyä maisemaa ei takaisin saa. Ennallistaminen ja kunnostaminen ovat erittäin kallista ja lopputulos on usein kompromissi ihmisen taloudellisten arvojen ja luontoarvojen välillä. Kannatan siitä huolimatta mm. 

- luonnonmukaisten kalateiden rakentamista padottuihin virtavesiin 

- epäonnistuneiden soiden kuivatusten palauttamista

- lakkautettujen turvesoiden vesitasapainon korjaamista

- valikoitujen turvepeltojen palauttamista luonnotilaan vesittämällä

 

 

Yliopistomiestä harmittaa

 

Kansakunta ei ole yksimielinen ja teknokraattien viestit ovat selkokielisiä.

 

Yle Aamu-tv 28.8.2025
-Teollisen kokoluokan tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen on kannattavaa. Saksassa on moninkertainen määrä aurinkovoimaloita. 
- Kiinassa tuotetaan tuuli- ja aurinkoteknologian komponentteja kustannustehokkaasti, joten niiden tuonnista ei tule olla huolissaan, kunhan kontrolli- ja tehoelektroniikka ovat omissa käsissä.

- ”Toivottavasti energian kulutus kasvaa.”

Juho Erola, energiatehokkuuden professori, LUT uni

Onhan se harmillista, että Suomen sähköenergian kulutus ei ole kasvanut moneen vuoteen, ja kasvua tavoitteleva energiateollisuus odottaa energiasyöppöjen datakeskusten tsunamia Suomeen ja nopeaa liikenteen sähköistymistä. Näin edistetään talouskasvua ja taloudellista toimeliaisuutta. Tosin halvan energian hyödyt valuvat ulos maasta, koska teknologia ja investoinnit ovat ulkomaisia. Toki hukkalämmöllä saadaan lähiseudun torpat lämpimiksi. 

Avoin kysymys: Eikö nämä datahukkalämpökeskukset pitäisi rakentaa Österbotteniin, teollisen luokan vihannestuotannon naapuriin?

 

Tulemme näkemään lähivuosina hillitsemätöntä maisemanmuokkausta kyseenalaisin perustein, kuntien kiinteistöverotuottojen nimissä. Vihreä siirtymä siirtää Suomen luontoa historiaan, hehtaari kerrallaan.

 

 

Luontoystävällistä maiseman muokkaus ilman säätelyä

 

Radio Suomen Päivä 13.8.2025

”Olemme jo vuodesta 2023 rakentaneet vain luontoystävällistä tuulivoimaa.”

- Anni Mikkonen, ympäristötieteilijä, toimitusjohtaja Suomen Uusiutuvat ry.

 

Yle Aamu-tv 28.8.2025

"Pienen kokoluokan uusituvan energian hankkeille ei tarvittaisi kaavoitusprosessia ollenkaan. Se vain nostaa kustannuksia ja viivästyttää rakentamista."
-
Anni Mikkonen, toimitusjohtaja, Suomen Uusiutuvat ry.

 

 

Uudisrakentaminen ja maisema

 

Esimerkki Lounais-Suomesta: Kultaranta Resort Oy kaavailee rakentavansa 7-kerroksisen hotellin Naantalin Luonnonmaalle. Kaupunki käynnisti kaavamuutoksen syksyllä 2024. Sen jälkeen tehtiin suunnitelmia ja havainnekuvia yms. arkkitehtitoimiston ja kaupunkisuunnittelu

Viranomaislausunnot on annettu. Mm. Museovirasto vaatii kerrosmääräksi kaksi, ja kaupunki empii myös alkuinnostuksen laannuttua. Kaup.hallitus ja kaup.valtuusto painivat lämpimikseen. Lain vaatima kansalaisvaikuttamisteatteri alkoi 10.10.2025, jotta mielensäpahoittajat saavat puuskahdella digitaalisesti kaavaehdotusta katsellessaan. En usko sillä oleva mitään todellista vaikutusta.

Arvioikaa itse havainnekuvaa:

 

Missä ihminen, siellä muokataan maisemaa

 

Mielestäni kannattaisi jättää edes hiukan luontoa jäljelle jälkipolvien ihmeteltäväksi.

Rauhoitusalueet, luonnonsuojelualueet, soiden, metsämaiden ja vesistöjen ennallistaminen ja kunnostaminen ovat oikeansuuntaisia tekoja.

Me pieni alle 6 miljoonan ihmisen kansa mahdumme kyllä Suomeen, vaikka osa alueesta olisikin sitä oikeaa luontoa.

 

Talousmetsätkin ovat osa maisemaa, vaikka ihmisen kädenjälki niissä näkyykin. Onko kuitenkaan aivan pakko sen kädenjäljen olla nyrkinisku? HS 5.10.2021

Raaskan saari, Keurusselkä 10/2021 

 

 

  

Luonto ja maisema eivät ole enää itsestäänselvyyksiä

 

Olemme valmiit ajamaan satoja kilometrejä kokeaksemme kauniin luonnonmaiseman: Koli, Punkaharju, Lapin tunturit, rannikon koskemattomat rannat. Samoin perinnemaisemat, kuten Vanha Rauma ja Turun käsityöläismäki vetävät matkailijoita puoleensa. Ilmastonmuutos muuttaa maisemaa, ja muutoksen pysäyttäminen tuntuu välillä mahdottomalta. (Kaleva 13.10.2025) Koskematon luonnonmaisema on kuitenkin maisema, muuttuneenakin.

 

Miltä tuntuisi, jos perittäisiin maisemamaksu esim.

- Saanalle kiipeämisestä

- Punkaharjun maisematiellä ajamisesta

- Kolin näköalan ihastelusta

- Laitilan Untamalan raittikylään tutustumisesta

jne.

 

Kansainvälinen Maisemapäivä 20.10.2025

 

Kansainvälistä maisemapäivää vietetään vuosittain 20. lokakuuta. Vuonna 2025 päivää juhlistetaan muun muassa valokuvakilpailulla ja maisemakävelyin. Maisemapäivällä halutaan kiinnittää huomiota siihen, että maisemat ovat olennainen osa kaikkien kulttuuriperintöä, identiteettiä, hyvinvointia ja elinympäristön laatua sekä monimuotoisuutta. Maisemapäivän taustalla oleva Euroopan neuvoston maisemayleissopimus kannustaa kaikkia osallistumaan maisemien tarkasteluun ja niitä koskevaan päätöksentekoon.

 

Rohkaisen kaikkia tutkimaan oman maisemamaakunnan tarjoamia luontokohteita ja ulkoilemaan sananmukaisesti "kotimaisemissa" ja jakamaan maisemakokemukset perheen ja ystävien kesken!

 

Jouko Häyrynen

luonnonetsijä

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty tekoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

50 vuotta sitten

 

Greenman 12.10.1975

 

Viisikymmentä vuotta sitten teki iiläinen Greenman ensimmäisen keikan Martinniemen työväentalolla. Nietsu (Pekka Niemelin) oli puuhamiehenä konsertille ja houkutteli/maanitteli meidät mukaan. "Pittää sitä jotakin järjestää" oli hänen mottonsa. Olimme mielestämme kovassa seurassa; Rocket ja Timjam Oulusta.
Koko syksy hinkattiin ja viilattiin omia biisejä keikalle. Vain kaksi coveria oli lyhyessä setissä: Isokynä Lindholm, Puhtaat Laivat ja Wishbone Ash, Ballad of the Beacon. Keikan jälkeen soundiamme verrattiinkin juuri Wishbone Ash´iin. - Olin siitä hiukan ylpeä!

Paikallislehti Rantapohja kirjoitti konsertista, mutta lehden vuiosikerran 1975 digitointi on vielä kesken. Palaan asiaan, kun saan lisää tietoa.

 

 

Alarivi: Kari Ikonen, keyboard - Jouko (Punttu) Kakko, fonit ja laulu - Jorma Piri, rummut 

Ylärivi: Seppo (Amon Düül) Kukko-Liedes, soolokitara - Jorma (Jörö) Piri, basso - Jouko (Joxa) Häyrynen, komppikitara ja laulu, songwriter.

