Viidentoista vuoden jälkeenkin kuntaliitoksemme pitäjät kipuilevat muutosten keskellä. Keskuskaupungin päättäjät ovat kummissaan. Miksi kehyspitäjien asukkaat ovat tyytymättömiä? Mikään ei tunnu kelpaavan. Ei edes toiminnan tehostaminen, kustannusten karsiminen ja palvelujen siirtäminen keskuskaupunkiin. Salo on suuruuden ekonomian yhteiskuntakokeilu, vaikka väestöpohja on liian pieni ja ikärakenne vinoutunut.
Mikä toimi selvitysmiesten paperilla ja kuntaministerin päätösasiakirjoissa jalkautui huonosti käytäntöön. Valtiovalta sysäsi ongelmat liitoskuntiin, jotka vasta opettelivat yhteistoimintaa. Vuosien varrella on Suomen kaikkien liitoskuntien peruspalveluverkkoa uudistettu, ja verkon silmäkokoa kasvatettu äärimmilleen kuntakonsulttien neuvojen mukaan. Sekään ei ole oikein toiminut. Liitoskunnan asioimiskeskus, Salo, on ympäryskuntien muodostaman reikäleivän reikä.
Tapasin kotipitäjän kirjaston edessä tutun rouvan ja jutustelun lomassa katselimme ympärillemme. Meillähän on täällä vielä todella paljon menetettävää! Huomaavatkohan kanssaihmiset tämän?
Kiskossa on vielä jäljellä: alakoulu, liikuntahalli, itsepalvelukirjasto, urheilukenttä, kylätalo, kotiseutumuseo, taidekeskus kivimakasiini, terveyskeskus lääkärin kera, apteekki, parturi, yksi päivittäistavarakauppa, yksi huoltoasema + asiamies-posti, autokorjaamo, taksiyrittäjiä, ravintola, kesäravintoloita, pienkonekorjaus-, rakennus-, LVIS- ja maansiirtoyrittäjiä, maatalousyrittäjiä & lähiruokaa, jne. Teollista tuotantoakin pitäjästä löytyy. Koulupäivinä liikennöivät bussit reikäleivän keskelle ja takaisin.
Yo. palveluiden luettelo on kattava pitovoimaverkosto, joka on jo harvinainen maaseutu-Suomessa. Ulkoapäin katsoen on ihme, että pitäjän pieni väestöpohja pitää yrittäjät leivänsyrjässä kiinni. Paikallisten palvelujen käyttäminen on kaikkien etu. Se tiedetään kaikissa pitäjissä! Kaupunki on asukkaidensa summa. Tyhjät kylätiet eivät ketään lämmitä. Salon strateginen kärkihanke "Elävät ja yhteisölliset kylät" tarvitsee lisää konkretiaa!
Jos palvelurakenteesta otetaan muutama "hirsi pois", niin pitäjä romahtaa. Kaupunkisuomalaisten maallemuuttohalukkuus siirtyy johonkin houkuttelevampaan kohteeseen ja pitäjän kanta-asukkaat hakeutuvat Salon keskustaajamaan, oikeiden kaupunkilaisten vaivoiksi. Kesäasukkaidenkin asumisen laatu heikkenee.
Ulkopaikkakuntalaisille Salo on yhtä kuin torinranta. Tämän väärinkäsitys voidaan korjata vain ympäryspitäjien aktiivisuudella. Esimerkiksi Kiskossa on seitsemän rekisteröityä rakennetun kulttuuriympäristön RKY-aluetta (Salossa kaksi), joita kelpaisi markkinoida matkailijoille ja vierailijoille.
Pois turha vaatimattomuus, ja kotipaikkaa kehumaan! Ketkään muut kuin pitäjäläiset eivät sitä tee..
Kisko-Vihdin järviseutu on ainutlaatuinen, oma maisemamaakunta, viljelyseutujen välissä. Sitä halkovat lukuisat järvet, joet ja purot. Vesiensuojelu ja kalakantojen elvytystoimet ovat olennainen osa herkän järviluonnon ennallistamista. Hyvin hoidettu vesi- ja jätehuolto ovat osa huoltovarmuutta, mutta myös luonnonsuojelua ja vetovoimaa. Puhdas luonto vaikuttaa olennaisesti asukkaiden viihtyvyyteen ja pysyvyyteen paikkakunnalla. Se havaitaan vasta kun luontoarvot on menetetty.
Kuntavaalien ehdokasasettelu on käynnissä. Toivon, että vaalien keskustelu ei kääntyisi sisäänpäin, vain Salon keskustan kehittämiseen. Ei ole kenenkään etu, jos Salossa toteutuisi pienoiskoossa sama keskittyminen kuten valtakunnan tasolla pääkaupunkiseudulle. Kuntavaaleissa tulee käydä keskustelua koko kunnan asioista, vaikka ehdokkaiden veri vetäisikin torinrantaan. Äänestäjät kuuntelevat herkällä korvalla ehdokkaiden viestejä ja jokainen ääni lasketaan, pitäjäläistenkin.
Erkanimme tuttavan kanssa tahoillemme todeten: "Kotipitäjän puolustaminen jatkuu."
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Jouko Häyrynen
Kisko
Kolumni julkaistu Salon Seudun Sanomissa 16.11.2024