Otsikon lähetyskäskyllä evästi otsikon sanoin oli Turun piispa, Mari Leppänen, evästänyt ROVA2023 -seurakuntafuusion ohjausryhmää ja aviomiestään, lääninrovasti Risto Leppästä. Leppänen esitteli Salossa 13.5. kuuden seurakunnan fuusiohanketta (Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä, Salo ja Somero) yhdessä Salon kirkkoherran ja tuomiokapitulin hiippakuntasihteerin kanssa. Kirkon luottamushenkilöitä ja meitä tavallisia seurakuntalaisia istui kohtuullisen runsas joukko Salon seurakuntatalossa.
Fuusion päätöshierarkia on seuraavaa: tuomiokapituli - kirkkoneuvostot - neuvotteluryhmä - ohjausryhmä. Virallinen kuulemistilaisuus fuusiosta pidetään Salon seurakuntatalolla 24.9.2025 klo 18.00. Nyt kyseessä oli fuusion esittely.
Aineisto on luettavissa: https://www.salonseurakunta.fi/uutiset/-/news/179859624/ Olkaa hyvä.
ROVA2023 on käynnistynyt jo 2021 ja nyt esiteltiin neuvottelukunnan kolmea ratkaisumallia: Paimion rovastikunnan srk-yhtymä, Paimion rovastikunnan srk-aluemalli ja Paimion rovastikunnan srk-työalamalli.
Vaihtoehdot lähtivät oletuksesta, että kaikki seurakunnat liitetään yhteen.
Maallikosta vaihtoehdot näyttävät kikkailulta, jotta primääri tavoite, lähetyskäsky, toteutuu.
Tavoiteaikatauluja esitetään kaksi. Joko 2027 tai 2031. Miksi annetaan kaksi vaihtoehtoa, ei tilaisuudessa selvinnyt. Nyt syksyllä pidetään viralliset seurakuntalaiskuulemiset, lokakuussa neuvoa-antava äänestys. (Huom. Neuvoa-antava äänestys ei sido päätöksentekijöitä.) Kirkkovaltuustojen kanta lyödään lukkoon tammi-helmikuussa 2026, ja sitten tiedetään tapahtuuko muutos 2027 tai 2031. Muutos vaikuttaa jo nyt peruuttamattomalta, joten koin istuvani teatterissa.
Fuusiota puoltavina argumentteina listataan mm. seurakuntien jäsenkato (vain 51% suomalaisista kuuluu enää ev.lut. kirkkoon), raskas kulurakenne ja henkilöstön heikko liikkuvuus, kehittymismahdollisuudet ja työmatkat. Ongelmakohdiksi mainittiin mm. monilukuinen kiinteistötoimi, hautauspalvelut, taloushallinto ja henkilöstöhallinto. Näin varmaan onkin, mutta kuntapuolelta tuttua yhteistä hallintoyhtiötä ei ehdotettu kuin srk-yhtymämallissa.
Fuusion todelliset syyt ovat ilmeiset. Saloa ja Paimiota lukuun ottamatta tase ei ole kovin vahva ja runsas kirkollisten rakennusten ylläpito maksaa suhteessa tuloihin suhteettoman paljon. Ei ihme, että seurakuntatalot ovat myynnissä. Koska myydään kirkkoja?
Seurakuntien varainhoito on kovin kirjavaa. Salon vahva sijoitussalkku vs. Loimaa tai Somero on silmiinpistävää. Liki kaikki seurakunnat ovat tehneet reippaasti uusinvestointeja.
Mieleen muistuu Salonseudun kuntien suurfuusiota edeltävät vuodet, jolloin kouluja ja päiväkoteja nousi kuin sieniä sateella. Strategiana oli, että kyllä rikas Salo kattaa kustannukset. Niin kattoikin ja kipuilee edelleenkin ylisuuren kiinteistömassan kanssa.
Kuulemistilaisuudessa painotettiin, että fuusion taloudellinen raja-arvo on harmonisoitu, korkeintaan 1,45% kirkollisvero
Käydyssä yleisökeskustelussa esitin neljättä mallia; Salon srk pysyy itsenäisenä ja muut (Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Somero) muodostavat toisen seurakunnan. Salon kirkkoherran vastine oli jyrkkä ei. Hän totesi, ettei se ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Perusteluja emme kuulleet, ja sitä myös kummasteltiin. Onkohan Salon srk tehnyt jo ainakin suullisen aiesopimuksen? Toisiko myötämielinen fuusio joitakin etuja Salolle verrattuna muihin liitosseurakuntiin?
Uusi käänne (SSS 11.6.2025)
Joku oli sentään kuunnellut seurakuntakuulemisten kevään keskusteluja. Nyt esitetään yhtenä vaihtoehtona kahden seurakuntafuusion mallia: Salo+Somero ja toisena Lieto+Loimaa+ Paimio+Pöytyä. Kesälomat nyt pohdiskellaan ja syksyllä tehdään äänestysehdotus. Muutoksia on tulossa joka tapauksessa seurakuntahallintoon.
Evankelisluterilainen usko on hyvin henkilökohtainen, ns. omantunnon asia. Tiukkoja, kirkon määrittäviä kaavoja ei ole verrattuna esim. ortodoksisiin kirkkokuntiin. Kirkon merkitys fyysisenä uskonharjoittamisen tilana on vuosikymmenien saatossa vähentynyt ja uskonharjoitus on jokaisen itsensä näköistä omissa "virtuaalikirkoissa". Kuinka moni lukijoista on käynyt kirkossa tai seurakuntatalolla viimeisten 10 vuoden aikana pois lukien joulukirkko, häät ja hautajaiset? Aivan, en minäkään ole!
Ennustan, että Suomessa kirkosta eroamisen trendi jatkuu. Uusia toimintamuotoja tulee ev.lut. seurakuntien kehittää, muuten n. 2060 viimeinen seurakuntalainen sammuttaa kynttilät. Suuret seurakuntafuusiot katkaisevat viimeisetkin nuoren sukupolven siteet kotikirkkoon. Henkinen etäisyys on jo suuri. Miksi maksaa kirkollisveroa, jos vastine on arvoltaan negatiivinen, ajattelee moni nuori?
Sote-viestintää mukaillen: "Kotona on mukava toteuttaa uskonharjoitusta."
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja. Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