Seppo (Lantsu) Veijola oli miellä roudari, sähkömies ja joka paikan fiksari.

 

 

Facebook-kommentteja 15 vuoden takaa:

 

Jorma Jörö Piri

Promokuva paikalliselle keikkamyyjälle!

 

Jukka Rossi

Jörö, sinä olet ihan ROCK!!!

 

Pekka Väänänen

Eikö siinä ole Ikosen Karikin. Här kommer Grönmannen.

Pekka Väänänen

Tonko, Tonko, Tonk.

 

Tarmo Huovinen

Näyttäs olevan uuden karhea Stigakin kuvassa.Meinan tuo ruohonleikkuri. Liekö Junnilassa otettu kuva.

 

Jorma Jörö Piri

Joukon navetan takana  Lantsu otti kuvia.

 

Jouko Hayrynen

vas. ylh: Amon Duul, Jörö, Joxa

alh. Kari, Jouko ja Make

= Tonko tonko tonk ... Pekka se vielä muisti, vaan muistatko "partakoneenteriä Sunlight -rasiassa" ?  Joxa

 

Jorma Jörö Piri

Tai "Frozen bicycleman with black oranges" Tonkohan oli hittibiisi, ois pitäny levyttää niin oltas rikkaita ja kuuluisia ;D

 

Jouko Hayrynen

Yess! ja B-puolelle "Meidän Ambulanssi", jossa komppi kääntyy.

 

Jorma Jörö Piri

 

Tarmo Huovinen

Onko milloin odotettavissa comeback-keikkaa?

 

Jorma Jörö Piri

Tarmo: Hyvä idea 30-vuotis juhlakonsertti! Riku... hetkinen.. jotenkin tutun kuuloista?

 

Kari Ikonen

Frozen bicycle man with black oranges. Nyt on kyllä aiheeseen sopiva keli. Olipas mukava "muisto" tuo kuva. Kiitos Jörö!

 

Jouko Hayrynen

"Partateriä Sunlight-rasiassa"

 

Pertti Utriainen

Karilta oon varmaan jo kaikki muut jutut kuullut, paitsi tuubasoolon!

 

Jouko Hayrynen

Wanhan Farfisan saundeja ei voita mikään! ... paitsi Ibanez, joista lähti vain se yksi saundi.

 

 

Keikalla Yli-Iissä, Nasevan talolla syksyllä 1975.

 

C-kasetin verran löytyy äänitteitä yhtyeen lyhyestä, joskin loistavasta, urasta ainakin minulta ja Sepolta.

 Armeija vei miehiä syksyllä 1976 ja sitten piti hankkia ammatti ja mennä töihin ympäri Suomea. Pohjois-Suomi oli aika tyhjä ja näköalaton paikka nuorille 1970-luvulla ... 

Joxa

 

 

muuta

 

Luovutuksia ja rahanjakoa

 

Suur-Salolla on perustamisesta lähtien vuodesta 2009 ollut pakottava tarve jakaa pois vähää yhteistä omaisuutta. Yhdistymisvaiheessa sai uusi suurkaupunki valtion starttirahaa. Sitä yritettiin jakaa "puoluetukena" poliittisten voimasuhteiden mukaan salolaisille kunnallisjärjestöille. Kun moitin asiaa julkisesti kuntalaisen ominaisuudessa, oli vastaus: "Älä sinä Jouko välitä. Nämä ovat verirahoja!" Onneksi valtiovalta puuttui asiaan ja rahat siirrettiin puolueiden pokeripöydältä takaisin yhteiseen kassaan.

Seuraava avokätinen rahanjako koettiin Turun hakiessa Euroopan Kulttuuripääkaupunki -titteliä. Turku2011 -säätiö sai Salon kaupungilta 100´000 euron vastikkeettoman lahjoituksen. Jotkut kenties vielä muistavat, kuinka Turku2011 päättyi taloussotkuihin, takaisinperintään ja tulehtuneisiin ihmissuhteisiin.

 

SAMU, Salon museopalvelut, sai 70´000€:n tunnustuspalkinnon hyvästä museotyöstä valtioavun lisäksi vuodelle 2020. (SSS 11.11.2019). Rahat menivät kaupungin yhteiseen kassaan ennen kuin museotoimi ehti sanoa edes "kiitos". Kaikki valtionavut jaetaan kunnallisen itsehallinnon nimissä harkintaperusteisesti, ei korvamerkittyinä. Hyvä museotyö ei kauas kuulunut.

 

Nykyinen Suur-Salo pistää vielä leveämmin rahaa menemään. Länsirata Oy "saa" Salon kaupungista lojaalin osakkaan 25 milj.€ + 25 milj.€ pääoman korotuksella. Lisäksi tulee yhtiön 500 milj.€ lainatakuut jo korot päälle. Huom. velka-veljenpoikakin pitää maksaa joskus takaisin!
"Eikä tässä vielä kaikki", toteaisi mainosmies. Kaupunki on jo sitoutunut luovuttamaan vastikkeetta maa-alueita uuden ratalinjauksen 1. vaiheen rakentamista varten (SSS 28.8.). Jos rata ei toteudu, jää Länsirata Oy:n taseeseen ainakin maaomaisuutta, jota tietysti hallitaan osakkaiden omistusosuuksien mukaan.

 

Radan toisen vaiheen, erämaataipaleen Salo-Lohja, maa-alueet ovat pääsääntöisesti yksityistä omaisuutta, joten lahjoituksia tuskin tullaan näkemään. Silloinhan perittäisiin luovutuksista lahjavero! Suoritettaville pakkolunastuksille on nykykielessä kauniimpi ilmaisu "haltuunotto". 

Lahjoitushuumassa on kaupunki myös hallintopäätöksellä lakkauttanut luonnonsuojelualueen ratalinjauksen alta. Viitasammakot, vuollejokisimpukat, lepakot, saukot yms. ikävät hidasteet saavat mennä. "Olkka niin hyvä vaa, herrat radanrakentajat!"

Maisemankin voi Salo ilman omantunnontuskia luovuttaa. Lukkarinmäki (RKY, rakennetun kulttuuriympäristön alue) on kaavoituksessa jo nuijittu halkaistavaksi. Kelvoton kallioaines ei mahdollista tunnelin rakentamista. Lukkarinmäen sarkofagi on aloittamista vaille valmis.

 

Kansallisesti merkittävät investoinnit voisi nähdä toisinkin.
"Mä itse näen, että tässä puhutaan investoinnista, jonka vaikutukset ulottuvat yli nykyisten sukupolvien, ja puhutaan sadan vuoden investoinneista. Kyllä se on äärimmäisen tärkeä meille Vihdissä. Me suunnitellaan parhaillaan noin 9000 asukkaan uutta asemanseutua tänne Vihtiin. Meillä on tällä hetkellä hyvät tieliikenneyhteydet, mutta meillä puuttuu henkilöraideliikenne, ja me nähdään, että se on kunnan kehitykselle, niin työssäkäyvien kuin opiskelijoiden osalta äärimmäisen tärkeä niin sinne Uudenmaan suuntaan kohti Helsinkiä, kuin Varsinais-Suomeen."

- Vihdin kunnanjohtaja Erkki Eerola (Yle 3.9.2025 TV:n Alueuutiset)

 

Lohja kaavoittaa yli 10´000 asukkaan uuden Lohjansolmun asemanseudun. Perusteina suora raideyhteys Helsinkiin ja muuttoliike Lohjalle. Paljonko riittää Helsinkiin pendelöiviä asukkaita Saloon, jos ensimmäiset 20´000 muuttavat Vihtiin ja Lohjalle? 

Salon kaupungin Länsirata-investointiin liittyvää kaupunkikehityssuunnitelmaa en ole julkisuudessa nähnyt. En myöskään E18-moottoritiekäytävän hyödyntämisen kokonaissuunnitelmaa. No, tie on vasta 16 vuotta nuori, joten kiirettä ei taida olla. 

