Onko Teijon masuunin vanha savupiippu (1911) kulttuurihistoriaa, teollista historiaa vaiko vain ympäristöriski ja kuluerä? Vastaukset vaihtelevat intressiryhmän mukaan. SSS uutisoi 16.5. piipun paikkauksesta ja akuutista lisäkorjaustarpeesta. Satunnaiselle matkailijalle Teijon piippu on mukava maamerkki, joka toivottaa tervetulleeksi
Suomen lähihistoriassa on lukuisia tapauksia, jossa kulttuuriperinnöllisesti arvokkaat kohteet on unohdettu ja sitten huonokuntoisina purettu. Aika hoitaa rakennukset, teollisuuskiinteistöt ja piiputkin tehokkaasti. Tästä hyvä esimerkki on Martinniemen vanhan sahan voimalaitosrakennus ja sen piippu Haukiputaalla. 1900-luvun alussa rakennettu sahalaitoksen maamerkki, 72 metrinen piippu, purettiin 2017. Omistaja ei halunnut ylläpitää todennettua kulttuuriperintökohdetta ja Ouluun kuntaliitoksessa liitetty Haukipudas ei suurkaupungin reuna-alueena kiinnostanut päättäjiä. Hei salolaiset, kuulostaako tutulta! Kiista Martinniemen teollisen historian suojelusta eteni aina KHO:n pöydälle. Päätös; nurin vaan.
Synnyinkunnassani Iissä on, ihme ja kumma, vieläkin pystyssä Suomen vanhimman höyrysahan (Gestilä Ångsågverk) piippu vuodelta 1858. Aikojen saatossa ovat omistajat halunneet sen purkaa. Sota-aikana Suomen armeija halusi räjäyttää piipun pois, jotta se ei toimisi vihollisen lentokoneiden suunnistuksen apuna. Paikalliset asukkaat estivät tuhoamishankkeet. Kotiseutuyhdistys, Ii-seura, keräsi 2010-luvulla varat piipun kunnostusta varten ja nyt se jatkaa hiljaista historian kerrontaa. Piippu on myös merenkulkijoiden maamerkki, valaistu pooki. Historia siis elää ajassa. Piipun kunnossapidosta vastaavat Iin kunta ja Suomen sahanomistajain yhdistys.
Olisiko tässä ideaa varmistaa Teijon masuunin piipun jatko paikkakunnan historiallisena huutomerkkinä, vai annetaanko ajan hoitaa?
Tämän kolumnin kirjoittamiseen ei ole käytetty keinoälyn tarjoamia työkaluja.
Ajatus- ja kirjoitusvirheet ovat kirjoittajan omia.
Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 21.5.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti