Varsinkin Suomen kaupunkikunnat miettivät kilvan, miten parantaa julkisivuaan. Perusteluina esiintyvät tietysti 2020-luvun muotitermit; vetovoima ja pitovoima. Ehkä sivulauseissa mainitaan myös kaupunkilaisten viihtyvyys. Helsingin yksi kaupunkikehittämisen fokusalue on ollut Eteläsatama. Ideointia ja suunnittelukilpailuja on tehty usein, mm. 2006, Guggenheim-gate 2016 ja hiljan julkistettu suunnittelukilpailu 2022. Rahasta ajattelua on harrastettu runsaasti ja ehdotuksia on esitetty siitä, mitä pitäisi tehdä tälle Suomen pääkaupungin paraatipaikalle. En tiedä, onko tämä pitkällinen pähkäily hyvää helsinkiläistä omistajaohjausta vai demokraattisen mielipiteen ilmaisuoikeuden ylistys. Joka tapauksessa ruotsalaistyylinen "rätten att resonera" on toiminut todella hyvin.
Yle AamuTV 23.11.2022 07:40 -
"Kaupunkilaiset mieltävät ja kokevat kaupungin sen julkisen tilan kautta, ja näin vaistoavat kaupungin identiteetin ja tulevat osaksi kaupunkia.
Julkinen kaupunkitila on osa demokratiaa."
- Karin Taipale, kaupunkitutkija TkT
"Helsingin kaupunki on myymässä julkista omaisuutta kansainvälisille sijoittajille, jotta he voivat rakentaa toimistoja ja hotelleja alueelle.", jatkaa Taipale. Miksi juuri kansainvälisille sijoittajille? Koska kotimainen rakennusteollisuus keskittyy teollisuuslaitoksiin ja kauppakeskuksiin. Niissä oman pääoman tarve on edes kohtuullisesti hallittavissa. Miljardihankkeita ei suomalaisin hartioin useinkaan rakenneta, valitettavasti.
Kunnat omistavat julkista kaupunkitilaa, mutta ovat huonoja sen kehittämisessä. Mielipiteitä on demokratiassa liikaa. Tämän totesi rakentamisen konsultti alkusyksystä ääneen eräässä julkisen infrarakentamisen yleisötilaisuudessa.
On merkillepantavaa, että Eteläsataman julkinen kaupunkitila muuttuu kaupan myötä yksityiseksi. Kiinteistösijoitusyhtiön suunnittelussa arkkitehtuuriset mielipiteet muuttuvat nopeasti vaihtoehdoiksi ja rakentamispäätöksiksi. Kaupungin kaavoitus voi vain tukea jo kiinteistökaupassa sovittuja kiinteistön käyttötavan periaatteita.
Tutkija Taipaleen ajatusmallia noudatellen Helsinkiin on tulossa Eteläsataman kokoinen demokratiavaje. Ylen toimittaja nimittää Eteläsatamaa ”jättömaaksi”. Tutkija nimittää sitä "kansallismaisemaksi". Totuus lienee jotakin siltä väliltä.
Taipale on realisti kommentissaan: "Ulkomaiset kiinteistösijoittajat ostavat maa-alueen ja tekevät sitten sille mitä haluavat." Tässä taisi mennä Helsingin kaupungin suunnittelukilpailulta pohja pois. Muutoinkin liki 20 vuoden tuumaustauko Eteläsataman kohtalosta osoittaa näköalattomuutta. Missä on suomalainen innovaatioyhteiskunta ja ajassa eläminen?
Olympiaterminaali (1952) ja sen ympäristön rakennukset ja katuverkko ovat aikansa tuote, samoin Vanha Kauppahalli (1889). Vedonlyönti pystyyn, saako kauppahalli jäädä, vai puretaanko se pois edistyksen tieltä. Toki kauppahalli on nyt rajattu suunnittelualueesta pois. Mitäpä sanoo kaupungin johto, jos ostajan ehtona on kauppahallin sisällyttäminen kauppaan.
Rakennusperinteen historia on pääosin arkistoitu ja digitoitu, joten …
Koska Vironniemen identiteetti ei ole osa minun identiteettiä, totean vain että englanninkielinen termi ”private real estate development” muuttuu jälleen sanoista teoiksi.
Lisänä sopassa on kaupungin n. 1 mrd € investointisuunnitelma, joka tarvitsee kipeästi rahaa, vaikkapa maakaupoista. Nykytermein tulossa on ainakin yhden kunnallisvaalikauden mittainen riitely ja kunnallispoliittinen kaaos. Olisin olettanut, että pääkaupungin tiedotusosasto olisi malttanut mielensä, eikä vetänyt esille investointiohjelmaa heti, kun periaatepäätös Eteläsataman myynnistä tuli julki. Seuraavassa budjettineuvottelussa saattaa kaupunginjohdon avauspuheenvuoroon sisältyä: "Jos ette anna myydä satamaa, ette saa päiväkoteja, asuntoja ja opettajia lisää."
Demokratia - kreikaksi ”demos+monet+kratos” = Väkijoukon valta = Porukka päättää.
Päättääkö?