 

Tässä haamukirjoittajan ehdotus kaupungin johdolle uuden vuoden puheeksi:
"Salolle uusi oikorata on pitkäntähtäimen projekti, joka on ehdollisesti tuettavien hankkeiden joukossa. Salo investoi vain kaupunkia suoraan hyödyttäviin kohteisiin, jota Länsiradan 1. vaihe Pasila-Lohja ei ole. 
Tulemme investoimaan lähiraideliikenteeseen Salo-Turku-Naantali sekä Länsiradan toiseen vaiheeseen Salo-Lohja. Samalla kaavoitamme uuden maaliikennekeskuksen E18-moottoritien varteen, johon myös Länsiradan linjaus siirretään. Emme halua olla pelkkä junien "trainspotting" piste. Kaupungin liikenneinvestointien yhteisarvo 2026-2030 on noin 50 milj.€. Ennakkoehtona on, että valtio investoi vähintään yhtä suuren summan em. kohteisiin ja sitoutuu lunastamaan Länsirata Oy:n osakekannan rakennetun radan arvoa vastaavalla summalla. 
Samalla Salo parantaa asukkaiden asumisturvallisuutta ja -viihtyvyyttä korjaamalla katuverkkoa sekä vesi- ja viemäriverkostoa. Myös jätevesien käsittelyä parannetaan ja näin ennallistetaan kaupungin arvokasta vesiluontoa. Koulu- ja sivistystoimi tulevat olemaan Salon kehittämisen erityisala. Ilman pitovoimaa ei ole edellytyksiä vetovoiman hyödyntämiseen, joten asuntomessuhanke ei ole nyt ajankohtainen."

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

 

Jouko Häyrynen

Kisko

Kolumni on julkaistu lyhennettynä Salon Seudun Sanomissa 11.10.2025 

Kylätie on hiljainen

 

Kylätie on hiljainen lauloi mm. Esko Rahkonen 1965 (Toivo Kärki/Reino Helismaa). Onko Hämeen Härkätie sittenkään hiljainen? ELY:n liikennelaskennan tulos: 800 autoa vuorokaudessa, joista 60 raskaan liikenteen ajoneuvoja.

Somerolla ELY valmisteli ja toteutti kylätien Hämeen Härkätielle (yhdystie no. 2802) kertomatta asukkaille (SSS 8.9.). Olikohan kaupunki tietoinen ko. piilorakentamisesta? Olisiko Someron uusi kylätie otettu myönteisemmin vastaan, jos olisi käyty kansalaisten vaikuttamisteatteri; esisuunnitelma - YVA- viralliset lausunnot - kuntalaisten tiedotustilaisuus - vapaa asukaspalaute - lopullisen suunnitelman näytteillepano - valitusaika - lopullinen päätös - toteutus.



 

Olemme kantapään kautta oppineet, että tie- ja vesirakentamisessa sekä tuuli- ja aurinkovoimalaprojekteissa mikään ei useinkaan muutu, vaikka asukkaiden mielipidettä kuultaisiinkin. Prosessi on riikinruotsiksi nimeltään ”rätten att resonera”. Voi puuskahdella, ja päästää sivistyneesti ulos mielensäpahoittamista, mutta sillä ei ole vaikutusta.
Mielestäni Orpon hallituksen ”luvituksen sujuvoittaminen” on nyt lipsahtamassa rajattomaan viranomaisten (valtiolliset ja kunnalliset) harkintavaltaan.


 

ELY:n varmaankin perinpohjaisen, mutta omassa piirissä tehdyn, harkinnan jälkeen katsoi kylätien olevan paras ratkaisu; liikenneturvallisuus, maisemallisuus ja tietysti kustannustehokkain ratkaisu verrattuna auto- ja kevyenliikenteen eriyttämiselle omille kaistoille/väylille. Ohjataanko raskasliikenne mahdollisesti kiertämään kylätie em. liikenneturvallisuuden nimissä?

”Määritelmä: viranomaisen harkintaa sisältävä lakisääteinen toimivalta ensinnäkin päättää hallinnolliseen toimeen ryhtymisestä ja toiseksi valita hallinnollisen ratkaisun tai muun toimenpiteen lopputulos useasta oikeudellisesti samanarvoisesta ratkaisuvaihtoehdosta.”
- Tieteen Termipankki

 

Harkintavalta on puhunut, pulinat pois. Saattaa tosin olla, että tulevissa kunta- ja aluevaaleissa somerolaisilla on tavanomaista pidempi muisti.

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia. 

Kolumni on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.9.2025

Kansalaisten pakotettu digiposti

 

 

 

VM & DVV toteuttavat ”Digi Ensin” -ohjelmaa (VM006:00/2024), jossa kaikki kansalaisia vaaditaan käyttämään tunnistautumista digipostipalveluun. 

”Myöhemmin vuosien 2026–2027 aikana on tavoitteena, että kansalaiset voisivat halutessaan lukea heille saapuneen viranomaispostin sähköisesti myös yksityisten digipostipalvelujen kautta.”
https://dvv.fi/digi-ensin-hanke



Jo nyt yksityiset sähköpostipalvelut tarjoavat palvelujaan vedoten Digi Ensin -ohjelman pakottavuuteen. Lainsäädäntö koskien yksityisiä, kansainvälisiä ja kotimaisia sähköpostipalveluja ei ole vielä valmis, mutta markkinointi jauhaa jo täyttä päätä. Ensi vuoden alusta kaikki digitaalinen viranomaisviestintä kulkee suomi.fi -palvelun kautta. Eikö se ole riittävä? Miksi pitää keinotekoisesti yksityistää ja fragmentoida palvelu, joka on kriittistä yhteiskunnan resilienssin ja turvallisuuden kannalta?

Yksityiset internetpalvelujen tarjoajat (ISP) mainostavat palvelunsa olevan maksuton. Ei ole tiedossa, miten yksityisen palvelun tulonmuodostus tapahtuu. Maksaako VM palvelumaksua vai saammeko jatkossa mainoksia esim. Kela-viestien mukana,  jos valitsemme yksityisen ISP-palvelun? Mitä tapahtuu, kun kansalainen vaihtaa sähköpostinsa osoitteen tai ISP:n?

Monikanavainen, sähköpostipohjainen, asiointi ei ole ongelmatonta. Vahvaa tunnistautumista tarvitaan myös yksityisen palveluntarjoajan kautta asioidessa. Koko järjestelmä perustuu "yhteydettömään viestintään"; viestin perillemenoa ja lukemista ei voida vahvistaa kuin järjestelmätasolla. Digipostipakko ei tuo mitään parannusta sähköpostijärjestelmään.
Kaikilla ei tule olemaan digipostipalvelua kotona tai kännykässä. Tuleeko kunnantaloille ja KELA-toimistoihin digipostille asioimispäätteet, joissa KELA-kortilla voi kansalainen asioida digivaltion kanssa? Paperinen viestintäpalvelu tulee jatkumaan, koska koskaan ei koko väestö ole kykenevä käyttämään digipalveluja, ei edes valtuutusten kautta. Tämän tulisi kaikkien digiloikkaajien pitää mielessä!



Ja sitten se kysymys yhteiskunnan päättäjäkunnalle

Liki kaikki valtion ja kuntien hallintohimmelihenkilöt viestivät ilman mitään riittävää tietosuojaa ja sekalaisen ohjeistuksen nojalla somealustoilla, mm.

• X
• Telegram
• Bluesky
• Facebook
• Instagram
• satunnaisesti jopa TikTok

  
  

Missä on tietoisuus tietoturvariskeistä?  TP ja Pääministerikin altistavat itsensä digitaalisten tiliensä kaappauksille. Houkutus hybridivaikuttajien hakkeroinnille on suuri. Vaikka maailman fiksuin johtaja ("I am a smart guy"-Trump) sinkoaa tunneittain viestejä somealustoille jopa omalle Truth Social -alustalle, se kuitenkaan tarkoita että esim. poliisi tai palo- ja pelastustoimi Suomessa voivat käyttäytyä yhtä huolettomasti.

Vinkki hallitukselle budjettineuvotteluihin; rahoitusta julkisen palvelun digialustojen kehittämiseen, tiedotuskanaviin, tietoturvaan ja koulutukseen!

Jälkikirjoitus:
 Heti kolumnin julkaisu jälkeen paljastui paljon mainostetussa mobiilivarmenteessa
heikkouksia: https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000011464323.html
"Suomi ei enää ole sähköisen asioinnin pioneeri, mistä mobiilivarmenne on yksi esimerkki."
                      - Petteri Järvinen, tietotekniikan asiantuntija

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.

Kolumni on julkaistu 2.9.2025 myös Uusi Suomi Puheenvuoro -blogissa 

Unohdettu Rauhankone

 

Unohdettu Rauhankone

 

"Oulu, EU:n kulttuuripääkaupunki 2026 yhdistää teknologia- ja kulttuurituotannon."

Näin ylväin sanoin haki Oulu EU:n kulttuuripääkaupunkistatusta vuodelle 2026, ja sen arvonimen saikin. Rima asetettiin Oulussa todella ylös. Rohkeutta riitti, ainakin aluksi.

 

Oulu2026 -vuoden pääteemaksi valittiin hakupapereissa, Rauhankone.

Koko idea Rauhankoneesta perustuu Kalajoelta lähtöisin olleen prof. Timo Honkelan kesken jääneeseen elämäntyöhön, edistykselliseen tekoälytutkimukseen. Timo oli iso ajattelija. Kevyet mullat hänelle.

Ajatus tekoälyn valjastamisesta maailmanlaajuiseen rauhantyöhön ja kansojen välisen keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen lisäämiseen on hyvin kompleksinen ja äärimmäisen haastava tehtävä, liki ihmistä suurempi. ”Voita kaikkien sotien väliin”, kuvaili Honkela minulle missiotaan Turussa 25.11.2016. 

 

”Rauhankone on laaja-alainen ja monitieteellinen, rauhaa rakastava, rohkea ja hyväsydäminen, ennakkoluuloton ja kekseliäs, tulevaisuuteen katsova ja kunnianhimoinen konsepti.” 

(Tapio Vailahti, tutkija, Aamulehti 24.10.2017)

 

Honkelan Rauhankone, tekoälysovellus, tarkoittaa verkottunutta, monipaikkaista ohjelmistoa, tuotantoa ja ylläpitoa. Yhden kaupungin, maakunnan tai maan ohjelmointiosaaminen ei siihen riitä. Investointi Rauhankoneeseen olisi tarkoittanut runsaasti ohjelmistoalan työpaikkoja 2021-2025 Ouluun. Sen varmaan myös oulu26-toimikunta tiesi. Hanke on edelleen aloittamista vaille valmis.

Nielaisiko Oulun kaupunki liian ison, joskin houkuttelevan, kakun palan valitessaan Rauhankoneen kulttuuripääkaupungin teemaksi? Kaupungin resurssit ovat kovin rajalliset Rauhankoneelle ja sen kehittämiselle kohti konkretiaa vs. kiva-kiva kulttuuritapahtumien organisointi. Kts. oulu2026.eu

Rauhankone unohdettiin nopeasti, kun kulttuuripääkaupungiksi nimeäminen saavutettiin. Insinööritieteet ja tiedefilosofia sysättiin syrjään Oulu2026 projektista liki kokonaan. Olivatko kaupungin teknologian edeskäyvät mukana suunnittelussa? Toiko Business Oulu edes Rauhankonetta aktiivisesti  esille hakuprosessin aikana ja teemavuoden agendaa suunniteltaessa? 

 

Nyt Rauhankone on esillä "vain" pelillisenä immersiivisenä teoksena kaupungintalolla vuoden 2026 ajan. Oulu2026 kertoo, että 5.9.2025, alkaa teokseen liittyvä rauhanmuistojen keräysprojekti ns. "Kertomisen Kerros" Oulun kaupungintalolla.
Immersio (engl. verbi to immerse); videopeliaiheisessa keskustelussa käytetty metaforinen ilmaisu virtuaalitodellisuuteen "uppoamisesta".  Immersio viittaa pelaajan kokemukseen syventyä pelaamiseen niin, että hänen keskittymisensä on kokonaan pelissä eikä hän tiedosta pelin ulkopuolista maailmaa.

 

Alkuperäisestä Rauhakone-projektista ei Oulussa tuskin olisi tullut  ”patsasriitaa”. Oulu2026 domain-gate saatiin kuitenkin aikaiseksi heti hakuprosessin alku metreillä (Kaleva 2.3.2018). Monivuotinen ja -polvinen tora on käyty hankkeen toteuttamisesta kulttuuriväen kesken. Ongelmat olivat tiedossa jo kulttuurikaupunkistatusta haettaessa. Yhteistä kompassisuuntaa tai tiekarttaa ei tahtonut löytyä. 

Kaupungin kulttuuripäällikön, Johanna Tuukkasen, lähtö ja hillitty yhteenveto Oulun kulttuuri-ilmapiiristä (Kaleva 13.8.2024) oli onnistunut yritys hämmentää hiukan sameita vesiä. "Kalikka kalahti".  Oulu2026:n johtaja Piia Rantala-Korhonen reagoi nopeasti seisomaan nousten. (Kaleva 15.8.2024) 

Viimeisten n. 12 kuukauden ajan on kaupungin hallinnossa ollut käytössä virtuaaliset pyöröovet. Sen verran villiä on meno ollut. Pelillistäen voi tilannetta kuvata: Pesät ovat koko ajan olleet täynnä ja ajolähtö päällä. Pöly ei ehtine laskeutua ennen juhlavuoden alkua. Ei ole ollut helppo tehtävä olla Oulun kaupunginjohtaja pilli suussa pelikentän reunalla.

 

Toivottavasti mukana hankkeessa olevat 39! Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Meri-Lapin kumppanuuskuntaa ja kymmenet "keskeiset toimijat" tietävät mihin ovat sitoutuneet. Oulun Kulttuurisäätiön valtuuskunnan hartiat ovat näin suuren tukiryhmän kautta ennätyksellisen leveät. 

Katto hankkeessa on korkealla ja seinät leveällä: ”Ohjelmalle varattua yli 30 miljoonan euron budjettia ei ole todellakaan tarkoitus käyttää vain niihin projekteihin, jotka on mainittu hakemuskirjassa.” (Oulu2026 hankejohtaja, Kaleva 2.6.2021) Mitähän EU:n tilintarkastus on mieltä näin epämääräisestä rahoitusstrategiasta?

"Näillä mennään ja katsotaan minne se riittää", on hyväksi koettu strategia urheilussa, miksipä ei kulttuurin koitoksissakin!  

 

Turku 2011 kulttuuripääkaupunkiprojekti on enemmän kuin varoittava esimerkki rahankäytöstä ja saavutetuista tuloksista. Turku-gate kannattaa pitää mielessä pohjolan valkeassa kaupungissa. Turussa kulttuurivuodesta jäi jäljelle taloussotkuja, tukirahojen takaisinmaksuja, lihava riita ja katkenneet ihmissuhteet.

 

Mielestäni investoinnista kulttuuripääkaupunkivuoteen tulee jäädä jotakin pysyvää Ouluun. Jos ei konkreettista materiaa, niin ainakin uusia prosesseja ja toimintatapoja kaupunkikulttuurin laajalle saralle. Sitä en ole vielä löytänyt suunnitelmista. Ehkä olen väärässä. 
Kulttuurillinen ilmastonmuutos tekee tuloaan. Onko Oulu tähän valmis? Se nähdään aivan kohta. Menkäämme ihmettelemään Oulu2026 -tuotantoja, immersiivisesti tai tietoisuuden tällä puolella. Kaikki mukaan, me satunnaiset vierailijatkin!

 

Jouko Häyrynen

 

Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. 

Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia. 

Julkaistu Uusi Suomi Puheenvuoro -blogissa 23.8.2025